TV-viihde tänään.
BB jäi tältä vuodelta suurinpiirtein sivuun: aika paksua menoa, jossa katsojalle jäi pelkkä katsojan osa. Ei riitä!
Hintsasen tunku loppulauluihin vei terän Tartu mikkiin -ohjelmalta: Sami on kaljuineen kuin rääkyvä pikkuvauva tai pikemminkin pikkuhäirikkö luokkahuoneessa, jolle opettaja tuon tuostakin joutuu latelemaan pikku-uhkauksia.
Uutisvuodossahan se varsinainen vaavi on: voi sitä Jarin pärstän omahyväisyyttä! Yök. Jää väliin jo senkin takia kun Saanila ei kunnolla mahdu ruutuun, kuten Kajavan mukaan ei aikoinaan Tapani Kansakaan.
Kyllä siinä niin kävi että viihdeohjelmien oman Jemma-pystini vie Vain elämää -ohjelma neloselta.
Kukaan ohjelman artisteista ei inhottanut, päinvastoin oppi sietämään Neumannia ja Sillanpäätä; Siltsuhan oli suorastaan hurmaavan hauska, niin rento; ja se nyt on yksi ja sama onko homo vai hetero - se nyt mikään ihmisen mitta ole.
Cheekistä en ollut kuullutkaan; nyt jäi se käytettyyn makuupussiin menemisen kammo miehestä mieleen.
Jonne Aaronin persoonasta olen pitänyt aina, vaikken sen levytyksistä.
Erin oli ihanan itkuinen tytöntyllerö ainaisissa makeissa valkoisissa kumppareissaan.
Kaija Koon kopeuskin välillä murtui.
Äidillistä Katri Helenaa ei kukaan ikinä voita!
Kaikkien artistien eläytyminen, tilanteisiin antautuminen - oli se aitoa ja ainakin inhimillistä. Tavan tallaajia, laulamisessa tosin taitavampia.
Maajussille morsian konsepti, hienosti sanottuna, nappaa toisen sijan omassa Jemma-kilpailussani. Vaikka niin kepulainen ohjelma onkin. :)
Kolmatta sijaa en jaa kenellekään tässä vaiheessa vielä.
ma -9C +tuulta viiden asteen verran Hyytsaari-tiehiihtoa yhä
koska maastossa lumesta kapelo
12/144 km/e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti