Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 80 v. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 80 v. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. heinäkuuta 2023

- Tankki Salonen ja Ram Laor

 Erikoiset Lyhennelmät 17. // Ois mukava tietää XVII


Örn, PoU, voitti eilen Lahdessa satasen Suomen-mestaruuden. Hurraati!

Siitäkös mieleen Olavi Salonen, Tankki, joka kävi juoksemassa näillä syrjäisillä Karjalan mailla. Polvijärvellä punnersi kasisatasen. 
Van siitä on aikoo!
Olavi Salonen (vasemmalla) ja Olavi Salsola (oikealla) juoksivat 1 500 metrin juoksussa maailmanennätyksen ajalla 3.40,2,
Turussa vuonna 1957. WP
Kuolleeksi jo luulin, kuten monet muutkin entisaikojen suuruudet. 
Mutta mitä vielä: mies täyttää joulukuun 20. päivä 90 vuotta. Niin kertoo lehti nimeltä Urheitietäjien Kesä 2023 jutussa Vanhimmat elossa olevat suomalaiset olympiaurheilijat, jotka ovat 80 v tai yli.

Toiseksi vanhin tutuista elävien kirjoilla olevista nimistä listalla on yhdistetyn olympiavoittaja, kansanedustaja Heikki Hasu, 97 v. Kultaa St. Moritz 1948.

Nuorin listalainen on Raimo Majuri, huomenna täyttyy 80 vuotta: 
Raimo Majuri (born 30 July 1943) is a Finnish skier. He competed in the Nordic combined events at the 1964 Winter Olympics and the 1968 Winter Olympics. WP
Melkoisen elämän elänyt tämä nyk. Israelin kansalainen Ram Laor.

Urheilutietäjät, me, tietää parisataa muutakin pitkän elämän liikkujaa. 

Kirjavinkeissä


keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Nyt vasta löytyi

se ala

”Olen sitä mieltä, että runossa on kaikki asia. Musiikissa on kyllä erilaisia ominaisuuksia, mutta asiaa ei koskaan. Ja vain asialla on merkitystä. Siksi runoilija on sankari ja säveltäjä vain sen runoilijan kaveri. Näin se on, ja se riittää minulle.” 
- K. Chydenius, 80 v -haastattelu. HS 16.10.2019

Siinäpä sen sanot, Kaj Chydenius, saman lyseon poikia.
hikkaj on rämpinyt aivan väärällä taiteen genrellä yrittäessään blogata kuin paraskin säveltäjä: aina ilman asiaa tai sitten asiattomia livautellen.

Nyt vasta, elämän ehtoopuolella, tuo onneton, saa ikään kuin ohimennen tietää, että musiikki on se taiteen ala, jossa asiattomuus on kaiken ydin! 

WP

Vaan myöhäistä on enää ruveta Salliseksi, Rydmaniksi, Chydeniukseksi taikka ynnä muuksi. Ei ole klaveeria minkäänmoista ja nuotitkin hukassa.  Eikä lauluäänikään ole korjautunut niiltä opettajakoulutuslaitoksen ajoilta, jolloin musiikin lehtori Jussi Kirves kutsui hikkajiin pianon ääreen antamaan muille opekokelaille laulunäytöksen. 

Kun eihän tämä onneton koelaulaja tiennyt edes mistä pimputuksen kohdasta pitäisi avata suunsa, huulia heiluttaa, ruveta laulelulle, ja kun sitten jostain kohti umpimähkää aloitti, pääsi tuskin kymmentä nuottia pitemmälle niin jo loppui säestys, katkesi musa, kuului kolahdus. Kansi sulkeutui. Pienen paussin jälkeen pääsi ilmoille säestäjän hämmästynyt huokaus pianotuolilta ylös kömynneeltä Jussilta:
"Kyllä minun täytyy sanoa, että kyllä teillä on - Vaaatimaton tämä lauluääni." 
Kirves oli puhunut.

Joten pysyköön suutari lestissään, bloggari potullaan äheltämässä, kyntämässä kirjallisuuden sarkaa, josta kyllä löytyy asiattomia esimerkkejä ja monenlaista suoltajaa pilvin pimein Juhani Peltosesta Volter Kilpeen - nuo aidolsit ensin mainittuina. 

Sen sijaan sävellyksiä täytyy vastedes kuunnella hörökorvin sillä silmällä - C:n mainitsemalla.

torstai 6. joulukuuta 2012

Syntymäpäivillä

80 vuotta täytti kirvesmiehemme. Enää ei heilu vasara vaikka mies heiluukin. Ei tietenkään päiviään viettänyt, oikein lehdessä kielsi vieton, huomionosoitukset ja muut turhanpäiväiset kotkotukset.

Ei menty. Piti totella. Tai kunnioittaa tahtoa, eli kunnon miestä.

Päätalon syntymäpäivänä 11.11. oli jo täyttänyt, joten nyt ronkenimme jo pistäytyä, jätkäporukalla. Mukana hirvenlihankönttä, kuhafile ja pieni pullo Kiteen Kirkasta, korven kyyneltä, pirun kusta, pontikkaa.

Kertailimme menneitä: miten oli venäytetty selkiä, saatu parrulla päähän, telineiltä pudottu, mutta myös kunnon jälkeä saatu.

Kirvesmiehemme on niitä viimeisiä aitoja hirsirakentajia, jolla on yhteys menneisiin hirrenveistäjiin, niihin jotka käsillään ovat hirsiä muotoilleet ja jotka ovat ne sitten paikalleen asettaneet - käsivoimin jyhkeimmät kurkihirretkin.
Nyt ei enää nousisi, eipä keneltäkään meistä.

Hyvä jos Veikon jalka nousee sen verran maasta että askeleet auton rattiin kuljettavat.

- Vaan otapa Kirkasta aamuin illoin fingerporilainen, niin kyllä nousee, kehotamme poislähtiessämme.
ke 5.12. tuima pakkanen, yöllä -20 C  hiihtoa:7/47 km/€