On se vapaata, on ON! Hymy herkässä kun ei kamppailla tarvitse, toisia vasten peilata oikeastaan missään asiassa, saati tässä mukavimmassa: LUKEMISESSA.
OU JEE! ja YEAH!
Ja välillä saa saman huutaa ja kirkua kurkku suorana ja tuulettaa noita olympialaisia katsoessaan; Putinkin tuolla yläorrella Sosthissa lätkämatshissa kun isoa USAa vastassa mahtava RUS. Meillä yhteinen samanaikainen kokemus Putininkin kanssa. Nyt. Yht'aikainen.
Sillä on merkitystä.
Tuo on sitä innostusta joka lähtee ihan oikeasti ja näyttelemättä elämästä ja myös tuosta kirjallisuudesta, jota yöpöytä notkuen kantaa.
Pölyäkin jokin teos kerää, koska minnekäpä tässä kiire tällä Vanhalla Miehellä - nauttii sitten ajallaan, kaapii pölyn pois ja etsii kohdan missä menossa on.
Tuo kai on sitä innostusta jota eilinen HS:n Kaisa Viljanen kaipasi kriitikolta ja tietysti lukijalta Kritiikin Uutiset 1/2014 sitaatissa; kriitikon tosin pitäisi uskaltaa se julkisesti näyttää ja tunnustaa. Kaisa muuten jatkaa sitaatissa: "Kun toimittaja asettaa oman riehaantumisen elävästi laajempaan yhteyteen, taiteen historiaan ja muualle yhteiskuntaan, taiteesta saattaa innostua joku taideväkeen kuulumaton."
Joku taideväkeen kuulumaton! Vaarimaton tavoite [lapsus, po.vaatimaton - tuli kai siitä kun Vanha Mies]: ainoastaan joku!
Se siitä taideväen riehaantumisesta. Joku, pah!
Mutta
tuota Jonimatti Joutsijärven Kokemuslähtöisestä kritiikistä -kolumnia yhä pyörittelen, VM, päässäni, siinä on jotain idistä, mutta enpä vieläkään sano mitään, vaan haudon, haudun, alamme hyväksyttävästi hautumaan.
Enköhän jonkin päivän päästä parahda, kunhan muna muklahtaa.
Jäljellä H: 600 km, KK: 253 s
400 hiihdetty ja Kansojen Kirjallisuudessa Bölliin päästy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti