Pietarin opas M - P

M = Metro
N = Neva
O = Otto Wille Kuusinen
P = Puškin

Maan alle painuminen on venäläisille, varsinkin toisinajattelijoille - ja yhä! - välttämätöntä, monesti monen henkiriepu on katkolla ollut ja katkennut. Tavantallaajille noiden maanalaisten linjojen kautta kulku suurkaupungissa on vaivatonta ja nopeaa siirtymistä töihin ja shoppailemaan. Niin, nyt on mitä ostaa, hyllyt eivät tyhjinä ammota kuin silloin Neuvostososialismissa. 

Ruplaa tiskiin, ja hyvä tulee. 100 rubl = 1,3 €. Olut kapakassa on 200 ruplaa, bensa asemalla 35 eli alle 50 senttiä. Passaa nesteyttää itsensä ja ajopelinsä. Itse metroajelu maksaa bensalitran verran.

Ja vau mitkä liukuportaat ja asemaupeudet!

Nevaa on jokena ja kanaaleina jatkuvasti läsnä, sillä ollaanhan Pohjolan Venetsiassa. Sen takia maasta karkotettu kirjanobelisti (1987) Joseph Brodsky (1940-1996) valitsi suosikkikaupungikseen tuon Italian kanaalikaupungin, vaikka elikin emigranttielämänsä Yhdysvalloissa. Valtio päästänyt miestä edes vanhempiensa hautajaisiin.
Nykyisin Brodsky on sen verran arvossa, että päässee pian Anna Ahmatovan museoasunnon nurkista omaan museohuoneistoon.



Nokka kohti Äänisen aaltoja

Otto Wille Kuusinen, kulissimies-Kuusinen, Laukaan lahja naapurille, kohosi Neuvosto-Venäjällä NKP:n keskuskomitean jäseneksi ja välivaiheessa Terijoen pötöstelyhallituksen pää- ja ulkoministeriksi. Tuon hallituksen päämajan ohi hurautimme Terijoella Pietarista tullessamme Karjalankannasta ajellessamme. Jos ei Brodsky niin ei Kuusinenkaan saanut lupaa käydä edes sukulaisasioissa synnyinmaassaan eikä jossain vaiheessa saanut lupaa myöskään poistua uudesta isänmaastaan. Ei siis ihme jos vähänkö kyrsiintyneenä oli jo ajat ammoin kirjoittanut mustetahraisen kirjan Suomi ilman naamiota. Alkujaan Mars-kentän tuntumilla Kuusinen Rahja-joukkoineen vallankumouksen edistämiseksi asui ja toimi. Kuusisen klubilaisista lopulta 8 murhattiin vuonna 1920, OW säilyi, tietysti, hengissä.

Terijoki on nykyisin  15 000 asukkaan Zelenogorsk, 50 km Pietarista. Hiekkarantaa loputtomiin.

Patsaaksi asti Kuusinen on päässyt ainoastaan Petroskoissa. Tuhkat Kremlin muurissa.

Puškin Aleksandr (1799 -1837) lyhyeen päättyi runoilijan elämä. Pakkohan oli haastaa kaksintaisteluun mies, lanko, joka vikitteli kaunista vaimoa, tosin keisarillakin taisi olla näppinsä pelissä. Oli Puškin jo tätä ennen ottanut duellit parikymmentä kertaa, mutta nyt kohtalo päätti runoilijan päivien tulleen täyteen Pietarissa Nevan rannoilla.

Patsasta voi ihailla Taiteiden aukion puistossa Pietarissa, ja jos Venäjää kaihtaa periaatteessa, kuten moni tuntuu kaihtavan, Puškinin rintapatsasta voi käydä ihmettelemässä - Kuopiossa Valkeisen rannalla teatteritalon takamaastossa! Ja mikä ettei lukeakin nuoren miehen runoa ja proosaa: Jevgeni Onegin, Patarouva, Kapteenin tytär jne. Myös Hannu Mäkelän Pushkinin enkeli, elämäkertaromaani, tuntuu olevan käypää kamaa vaativammallekin lukijalle.

 
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7

Loistolaivalta telkien taakse

No eipä tuolla mikään paljonkaan ole muuttunut.
Pompotellaan sinne sinun tänne aivan oman mielen mukaan. Milloin Hodorkovskia, milloin Sini Saarelaa, milloin Pussy Riotin tyttöjä. No ei nyt sentään henki katkolla niin kuin ennen.

Ylen merkillistä luettavaa, joskin tutuntuntuista, on lukea näin uuden vuoden tienoilla uudesta vuodesta 1937-38 Stalinin mielivallan alla.
Kirkastuu nykyinen olemisen autuus entisestään: meillä oikein kissanpäivät.

Kuusisen Ainon elämäkertaa, Jumala syöksee enkelinsä, lueskelen: ihana Amerikka takana, kirsikankukkaiset ylelliset Japani-vuodet eletty, kutsu takaisin Moskovaan käynyt, siis käsky ei kutsu.
Unohda Berliinit, Pariisit, Shangait, ykkösluokan laivamatkat, sviitit, keisarit ja keisarin veljet ja palaa arjenharmauteen ja ajatusten pimeyteen.

Itkuinen aattoilta pelokkaiden ystävien kanssa on vietetty.

Vuoden 1938 ensimmäisenä aamuna viideltä  koputetaan hotellin oveen.  Ainoa viedään!  Tshekistit tunkevat Ainon rähjäiseen Fordiin: 'käsitin kauhukseni, että nyt oli tullut minun vuoroni ja olin Stalinin  poliisien käsissä'. 

Aino on majaillut Moskovaan tultuaan Metropol-hotellissa.
Merkillistä sekin: samassa hotellissa mekin historianlukijamatkalla 1973 - 35 vuotta myöhemmin! Ilmankos Hämäläisen Sepeteus juoksevia asioita hotellihuoneessa selvittäessään yhdenäkin oli katsahtanut kattokruunuun ja muina miehinä kruunulta sitten kysäisi: - Pitääkö puhua kovemmin vai kuuluuko?

Otto Ville -puolisoon Ainolla ei kunnon kontaktia enää ole ollut vuosiin, vaikka avioliitto voimassa onkin, aviosuhde on kuollut ja kuopattu lopullisesti jo ennen vangitsemista. Kuusinen itse on ja pysyy vankasti vallassa korkeissa asemissa, aivan top-tenissä, pelimies kun viimeisen päälle on. Kunnes luonnollinen kuolema 1964 korjaa tämän suomensyöjän.

Ainolla alkaa vankilakierre piinaavine kuulusteluineen.

Palaamme asiaan lähipäivinä.

Toistan ja alleviivaan:
Mikäs meidän on vapaassa maassa - Urpilaisesta, Arhinmäestä, Kataisesta, Sipilästä, Soinista, kahdesta Niinistöstä, Räsäsestä, Stubbista ja niistä ruotsalaisista lusikkasuista, so. koko kirjosta, huolimatta.