Ei menty. Piti totella. Tai kunnioittaa tahtoa, eli kunnon miestä.
Päätalon syntymäpäivänä 11.11. oli jo täyttänyt, joten nyt ronkenimme jo pistäytyä, jätkäporukalla. Mukana hirvenlihankönttä, kuhafile ja pieni pullo Kiteen Kirkasta, korven kyyneltä, pirun kusta, pontikkaa.
Kertailimme menneitä: miten oli venäytetty selkiä, saatu parrulla päähän, telineiltä pudottu, mutta myös kunnon jälkeä saatu.
Kirvesmiehemme on niitä viimeisiä aitoja hirsirakentajia, jolla on yhteys menneisiin hirrenveistäjiin, niihin jotka käsillään ovat hirsiä muotoilleet ja jotka ovat ne sitten paikalleen asettaneet - käsivoimin jyhkeimmät kurkihirretkin.
Nyt ei enää nousisi, eipä keneltäkään meistä.
Hyvä jos Veikon jalka nousee sen verran maasta että askeleet auton rattiin kuljettavat.
- Vaan otapa Kirkasta aamuin illoin fingerporilainen, niin kyllä nousee, kehotamme poislähtiessämme.
ke 5.12. tuima pakkanen, yöllä -20 C hiihtoa:7/47 km/€
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti