Toiset huhkivat, toiset täällä retkallaan soffalla.
Saldo: just löi ruotsipoika suomipojan lätkässä 2-1. Olis edes 3-1 niin tulosvedosta olisi saanut vähän itku- & parkurahaa.
Toista se oli natsionalismi keskiviikkona: Ensin Aino-Kaisa Saarinen Kerttu Niskasen kanssa sprinttasivat ja hoitelivat hopeat Suomelle, sitten IIvo Niskanen Sami Jauhojärven kanssa pesivät sprinttiviestissä porukat; Sami kamppasi saksalaisen suoran alettua ja horjutti samalla venäläisen sprinttispesialistin - mikäs ei siinä sitten naputellessa maaliin!
Kummallista: ihan reilulta tuntui ja lämmitti.
Varsinkin kun Venäjän tähdet jäivät jalkoihin, kaatuivat heti perään jääkiekossa Suomi-pojalle.
No sentään jotakin kultturellia harrastettu, luettu jos laulettukin.
Laulamisesta kirjoiteltu rilke-hengessä (taiteen rakastaja-ei-ymmärtäjä -hengessä) Joensuun Musiikkitalven 2014 avajaisista tänne Tunteiden temmellyskentästä Gabriel Suovasen laulaessa ja Petri Juutilaisen kapellimestaroidessa.
Toki muutama nytkähdys myös omiin tavoitteisiin päin otettu: Jäljellä H: 561 km, KK: 238 s
Lossin takana Liperin Pärnävaaralla näin vähälumisena talvena ovat latuset loistokunnossa, jos kohta tasaisen rantatienhiihtäjät vähän mäkiä kaihtoivatkin.
Muuan mies muuten hiihti eli mennä puhisi pyssy selässä ohi - mielellään tuolle latua antoi; toivottavasti löysi tauluja kohteikseen ...
Lauseenpätkästäsi muistikuva: Opin hiihtämään meren jäällä. Siihen aikaan eivät railot haitanneet Helsingin edustalla. Isoisä, isä ja Kirra-schäferi ja minä, yleensä köyden päässä. Toinen pää oli isän vyötäisillä. Jos vastaan tuli pikkuinen litteä luoto, harkittiin tarkoin riskiä, kierretäänkö vai hurjastellaanko mäessä. Seuraus oli, että minä kouluhiihdoissa usein kävelin sekä ylä- että alamäet...
VastaaPoistaKR
VastaaPoistaetpähän sitten tarvinnut edustaa kouluasi koulujen välisissä. Vaikka tuskin niitä Hesassa lienee semmoisia skaboja ollutkaan?
Saisit kaivaa niistä kuvistasi blogiisi naruhiihtokuvankin. Vaikka voi sen hyvin kuvitella.
Eivät kaikki kouluhiihtäjät oman koulunkaan kisoja verenmaku suussa käyneet, vaan jo nuorena tajusivat hiihdon hurman toisin eli oikein. Ilovaaran koulun, sen lakkautetun, joissain kisoissa lähti Teme, 9v, matkaan ja aikansa hiihdeltyään näki talkkarin kuusikossa.
Teme seisahtui, löi sauvat hankeen pystyyn ja alkoi selvitellä:
- Meilläpä ne on, Joke, hiihtokilipailut menossa...
Rupatteleivat siinä aikansa niitä näitä, kunnes kuului mäestä tutuntuntuista huohotusta.
- Pitää jatkoo matkoo niin ei Heke jätä.
Niin tuumi Teme ja pujotti rukkaset renksuihin matka jatkui. Eikä tulosluetteloita hävennyt.