Röh-röh ja Kot-kot!

Tämä pottujuttuoppitunti on huomisen takia (nokkiintuneena?), ja osin myös siksi että piti kokeilla opettajuutta: vieläkö sitä jossain pääkopan pohjilla edes rippeinä jäljellä tietotaidon jakamiskykyä.
Olkaa hyvät!

Instruktiona omakekkaamalla Nauta-haikulla aloittakaamme:

Jumalansako

laittaisi lautaselleen

- intialainen.

Tänään tutkimme lihankäyttöä maailmalla.
Ks. opetustaulu alla.
Ja hiilijalanjälkemme aiheuttajat tuosta viereisestä.

Nauta eli Miina Äkkijyrkän lehmikarja pylväiden mukaan pahinta.

Jos ei kasvisruoka kelpaa niin sitten sikaa ja siipikarjaa lautaselle, jotta ilmastomme vielä pelastuisi.
Mutta ei kuitenkaan niin kuin siipikarjaa eniten kuluttavassa Jenkeissä, missä lihankulutus jo tappavaa: 100 kg kaikkiaan!
50 kg siipikarjan lisäksi 50 kg muuta lihaa vuodessa per usalainen.  Laiskanpulskeita jalleja kaikin.

Suomihan kelpaisi miltei mallimaaksi, varsinkin jos naudat vaihtaisimme kanoihin?

Lievennykseksi kilomääriin: luvut ovat teuraspainosta laskettuja, siis kaikkine luineen, joita tuskin amerikkalainenkaan mäkkäreissään narskutellee.

Jos Kiinaan leviäisi sikaruton lisäksi islamilaisuus ja muuhun maailmaan hindulaisuus Intiasta, oltaisiin paremmalla tiellä - ruuannautinnassa. Pian oltaisiin Etiopian lihaluvussa: 3 kg per asukas. Lopulta Nigerian 1 kg:ssa.

Vain huonojako vaihtoehtoja tarjolla - nälänhätää yms.?

No edes nauta pois, sillä naudan hiilisorkanjälki on erityisen suuri, koska 'märehtijänä se tuottaa pötsissään metaania ja röyhtäilee ilmakehään satoja litroja päivässä':

"Metaani on monin verroin voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Ilmastovaikutus on huomattava, kun maailmassa on arviolta 1,5 mrd nautaa."

Siis mieluummin: - Röh-röh ja Kot-kot kuin Ammuu!
- Kas, kello kilkattaakin jo, häipykääs välitunnille happea haukkaamaan.


Kai tuo nyt edes ala-asteen oppitunnista kävisi.

Ja tässä vielä karttatelineessä roikkuva opetupahvitaulu sieltä koulun puisesta uskontokuvastolaatikosta:

Taustatiedot tarjosi Kehitys - Utveckling 4/2019 / Tiina Kirkas ja Juho Hiilivirta

🏂 hiihdot 15 + 10 km/290 km/ € = 48 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Tänään Kirjavinkeissä: Matti Mäkelä: Pitelemätön - Matti Mäkelän muistelmat

Nehän poikivat vaikka sun mitä

Ukrin kirjauutuusillat

Sieltä käteen jäi tämäkin:

Lauri Luukkozen kolmas ilmah piästetty tevos Gul’aičen kylän juamal
= muutamalla tankalla vahvistettu karjalankielinen haikukirja:

Josta näytteeksi
parit:

Vihankandajan
mudavuonnuot silmät ei
nähtä voikukkii.

Pidäygo sinun
huomenenjälles lähtie?
Muga terväzeh?

Ja vielä meille hiihtiniiloille säävaroitus:

Tulou järilleh
pakkaine, lundu panou
susiedukyläs.

Eikä noita haikuloi tahi tankuloi huoli pelätä, sillä tältä sivulta löytyy käännösapu:

Karjalan kielen sanakirja

+

🏂 hiihdot 9 + 3 km/ 92 km/€ = 16 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Pitäisi lukea tämäkin - haiku

VII

5-7-5
= HAIKU

Siihen päälle  / 7-7
= TANKA

Ja  5-7-5-7-7-5-7-5- jne. useita kertoja peräkkäin liittäen
= RENGA
(Numerot ovat tavujen määriä rivillä.)

Japanin kuuluisin haiku on Bashõn (1644-94) kirjoittama:

Furu-ike ya                    Vanha patoko?

kawazu tobikomu            - hypätessä sammakon

mizu no oto                        vesi pulahti. 

Siinäpä olen kuittaillut koko japanilaisen kirjallisuuden KK-vihkooni lisäyksillä:
- naiset merkittäviä tekijöitä ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella
- monogatari-kirjallisuus eli tarinakirjallisuus: Ise monogatari - pääaiheena rakkaus, sävynä alakulo

Man’yōshū
= useiden runoilijoiden useiden aikakausien tulos, valmiina viimeistään vuonna 785, yli 4500 runon, 20 kirjan kokoelma - japanilaisen runouden alkulähde.

Suorasanainen proosa pysyi toissijaisena, kunnes Ihara Saikaku (1642-1705) räväytti aistit peliin:
 Jalous ja halpamaisuus, vähäpätöiset, rivot, vastenmieliset, naurettavat, typerät, omalaatuiset ja perverssit ilmiöt - kaikki kuvataan ja asetetaan lukijan tarkasteltaviksi tavalla, joka saattaisi olla kyyninen tai hieman helppohintainen, jollei sitä olisi toteutettu mestarillisella tyylillä, inhimillisen herkästi ja vastustamatonta huumorintajua viljellen.

Omasta hyllystä löytyivät nämä Martti Turusen (nyk. Marutei Tsurusen) kääntämät:

Kaipa rutuista päätellen, olen nuo aikoinaan lukenut. Nykyisin tuntuvat toisenlaiset rungot vetävän puoleensa enemmän, kuten eilen terijokelaisen salavakaunoisen kaataminen:

I  - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI