Yllättäen ahmaisin, niin kuin tapana ei ole, Unto Martikaisen Särkyneiden toiveiden kujan iltayöstä ja kirjoitinkin siitä jutun City-pottuuni. Noin sen näin ja koin. Mieleen jäävin kohta oli keskikoulua käyvän Aken kamppailu koulukiusaajien kynsissä; tuommoistahan se sitten on ollut ja on kaikissa kouluissa: aina 'kirkonkyläläiset' eli 'stadilaiset' luulevat etuoikeutettuja ja parempia olevansa - saa kurmuuttaa!
Varmaan tuo hallituksen Stubbikin ylimielisyydessään on noita kirkonkyläläisiä. heh!
Unto kirjoittaa Akensa mielisairaalasta, paiholasta, pois ja kuljettaa pojan vaikeuksien kautta valoisammalle portille. No, poika nuori vielä, ei kolmeakymmentäkään, joten ...
Entä Koivukarin Käpykaartilaiset, mites siellä?
Fallesmanni Tammivaara on entisensä: lakia on valvottava, vaikka ihan pieniä epäilyksiä on havaittavissa kun jo ison talon emäntäkin vihjaisee etteikö miehellä ole muuta tekemistä kuin jäljittää moisia miehenroikaleita, joilla on syynsä vältellä rintamaa. Ja on nimismiehellä muitakin huolia eli kaukana toisella puolen Suomea on oma vaimo teljettynä laitokseen, samoin syin kuin Martikaisen Unton Ake; tosin Hanna-vaimo on parantumattomaksi todettu. Siksipä nimismies onkin paennut tänne kauas Varsinais-Suomeen, missä miehen menneisyydestä ei tiedetä. Nyt alkaa poltella mieltä vielä lukion viehko Elina, pahemman kerran.
Kunhan ei rikosta fallesmannikin olisi tekemässä siinä missä käpykaartilaiset, joille on rakentunut jo talviasuttava maja metsän ja kallion kätköihin.
Ja vielä KK, Kansojen kirjallisuus. Sekin etenee.
Ranska jätetty ja Italian puolella ollaan: Vittorini ja Pavese.
Cesare Pavese (1908-1950) mielenkiintoisempi, ja miten suloista kieltä tuo italia jo kirjoitettuna saati puhuttuna onkaan!. Pari kirjan nimeä maiskuteltavaksi: La bella estate (Kaunis kesä), Il diavolo sulle collini (Paholainen kukkuloilla).
Eipä auta kielen suloisuus: itsemurhaan päättyy Pavesenkin taival. Kirjoitettuaan viimeisen yhteiskunnallisen ja poliittisen teoksensa Shakespearen Ripeness is all -hengessä - Valmis olla, siin' ompi kaikki - tulevaisuuden näkymät ovat tukossa kuten kirjan miehellä. On vuoro siirtyä tuonpuoleiseen. Ja mikä viimeisen kirjan nimi - La luna e il falò! Kuu ja kokkotulet -nimisenä suomennettuna kirjana saatavilla.
Mielenkiintoinen kirjarupeama, eipähän tarvinnut taaskaan kylään kenenkään luo riesaksi mennä. hym.
Ja ihka oikeita ihmisiä nytkin kohtasin! Vai?
Jäljellä - H: 708 km, KK: 289 s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti