Pietarin opas M - P

M = Metro
N = Neva
O = Otto Wille Kuusinen
P = Puškin

Maan alle painuminen on venäläisille, varsinkin toisinajattelijoille - ja yhä! - välttämätöntä, monesti monen henkiriepu on katkolla ollut ja katkennut. Tavantallaajille noiden maanalaisten linjojen kautta kulku suurkaupungissa on vaivatonta ja nopeaa siirtymistä töihin ja shoppailemaan. Niin, nyt on mitä ostaa, hyllyt eivät tyhjinä ammota kuin silloin Neuvostososialismissa. 

Ruplaa tiskiin, ja hyvä tulee. 100 rubl = 1,3 €. Olut kapakassa on 200 ruplaa, bensa asemalla 35 eli alle 50 senttiä. Passaa nesteyttää itsensä ja ajopelinsä. Itse metroajelu maksaa bensalitran verran.

Ja vau mitkä liukuportaat ja asemaupeudet!

Nevaa on jokena ja kanaaleina jatkuvasti läsnä, sillä ollaanhan Pohjolan Venetsiassa. Sen takia maasta karkotettu kirjanobelisti (1987) Joseph Brodsky (1940-1996) valitsi suosikkikaupungikseen tuon Italian kanaalikaupungin, vaikka elikin emigranttielämänsä Yhdysvalloissa. Valtio päästänyt miestä edes vanhempiensa hautajaisiin.
Nykyisin Brodsky on sen verran arvossa, että päässee pian Anna Ahmatovan museoasunnon nurkista omaan museohuoneistoon.



Nokka kohti Äänisen aaltoja

Otto Wille Kuusinen, kulissimies-Kuusinen, Laukaan lahja naapurille, kohosi Neuvosto-Venäjällä NKP:n keskuskomitean jäseneksi ja välivaiheessa Terijoen pötöstelyhallituksen pää- ja ulkoministeriksi. Tuon hallituksen päämajan ohi hurautimme Terijoella Pietarista tullessamme Karjalankannasta ajellessamme. Jos ei Brodsky niin ei Kuusinenkaan saanut lupaa käydä edes sukulaisasioissa synnyinmaassaan eikä jossain vaiheessa saanut lupaa myöskään poistua uudesta isänmaastaan. Ei siis ihme jos vähänkö kyrsiintyneenä oli jo ajat ammoin kirjoittanut mustetahraisen kirjan Suomi ilman naamiota. Alkujaan Mars-kentän tuntumilla Kuusinen Rahja-joukkoineen vallankumouksen edistämiseksi asui ja toimi. Kuusisen klubilaisista lopulta 8 murhattiin vuonna 1920, OW säilyi, tietysti, hengissä.

Terijoki on nykyisin  15 000 asukkaan Zelenogorsk, 50 km Pietarista. Hiekkarantaa loputtomiin.

Patsaaksi asti Kuusinen on päässyt ainoastaan Petroskoissa. Tuhkat Kremlin muurissa.

Puškin Aleksandr (1799 -1837) lyhyeen päättyi runoilijan elämä. Pakkohan oli haastaa kaksintaisteluun mies, lanko, joka vikitteli kaunista vaimoa, tosin keisarillakin taisi olla näppinsä pelissä. Oli Puškin jo tätä ennen ottanut duellit parikymmentä kertaa, mutta nyt kohtalo päätti runoilijan päivien tulleen täyteen Pietarissa Nevan rannoilla.

Patsasta voi ihailla Taiteiden aukion puistossa Pietarissa, ja jos Venäjää kaihtaa periaatteessa, kuten moni tuntuu kaihtavan, Puškinin rintapatsasta voi käydä ihmettelemässä - Kuopiossa Valkeisen rannalla teatteritalon takamaastossa! Ja mikä ettei lukeakin nuoren miehen runoa ja proosaa: Jevgeni Onegin, Patarouva, Kapteenin tytär jne. Myös Hannu Mäkelän Pushkinin enkeli, elämäkertaromaani, tuntuu olevan käypää kamaa vaativammallekin lukijalle.

 
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7