Ensin meinasin ohittaa tämän kirjan olankohautuksella: nuorisokirja mikä nuorisokirja, niille tarpeen siinä missä Härkösen Häräntappoase.
Vaan katopahan kun alkoi tarina kiinnostaa ja ennen kaikkea se että nyt varttuneempi nainen vamppaamassa teinipoikaa; toisinpäinhän näitä pedofiilisiä fiiliksiä on pilvin pimein aina Nabokovin Lolitasta alkaen, viimeisin lukemani on Elina Kilkun Ihana tyttö, osin Elinan oma tarina.
Mutta nyt siis hyväksikäyttäjänä naisihminen, herra paratkoon! Eihän se voi olla mahdollista nykyaikana, kun tiedotusvälineitä seuraa: miehensikoja ovat kaikki; täysin brutaalia touhua.
- Kaikella on hintansa, määrittelee tämä Tuija mesenoimisensa Karrin soitto-opinnoille.
Muusaksi asti tästä rahoittajasta ei ole. Joudutaan melkoiseen nuoren pojan suhdesoppaan ja dilemmaan, mistä helposti olisi tullut kieroonkasvutarina ellei lastentarhasta asti kasvunkumppani ja ystävä mitä parhain Tuomas olisi hätiin tullut.
Inhottavia nuo namutädit, yhtälailla kieroja kuin -sedät.
Kuten yltä näkyy: olankohautus tämän kirjan kohdalla olisi ollut virheliike.
 |
| Merit Riihonen: Mitä ikinä haluat. 361 s. Karisto 2022 |
Onhan noitakin tapauksia, siis naisimmeinen hyväksikäyttäjänä, aina välillä uutisvirrasta silmiin sattunut. Ei hyväksyttävää, ei tietenkään.
VastaaPoistaMutta että, minä jo mietin siirtoa paria taaksepäin, että minkätähe on semmoiseksi tullut, mikä patoutuma, mikä trauma, jotta näin pääsee käymään.
Muuten, ajatuksia on nyljetty jo joukon kolmattasataa sivua, ja öylön toi posti ihan pistämättömän "Suomi" opuksen, minä aion Hurmetta lukea, vaikka osin erinkaltaista maailmankatsomusta olenkin...
Vaan saahan sitä kaiketi avaramielinen olla, kantturakin.
Eihän siinä mitään puolusteltavaa ole, en minä sillä.
äej
PoistaPari siirtoaskelajatelmaasi taaksepäin, samoin kävi minullakin luettuani.
Näinkin mietin: kirjoittaisipa esikoiskirjailija Riihonen saman kirjan samoin askelin nyt tuon naisen eli Tuijan kautta; tämä nyt käsillä olevahan tapahtuu pojan näkökulmasta katsottuna.
Siitä tulisikin jännä kokeilu!
Olet jäljillä: pitää lukea vastakkaisten/eri mieltä olevien tekstejä kehittyäkseen, laajentuakseen. Niinhän se joku teologiproffa joskus kehotteli.