Kolmas mustakantinen kirja luennassa

käsikynkkää Konkan kanssa Pietarissa

Ensimmäinen
Toinen
ja
Kolmas kerta: Musta passi, Tammi 2001. (Kirjavinkeissä)

Kateellisena luen:
"Näen ikkunasta kolme siltaa, mutta tälläkin kertaa jäi näkemättä, miten ne aukeavat yöllä ja päästävät laivat liikkumaan Nevaa pitkin. Ja jäi myös näkemättä Pietari Suuren silta, jota pitkin isäni niin monta kertaa kulki kotikylästä kaupunkiin ja takaisin. Mutta ehtiihän sen ylittää jonkin toisen kerran. Vielä viimeinen katse Pietarin torninhuippuihin, jotka kuoriutuvat udusta, ja sitten olen valmis lähtemään. Iisakin kirkon muhkea kupoli kimaltaa, viri rikkoo Nevan taivaan peilin.

 Pietarissa 1.10.2000"

Anita Konkka

Koska

"Meidän ikkunastamme avautui tyly näkymä: valtavaa vaaleaa modernia tasaista seinää koko ikkunan leveydeltä, jota ei lystikseen katsellut. Olisi ollut edes tuota entisaikojen muhkuraista komeaa kiviseinää, jota kaupunki tulvillaan. Näkemättä jäi Nevan siltojen nousu, tällä kertaa, vaan onhan nuo nähty yhtenä valoisana kesäyönä. Ja kaikki sillat on muutenkin tarkkaan vakain askelin ja katsannoin ylitetty, ei siinä mitään. Ja nythän olivatkin tarkemman tarkastelun kohteina Jusupov, kanavat Moika ja Fontanka sekä punaisen ykköslinjan komeat metroasemat, Avtovo kuin kirkkosali. Kukapa se aikaansa huoneessa istumiseen tuhlaa. Eikä meillä ollut torakoita kuten Anitalla Sankt Peterburgissa. Sitä paitsi me löysimme metroajelun toisessa päässä Suomen asemalle noustessamme oitis Leninin patsaan, josta Anita kirjoitti: "Kun ylitin tänään Liteini-sillan, huomasin, ettei Leninin patsasta ollut vietykään rautaromuttamoon. Patsas seisoi Suomen aseman edessä, mistä ojensi kättään Nevan ylitse kohti kaupungin keskustaa, ja vähän matkan päässä pilkottivat Krestyn vankilan synkänpuhuvat tiilimuurit. Kesällä en ollut huomannut patsasta ---"

Pietarissa  22.4.2019"

hikkaj

 

Avtovon metroasema

 

Anita Konkka on kirjoittanut Mustan passin sedästään, Venäjällä ikänsä asuneesta Eerosta ja tämän pakonsanelemasta rauhattomasta vaeltelusta pitkin ja poikin laajaa sosialistista Neuvostoliittoa. Mustalla passilla ei liikoja valtuuksia tahi oikeuksia ollut.

Ennen kuolemaansa Eero oli lähettänyt Suomeen 23 kasettia veljensä Juhani Konkan tyttärelle kirjatarpeisiin. Anita uhrautui Eeron aikaisemmasta patriarkaalisesta tuomiosta huolimatta: "vaikka Anita onkin kirjailija, ei häntä voi verrata isäänsä."

Täytyypä lukea isä Juhania seuraavaksi - jos se vielä antoisampaa on kuin tyttärensä.

🏂 hiihdot 17 km / 1000 km//€ = 146 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös


Pietarin opas M - P

M = Metro
N = Neva
O = Otto Wille Kuusinen
P = Puškin

Maan alle painuminen on venäläisille, varsinkin toisinajattelijoille - ja yhä! - välttämätöntä, monesti monen henkiriepu on katkolla ollut ja katkennut. Tavantallaajille noiden maanalaisten linjojen kautta kulku suurkaupungissa on vaivatonta ja nopeaa siirtymistä töihin ja shoppailemaan. Niin, nyt on mitä ostaa, hyllyt eivät tyhjinä ammota kuin silloin Neuvostososialismissa. 

Ruplaa tiskiin, ja hyvä tulee. 100 rubl = 1,3 €. Olut kapakassa on 200 ruplaa, bensa asemalla 35 eli alle 50 senttiä. Passaa nesteyttää itsensä ja ajopelinsä. Itse metroajelu maksaa bensalitran verran.

Ja vau mitkä liukuportaat ja asemaupeudet!

Nevaa on jokena ja kanaaleina jatkuvasti läsnä, sillä ollaanhan Pohjolan Venetsiassa. Sen takia maasta karkotettu kirjanobelisti (1987) Joseph Brodsky (1940-1996) valitsi suosikkikaupungikseen tuon Italian kanaalikaupungin, vaikka elikin emigranttielämänsä Yhdysvalloissa. Valtio päästänyt miestä edes vanhempiensa hautajaisiin.
Nykyisin Brodsky on sen verran arvossa, että päässee pian Anna Ahmatovan museoasunnon nurkista omaan museohuoneistoon.



Nokka kohti Äänisen aaltoja

Otto Wille Kuusinen, kulissimies-Kuusinen, Laukaan lahja naapurille, kohosi Neuvosto-Venäjällä NKP:n keskuskomitean jäseneksi ja välivaiheessa Terijoen pötöstelyhallituksen pää- ja ulkoministeriksi. Tuon hallituksen päämajan ohi hurautimme Terijoella Pietarista tullessamme Karjalankannasta ajellessamme. Jos ei Brodsky niin ei Kuusinenkaan saanut lupaa käydä edes sukulaisasioissa synnyinmaassaan eikä jossain vaiheessa saanut lupaa myöskään poistua uudesta isänmaastaan. Ei siis ihme jos vähänkö kyrsiintyneenä oli jo ajat ammoin kirjoittanut mustetahraisen kirjan Suomi ilman naamiota. Alkujaan Mars-kentän tuntumilla Kuusinen Rahja-joukkoineen vallankumouksen edistämiseksi asui ja toimi. Kuusisen klubilaisista lopulta 8 murhattiin vuonna 1920, OW säilyi, tietysti, hengissä.

Terijoki on nykyisin  15 000 asukkaan Zelenogorsk, 50 km Pietarista. Hiekkarantaa loputtomiin.

Patsaaksi asti Kuusinen on päässyt ainoastaan Petroskoissa. Tuhkat Kremlin muurissa.

Puškin Aleksandr (1799 -1837) lyhyeen päättyi runoilijan elämä. Pakkohan oli haastaa kaksintaisteluun mies, lanko, joka vikitteli kaunista vaimoa, tosin keisarillakin taisi olla näppinsä pelissä. Oli Puškin jo tätä ennen ottanut duellit parikymmentä kertaa, mutta nyt kohtalo päätti runoilijan päivien tulleen täyteen Pietarissa Nevan rannoilla.

Patsasta voi ihailla Taiteiden aukion puistossa Pietarissa, ja jos Venäjää kaihtaa periaatteessa, kuten moni tuntuu kaihtavan, Puškinin rintapatsasta voi käydä ihmettelemässä - Kuopiossa Valkeisen rannalla teatteritalon takamaastossa! Ja mikä ettei lukeakin nuoren miehen runoa ja proosaa: Jevgeni Onegin, Patarouva, Kapteenin tytär jne. Myös Hannu Mäkelän Pushkinin enkeli, elämäkertaromaani, tuntuu olevan käypää kamaa vaativammallekin lukijalle.

 
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7