Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Välipäivä

Menty monta päivää yhtäkyytiä, tänään pitää tauottaa: levätessä kunto kohhoo! Niin sanoo Jyrkikin, joka tietää kun ohjailee liikkujia. Toki tiedämme sen itsekin. Välillä tosiaan tuntuu että jokainen lenkki nakertaa entisestäkin palasen pois.

Olo on vähän kuin yheksääkymppistään lähestyneellä mummolla, joka huokaili, ihan vakavissaan vielä uskoen, jotta 'millonhan nuo voimat palllautuisivat'! ja jolle piti sanoa että 'eipä ne taijja ennee tässä elämässä'.
Aika iso ero kilsoissa ja samalla siis euroissa viime vuoteen tähän aikaan: parisataa kilsaa.
Vaikka ei se silti kokonaan voimista kiinni ole, vaan enempi lumesta: lumesta enemmän kapelo kuin bodysta.

Tänään pidetään välipää Kallen termiä käyttäen.
Toimitellaan asiallisia asioita, asialliset asiat hoidetaan muuten retkotellaan kuin ellunkanat, kokeillaan miten e-resepti toimii. www.kanta.fi näyttää että siellä on reseptis senkus painelet apoteekkiin tabus noutamaan, ne beettas.

Sitten apteekilta lehtivaihtoon rivitaloille, sen ikuisen lapsuudenystävän luokse. Eli lukemisessa ei välipäivää vietetä. Ensin roskat eli lehdet luetaan jotta päästään asiaan, näihin kunnon kirjoihin käsiksi.
KK, se Kansojen kirjallisuus, etenee sotien jälkeen hiljokseen, mutta suunnitelmien mukaan:
  • Espanja ohitetaan eli tekijät ohittavat tyystin Francon ajan, koska eihän siellä mitään vapautta kirjoittamiseen ollut; parilla sivulla paheksuntaa sentään.
  • Hypätään Saksaan, missä lähdetään tyhjästä liikkeelle, sodan jäljiltä jäljellä muuta kuin Voittajat sekä SUURI SURU ja AUTIUS:
"Henkilökohtainen elämys niin ihmisten, ihmistyön kuin luonnonkin rajattomasta hävittämisestä on perustava kokemus."
 Luot siitä sitten!
Ja se armoton syyllisyyden tunne täystuhosta selvinneillä. Karl Jasper:
"Se että elämme, on syyllisyytemme."
Kuinka kukaan voi enää koskaan mainita 'pyökkimetsää' runossa, kun sana on Buchenwald?

Oli miten oli, välipäivätilanne on nyt tässä:
Jäljellä   H640 km, KK266 s

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti