Vaikka muistan sen ajan kun navetassa sika röhki, isot korvat maata viilti. Jossain siellä kanojen alla patukkahännän, Tutun, takana omassa karsinassaan. Sitten tuli Reino ja lasautti sillä aikaa kun me nassikat olimme hakemassa saparoveistä naapurin Artulta, joka nauraa hirnahti jotta vai saparoveistä!.
Kymmenen kiloa sitä onnea on nyt pussissa vartoomassa viileässä potka paljaana hopeakääreeseen kätkemistä, halkouuniin joutumista. Toivottavasti se ei enää maistu kalalle kuten kalarehuilla syötetyt siat vuosikymmen sitten tai ettei se tuoksu kypsänä sonnalle kuten solokkusankosta syötetyt siat joskus.
Maistuisi viljapossulle, luomullisesti kasvaneelle. Vaikka mene näitäkään nyt tietämään tai uskomaan - jottei vaan olisi kasvatettu kuin oopperalaulajan luomumaatilavilja: Meni kaveri Martin luo kylään. käytiin navetan ylisillä, missä heti oven pielessä apulantasäkkejä pino. - Mitäs mitäs? kysyi vieras. - No ei kai se muuten kasvais! jyrisi itsestäänselvyytenä matala basso.
Laitetaan kinkku aattona uuniin, kunhan ensin leivinuuni koivuilla tuliseksi lämmitetään, sittenpä tuon kypsänä maistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti