Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pontikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pontikka. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. helmikuuta 2017

Alkoholisoituneen puheet

28.7. -77 (to)

Sataa.
Tapasin alkoholisoituneen ihmisraunion, Askon, huvilalla järvenrannalla, rintamalla sotineen sotaherran ja dipl.inssin; ei ole oppiarvoihin katsomista elämäntaitajia etsittäessä!
Mies on turvonnut, naama lahonnut, todellisuuden kuvioista poistunut. Koko aikana minkä mies seurassamme istui, ei hän osannut puhua mistään muusta kuin oluesta, viinasta, pontikasta sekä konekivääreistä, pistoolista. Olipa aihe mikä tahansa, päätti ja johti hän juttunsa viinan saantiin:
"Mutta  täytyy sanoa, että kylläpä tällä terassilla on huono tarjoilu, ei edes olutpulloa vieraalle tarjota. Mistä tänne on näin kamalan paljon vieraita tullut, enemmän minulla on kyllä olutpulloja kaapissa. Yksi korillinen on piilossa maahan kaivettuna. Minulla on huonot aamutossut... Katsokaas, kun varpaat vilkkuvat. Pitäisi liimata, pitäisi liimata pontikalla, niin kestäisi. Minulla on aamutossuissa näissä viisi litraa viinaa. Tuossa renkaassa on ruohosipulia aika paljon, meilläpä on enemmän, viisikymmentä kiloa, meilläpä on kotona viisikymmentä litraa viinaa. Täytyy sanoa, että jo on huono tarjoilu vieraalle kun ei edes viskipulloa ole. Jos tuo järvi olisi olutta, vesi viinaa, sukeltaisin ja uisin. Ampuisin konekiväärillä. Sukeltaisin yhtä mittaa ainakin kaksi tuntia. Ja taas sukeltaisin ja ampuisin."

Mies päätti jokaisen ajatuksepoikasensa viinaan, millään muulla ei ollut mitään merkitystä, ei vähäisintäkään kuin viinalla.
Lukenut mies. Jutut meistä suurinpiirtein normaaleista istujista tuntuivat asettuvan alle kouluikäisen lapsen tasolle. Sitäkö mielikuvitusta tämänlainen?
Alkoholinsaanti on elämän alku ja loppu, elämän keskipiste. Ei yhtään ehjää ajatusta pääkoppaan mahtunut, sodat läpikäyneellä upseeri-insinöörillä.

Niinhän se tuppaa olemaan meillä muillakin, meidän elämämme keskipisteajatuksena kenellä mikäkin tärkeimpänä. Raha, varastaminen, vaurastuminen, valehteleminen, kadehtiminen, kerskaaminen, urheileminen, tappaminen, vahingoittaminen, kiisteleminen, pettäminen, häijyily, rehentely, tottelemattomuus, ymmärtämättömyys, epäluotettavuus, kovuus, armottomuus. Siinä ihmisen nautinnonlähteitä jonossa. Eikä pidä unohtaa seksuaalisuutta, elämän voimakkainta aistimusta.
__________

torstai 6. joulukuuta 2012

Syntymäpäivillä

80 vuotta täytti kirvesmiehemme. Enää ei heilu vasara vaikka mies heiluukin. Ei tietenkään päiviään viettänyt, oikein lehdessä kielsi vieton, huomionosoitukset ja muut turhanpäiväiset kotkotukset.

Ei menty. Piti totella. Tai kunnioittaa tahtoa, eli kunnon miestä.

Päätalon syntymäpäivänä 11.11. oli jo täyttänyt, joten nyt ronkenimme jo pistäytyä, jätkäporukalla. Mukana hirvenlihankönttä, kuhafile ja pieni pullo Kiteen Kirkasta, korven kyyneltä, pirun kusta, pontikkaa.

Kertailimme menneitä: miten oli venäytetty selkiä, saatu parrulla päähän, telineiltä pudottu, mutta myös kunnon jälkeä saatu.

Kirvesmiehemme on niitä viimeisiä aitoja hirsirakentajia, jolla on yhteys menneisiin hirrenveistäjiin, niihin jotka käsillään ovat hirsiä muotoilleet ja jotka ovat ne sitten paikalleen asettaneet - käsivoimin jyhkeimmät kurkihirretkin.
Nyt ei enää nousisi, eipä keneltäkään meistä.

Hyvä jos Veikon jalka nousee sen verran maasta että askeleet auton rattiin kuljettavat.

- Vaan otapa Kirkasta aamuin illoin fingerporilainen, niin kyllä nousee, kehotamme poislähtiessämme.
ke 5.12. tuima pakkanen, yöllä -20 C  hiihtoa:7/47 km/€