Pekka ja Pätkä vai Matti ja Teppo?

Meinas iskeä ähky.
Oli kulttuurissa valinnan varaa, sen seitentä sorttia.
Lopulta piti valita kahdesta hyvästä parempi, sen jälkeen kun oli nautittu jo yksi:

Pelastakaa edes lapset konsertti.

Narikassa takinantajat kyselemään keskenpoistujilta, että tuonneko tuli hoppu:

- E-ei Matti ja Teppo vaan Pekka ja Pätkä. Ja Kelekasta puonneet.
- Kyllä minä Mattiin ja Teppoon ennemmin menisin, yritti takinojentaja vielä ohjeistaa.
- Ne on jo nähty ja kuultu.
- No sitten.

Antoi takit, eikä kiireen hötäkässä enempiä ennätetty setvimään. Traktori-teatterin Iltamat painoi päälle, siellä missä ennen vanhaan Wartburgeja myytiin, semmoiset vanhan kansan, tämmöiset:

Semmoiset, joissa ensialkuun tervetuliaispuheenpitäjä joutui täyssalilliselta kyselemään: - Ootteko tietosia missä nyt ootte? Eli onko Iltamat sanana tuttu? Käs ylös jos ei.
Ja sitten:
- No, minäpä selevitän.

Lupsakkata meininkiä: Runoa ja laulantaa, puuroa ja torttua, taikuutta ja temppuja. Kaikenlaista menoa, niin kun iltamissa kuunaan. Joulubingot ja pelit. Lopuksi ei tansseja tosin, vaan Pekka Puupiän ja Pätkän ja Justiinan ja koko kaartin mussiikkipotkuri. Hyvin tuo luisti.

Kyllä tämä nyt yhen Matin ja Tepon väärti. Ja piletit halavat.

PS
tässähän alkaa pian hipoa jo Jetjukovaa, joka vuoden sisällä 'pakotettiin' katsomaan 224 näytelmää Virossa. 

🏂 hiihdot 9 + 8 km/192 km/ € = 32 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös 

Vuoden kirjoja

Kirjavinkkeihin laadimme vuoden päätteeksi jollain tavoin säpsäyttäneitä arvostelemiamme kirjoja. Oman suosikkinsa ovat tähän mennessä julkaisseet Kirjavinkkien-vetäjä Mikko sekä Hannu, Titta ja Juha.

Oma lista valmistui juuri; olisi sinne voinut lisäillä muitakin läpilukemiani näistä.
Kuten vaikkapa Kristiina Sahan Minäpäivät, Katri Siskon 30 jälkeen 30, Anni Mäenpään Aurinkotuolin, Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsenesta puhumattakaan.

Vaan kun oli rajoitus - jokin tolkku sentään.

Ja kesken luennankin yhä yksi antoisimmista eli Matti Mäkelä -vainaan Pitelemätön, tilitys elämästä; Mäkelähän sai tietää syövästään kesken muistelmiensa rakentelun. Elokuussa sain kirjan, jota yhä vielä hiljaa hartaudella makustelen.
Ja miksei erikoisuutena tämäkin: karjalankielinen haikukokoelma Gul’aičen kylän juamal.

Kunnon luettavaa ja laatua piisaa myös pintajulkiskirjojen takana.

Nämä sinne toppiin lopulta seuloutuivat:

hikkaj

• Sanna Nyqvist: Räjähdemiehen perintö – Tietoa, tuskallistakin, siitä mistä kaikki alkoi ja minkälaista porukkaa on Nobelin- kirjallisuuspalkinnon jakajissa ja saajissa. Omalta kohdaltanihan tämä johti melkoiseen muistileikkihaasteeseen.
• Marjo Kuula (toim.): Sydämeen luettavaksi : J. H. Erkon elämäkerta – Miksei kerrankin voisi vuoden vakuuttavaksi kirjaksi valita kirjaa pelkän ulkokuoren perusteella! Kansien siis. Kyllä sisältökin tasokasta luettavaa on. Valtaa juhlamieli: ”Liikuttuneena painoin sen sydäntäni vastaan. Se saapui minulle kauniina päivänä.” Tämän kirjan.
• Jonas Forsang: Northug : Minun tarinani – Onhan otettava selvää mistä ihmeestä tuo norjalaisten hiihtoylivoima johtuu. Kai sen nyt Johaugin ja Klæbon tasoinen hiihtotähti kertoo. Ei kerro, mutta repii itseään palasiksi ja kertoo intensiteetillä kiihkeistä elämänhetkistä. Tässä kirjaa myös urheilemattomille.
• Niina Miettinen: Suopursu – Oman murrepohjan tuoksu taustalla, kotimaisemissa täällä jossain Pohjois-Karjalan perukoilla. Pieni on kaunista – jos myös vähemmän, kun taiteilevan Hannun tuska ei ota hellittääkseen. Ei voi olla pitämättä. ’Näin rousseaulaisena olin otettu Miettisen Suopursusta: hyvä että osui käsiin.’
• Eeva Kilpi: Sininen muistikirja sekä Punainen muistikirja – Kirjoja ja viisaita sanoja niille joilla on ainainen kiire, hätä ja hoppu. Ja mitenkä voisinkaan ohittaa koko tämän Kirjavinkkauksen tunnuslauseeni: Kieli kaikki kaikessa – suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta – Volterin eikä Eevankaan.

                                                                                                        🏂 hiihdot 10 + 9 + 11 km / 175 km/€ = 29 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös 

Nobel-palkintojen jakopäivä

Tänään pääsemme juhlallisuuksiin med:
(kirjallisuus: puolalainen Olga Tokarczuk, 2018, sekä itävaltalainen Peter Handke, 2019
palkinnon suuruus n. 800 000 € 
eli jalkapalloilija Messin kolmen (3) päivän palkka)

LIVE

Siinä ohessa oma nobelunilammasopetteluextreme jatkuu ja on kohthyvin voimissaan. Tallaamme vuosissa 1981 - 1990 ja huomaamme että:

I tumma lammas  nobelistilistassa - vuonna 1986

•  Canetti - Marquez - Golding - Seifert (1984 naimisiin) - Simon  (1988 potra poika) - Soyinka - Brodsky - Mahfouz (1988 putin tyttö) -  Cela - Paz

 I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV

                                                                                                         🏂 hiihdot 7 + 10 km/ 145 km/€ = 24 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös 

Öylisestä

Täytty tuo alempi katsomo tupaten.

Äitit, isät, mummot ja ukit ahtautuivat jakkaroille ihailemaan kun nuorempi sukupolovi pisti tanssiksi. Siinä oli sitä jotakin aitoaehtaa kankunheittoa paletista verkkaukseen: siinä liinat ja helemat heilahtel! Ja kuinka ollakaan näyttämöhän sijaitsee Mulossa tahi hienommin sanottuna Reijolassa, siellä Könösen ja Pakarisen Esan suattipaikkoloilla.

heilahtel - näyttämöllä jos kuvaajallakin
Revontulissa

Siitä sitten ammattilaisten pariin Joensuun kaupunginteatteriin.
Siellä taas yleisö oli väärä: kun aiempi esitys osui nappiin kohdeyleisölle, ammattilaisten Jeppe vähempi. Nuorisolle räminöineen oli tämä tehty, vaan eihän meitä siellä muita kuin vanhoja kaakkeja.
Esitys esityksenä oli sairaansiisti eli sikahyvä, ei siinä mitään: antaa palaa vaan!

Kotona sitten luinkin:
"Jkk on mukana valtakunnallisessa Taidetestaajat-hankkeessa, jossa 8-luokkalaiset testaavat taidetta ja tutustuvat lähialueensa ja valtakunnallisen kohteen tarjontaan. Hankkeen rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden, ja sitä koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto. Lisätiedot www.taidetestaajat.fi"

No ilimankos!
Olin osunut suunnilleen aatokseni.

Tuommoisesta esityksestä se intiimiys, jota teatteriesitys pyrkii tarjoamaan, puuttui tyystin.

Eniten minua häiritsi mikrofonien käyttö: kyllä ammattilaisten on pystyttävä mikeittä puhumaan.
Nyt ihailemani Minna Maaria Virtasen persoonallinen äänikin hukkui äänimölinäksi muiden mukana.

Olisi näille opiksi otettavaa Louhiteatterin amatööreiltä.

(pst
Jeppe vielä rajumpana Tampereella)

                                                                                                         🏂 hiihdot 6 km/ 128 km/€ = 22 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Suunnitelma päivän kuluksi

Ja kuinkas sitten kävi? =

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Myynnissä urut

seurakunta lopetetaan

Ostoesteenä: rahasta kapelo.

"Huutokauppa on pian, enkä ehdi hankkia käteistä mistään laillisin keinoin. Nyt olisi elämäni tilaisuus hankkia omat urut tai ainakin sen osia: vippa, vellalauta tai vinkkeli. Pillisarjasta en uskalla edes unelmoida."

Onpa helpotus ottaa käteen kesken Loirin kirjamurikan Tero Seppäsen Suruttomat urut: jokin tolkku sentään kirjan paksuudella. Ja Seppäsen muistan esikoisestaan Syöksyvirtauksia: ihan kelvollinen ja sopivasti elämää ja maailman nykymenoa kummasteleva kirja - kun ei saa olla entistä mieltä, ainakaan sanoa olevansa!

Loiri keskeytyy siihen paikkaan, missä Olli Ahvenlahti on juuri lopettanut kaksoiskanttoroinnin Herttoniemen seurakunnassa siirtyäkseen Pupeksi. Ja nyt siis Tero Seppänen kirjoittaa seurakunnan urkuhuutokauppailmoituksesta.
Mahtaa olla kuitenkin eri asia. 👅

Sopivasti vaan sattui huulille.

Seppäsestä jatkan, kulukoon siihen koko tämä itsenäisyyspäivä; Loiria riittää loputtomiin: yhä jäljelle jää enemmän kuin koko Seppäsen 150-sivuinen  kirja.

Ennen kuin Seppäsen johdannosta pääsen jatkamaan, juolahtaa mieleen muuan kanttori, joka on kirjoittanut kaksikin kirjaa eli Ari Stenman. Pohjustukseksi kaivan ne kirjat esille ja potusta jutun Kaksi kirjaa muiden edelle.

Siinäpä lähtökohdat ja taustat Seppäsen syönnille. Eiköhän urut ole hiljennetty ennen pressan tansseja. Kommentoinpa sitten sitä kun muut kommentoivat naisten juhlapuvuista, koruista sun muista hepeneistä.

Stresa 2019

                                                                                                        🏂 hiihdot 12 + 6 + 9 km/ 122 km/€ = 21 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Miłosz oli unohtunut kokonaan

nobelistin teos, jonka olin lukenut ja lukukokemuksen lehteen laittanut - arvostellut.

Kirjailija / kirja tulee tässä 1971 - 1980 kirjallisuuspalkinnon saajien joukossa: tämänkertaisen unilammasextremen X.

• Neruda - Chile 1971  (armeijasta opekoulutukseen)
• Böll - Saksa
• White - Australia
• Johnson + Martinson - Ruotsi x 2  1974  (opeksi)
• Montale - Italia
• Bellow - Kanada/Usa
• Aleixandre - Espanja
• Singer - Usa 1979 (huk+erityisopeksi)
• Elytis - Kreikka

                                                 Czeslaw Miłosz - Liettua/Puola/Usa  1980

Issan laakso. Suom. Kirsri Siraste. WSOY 1981, a-sarja. 292 s.
Näin sen silloin näin:

"

Karjalainen 31.10.1980

Luettava, muttei kirjaa kummempi

Ei löytynyt oikeastaan minkäänmoista jännitettä, mikä välttämättä luetuttaisi kirjan loppuun saakka.  Jos kirja olisi pitänyt lukea tekijännimeä tietämättä, uskaltaisi sanoa: kummitustarunoilla ja kuolemanjälkeisillä asioilla höystetty eräkirja.

Mutta tekijän kun tietää, ei uskalla, ja kun vielä Dagens Nyheter sekä Hufvudstadsbladet kirjoittavat: "Tuskin voi kuvitella sopivampaa Nobel-palkinnon saajaa kuin Ruotsin tämänvuotinen valinta".

Yleensäkin sitä väkisinkin kunnioittaa ylhäältä maapallon hyörinää katselevan, ihmisiä sinne tänne siirtelevän, kaikkivoivan kertojan ääntä: mistä sen tiedät vaikka kirjailijalla olisikin hallussaan perimmäinen tieto. On syytä kunnioittaa tai olla ainakin varuillaan. Semminkin kun kirjailija on Nobel-kirjailija.

Czesław Miłosz on Nobel-kirjailija, Nobelin kirjallisuuspalkinto vuodelta 1980. Puolaksi kirjoittava, Puolan ja Ranskan kautta Yhdysvaltoihin siirtynyt kirjallisuuden professori on syntynyt vuonna 1911 Liettuassa. Todennäköisesti jälleen uusi nimi, hyvä lisä tuntemattomaksi jääneiden Nobelin palkinnon saaneiden rivistöön; Miłosz on ennen kaikkea lyyrikko, ja kuinka monta ulkomaalaista nobellyyrikkoa Suomessa luetaan, rakastetaan tai edes suomeksi käännetään?

Issan laaksossa kirjailija palaa lapsuutensa maisemiin Liettuaan. Tomaszin mukana kiertelemme Issan (Jieslan) laaksossa ja tutustumme laaksolaisten elämään. Eletään etuoikeuksien poistamisen ja maauudistuksen aikaa. Tomasz on maa-aatelia, ison tilan poika, joka kirjan lopussa on kolmentoista jättäessään maan ja paetessaan äitinsä matkassa Puolaan.

Miłosz esittelee rajua yhteiskunnallista muutosta vain sen verran minkä Tomasz koko prosessista ymmärtää: pätkiä sieltä täältä pojan metsästys-  ja miehistymisyritysten lomassa.

Muutama syvä elämän lävitse vetäisty viilto kirjassa on, mutta tuskin Issan laakson avulla nobel on lohjennut. Jos on, niin samoille, samalaiseen supisuomalaiseen järvimaisemaan Kotiseutumuseo-tarinansa asettanut Siegfried Lenz olisi ollut sopivampi palkittava. Nobelin kirjallisuuspalkinnon lienee saanut ennen kaikkea lyyrikko Czesław Miłosz lukuisista runokokoelmistaan, joita ei ole suomennettu."

X




I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV

🏂 hiihdot  3 km/ 95 km/€ = 16 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Nehän poikivat vaikka sun mitä

Ukrin kirjauutuusillat

Sieltä käteen jäi tämäkin:

Lauri Luukkozen kolmas ilmah piästetty tevos Gul’aičen kylän juamal
= muutamalla tankalla vahvistettu karjalankielinen haikukirja:

Josta näytteeksi
parit:

Vihankandajan
mudavuonnuot silmät ei
nähtä voikukkii.

Pidäygo sinun
huomenenjälles lähtie?
Muga terväzeh?

Ja vielä meille hiihtiniiloille säävaroitus:

Tulou järilleh
pakkaine, lundu panou
susiedukyläs.

Eikä noita haikuloi tahi tankuloi huoli pelätä, sillä tältä sivulta löytyy käännösapu:

Karjalan kielen sanakirja

+

🏂 hiihdot 9 + 3 km/ 92 km/€ = 16 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Lähetäänpäs liikkeelle

salapolliisitehtävä

tästä aiemmin julkaistusta kuvasta:

ja siihen liittyvistä asioista ja kysymyksistä.

Iltahan oli jatke tälle Ukrin Vuoden kynä -illalle, joka tällä kertaa, kun Muikku-salin oli vallannut jokin veriporukka, järjestettiin ylempänä eli Joensuun kirjaston Taiteiden aukiolla. Taiteiden aukio - siinäpä sana joka säpsäyttää: ilman Hootakin ollaan oitis liki presidentillisissä sfääreissä, ihan toista muuta kuin jonkin muikun jälkeen.

(Levoton se on tuommoinen avoin tila: joku menee sinne, toinen tänne ja kolmas ohikulkeva huutelee neljännelle kuulumisiaan. - Ja näihin avaruustilohin koulutkin väen vängellä väännetään! Vanha Opettaja minussa tuhahtelee.)

Vaan asiaan.
Kuva yllä on siis Ukrin toisesta kirjallisuusillasta, jossa esiintyi joukko kirjailijoita esittelemässä uusinta kirjaansa. Nimekkäin joukosta oli Heikki Turunen, joka yhdessä Timoi Munnen kanssa kävi läpi runokirjaansa, yksiin kansiin seulottuja runoja elämän varrelta, kömpelöistä teinihuokailuista alkaen:
Hehkuva sydän. Runoja vuosilta 1961 – 2018. WSOY, 2019.

.

Entinen pankinjohtaja Parikkalasta, Pauli Loikkanen, esitteli oman esikoisensa Piirtäjä ja hänen jälkeensä monen gradun tohtori Eeva-Maija Lappalainen runokirjansa Sydämekkään huovutuksen muotouttimet sananjalkasanomin ketunhäntä kainalossa: värivuodenaikojen lyhyt oppimäärä, jokamikä ensi kuuulemalta ohi mennä huristeli niin kuin Bittiparatiisin Erkiltäkin. Pitäisi paneutua ihan tosissaan ja ajan kanssa opukseen, sen verran jäi peltosmaisuudessaan mieltä kaivertamaan.

Kulki siinä muitakin tekijöitä - Tauno Naumanen, Tarja Makkonen - mielenkiintoisia kirjojaan esittelemässä, kunnes päästiin kuvan henkilöön, jolle Turunen poislähtiessään römähteli:
- Sie sitä senkun komistut! 
Ja tämä vaan tuhahti Heikin tietäen.
Kolme kirjaa on kuvan tuotteliaalta kirjailijalta tänä vuonna ilmestynyt:
yksi selko, yksi nuorten ja yksi lukuromaani:

• Rakas Natasha
• Tyttö lukitussa huoneessa
• Kanslian naiset

Ja hänhän on, kuten EJ täällä oikein arvelee: Marja-Leena Tiainen.

Noita iltoja pitäisi pitää vielä useampi, jos meinata kaikki nämä Pohjois-Karjalaa jotenkin liippaavat teokset ja niiden ukrilaiset tekijät esitellä. Että kyllä täälläkin sen verran sivistystä, jotta kenkiä käytetään ja osataan kengännauhat kiinni kieputella.

Tästä nähtäville P-K:n teos- ja tekijäluettelo 2019.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Loput viisi nobelistia

niin päästään uudelle vuosikymmenelle, jolloin jo yhä useampi nimi alkaa tutulta kalskahdella

Jäi Nobelin kirjallisuuspalkintosaajaluettelo 1961-1970 puoleen väliin eilen ja unilammasextreme keskeytyi kun tuli tähellisempiä menoja.

Täällä piti kesken päivän käydä
               ↓↓↓↓↓↓

ja sitten

illemmalla tuolla

            →→→→→→→→→→→






Mutta niistä riennoista toisten ja nyt asiaan ihan hakkilana.

1966 kirjallisuuspalkinto jaettiin kahdelle juutalaiskirjailijalle:

Samuel Josef Agnon (Shmuel Josef Czaczkes)  
Puolassa syntynyt israelilainen
sekä
Saksassa syntynyt ruotsalainen
Nelly Sachs

Agnon: "syvän luonteikkaasta kertomataiteesta teemoineen juutalaiselämästä"

Sachs: "etevästä lyyrisestä ja draamallisesta runoudesta, joka tulkitsee vastustamattomalla voimalla Israelin kohtaloita"

Asturias
Guatemalasta

"för hans färgstarka diktning med rötter i folklig egenart och 

indianska traditioner"

Kawabata

"kertomataiteesta, joka ilmaisee hienolla tunteella Japanin olemusta ja erikoislaatua"

Samuel Beckett
Irlannista, yksi suosikeistani; tämänkö takia=sopii tuonne ylös ↑ profiiliin. 😏
"- Antakaa yöastia, sanoin minä. Minä olen pitkän aikaa, aika pitkän aikaa ja kovasti pitänyt sellaisesta sanasta kuin yöastia, se toi minulle mieleen Racinen tai Baudelairen, en enää tiedä kumman, ehkä kummankin, niin, minä valitan, minulla oli kirjallista sivistystä, ja näiden kahden kautta pääsin sinne missä sana pysähtyy, tämähän on kuin Dantea itseään." - Ensi rakkaus

Aleksandr Isajevitš Solženitsyn
1970
(yo / armeija)
Olihan se lukioaika yhtä Vankileirien saaristoa! Saati armeija.

extreme I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV
   

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös