Tuotteliaimmat kirjailijat

2000-luvulla

2000-2022

Vähintään yhden romaanin 2000-luvulla julkaisseita henkilöitä on 7 292. Ainakin yhden runoteoksen on julkaissut 5 367 henkilöä. 

2000-luvun tuotteliaimpien kirjailijoiden listan kärkeä hallitseva teema on rakkaus. Salanimellä kirjoittava Soile Jokiranta on julkaissut peräti 128 kirjaa eri romantiikkasarjoissa.

Tuotteliaimpien romaanikirjailijoiden listan kymmenes, Jyrki Pellinen, löytyy myös runoilijoiden listalta sijalta kaksi. Kärkipaikan ottaa runoilija, kirjailija ja sanoittaja Anna-Mari Kaskinen, jonka tuotanto painottuu kristillisiin aiheisiin.

Luen Kansalliskirjaston kansallisbibliografiaa, lukeekaan tekin = linkki

Ukrilaisena pistää erityisesti silmään tuo Hyttinen Veli-Matti - pitänyt aika vipinää: pylväs työntyy kirjaluvun 40 kohdalle. Tuotantoa. Sanataiteenpillooja sanoo olevansa LinkedInin mukaan. Tulee sieltä Polvijärveltä muitakin kuuluisuuksia kuin se Polovijärven pastori Piipponen vaimoineen ja satasen suomenmestari Santeri Örn.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Jarno Paalasmaa: Vapaus ja rajat - Kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi

🏂  +0°C hiihdot   18km / 579 km / € = 95 h

Kirjasto lainaa

Siis tästä kapelo tässä yhtenä päivänä: 

"Nyt vain Elisbet Kakkosen, ei tämän Kyöstin, kultaista elämää metsästämään!"

Helppo juttu! Meistä ripsakampi kylille kirjelappusen kanssa: 

Jen Arena - Monique Dong

Eli­sa­bet II – Ku­nin­gat­ta­ren elä­mä. TKK 296

Tammen kultaiset kirjat, osa 296

Potkuri tallista ja matkaan! 

Kirjastoon. 

Ja katso!

Täss hää koko hentoses korreuvessaan nyt on näplättävänä.

Hyvin toimivalle suomalaiselle kirjastolaitokselle kiitos - sitä instituutiota ei ole tarvinnut ikinä haukkua, edes poikkipuolista sanaa sanoa: sieltä saa mitä tilaa!

Vaikka tosin välillä vähän kummia lainattavia saatavilla:

On siellä lainuussa myös porakoneita sun muita harvoin tarvittavia vimpaimia, mm. ompelukone, kuulemma. No mikäs! 

Niin, tuosta Elisabet II -kirjasta vielä vähäsen: Kuuluu Tammen kultaiset kirjat -sarjaan, jota on julkaistu vuodesta 1952 alkaen. Elisabet II on sarjan 296. kirja. 

Eikä se ole satua, vaikka nuo kuningashuoneen jutut ylipäätään aika merkillisiltä saduilta kuulostavatkin, varsinkin nykywindsorilaisten tarinat. 

PS Lue myös tämä TKK.

omat KIRJA-ARVOSTELUT Kirjavinkeissä - eilen:

Tuukka Hämäläinen: Pakko - Kuinka OCD pakotti pakotti minut epäilemään kaikkea

🏂 hiihtämiset -5°C 12 + 11 km  800 km /€ = 126 h

PS Suomi NATOon yömyöhään, kun Turkki viimein ratifioi asian.

Aamupäivän lukulistalla

1. "Lämpöpumpun ajastimenkäyttöohje"

Iltasella jossain vaiheessa kaukosäädintä näpelöidessä oli sormi nähtävästi hipaissut ajastinnappulaa. Aamulla herättyä kapula käteen ja ihmettelemään, miksihän kellon sijasta näytöllä olikin aika 23:00!

Mitä! Mitä?

Kummastelua, ihmettelyä = yhtä hämmästyneenä kuin arvon lukija nyt siellä. = Huutelemassa ja kyselemässä, että mistähän nyt tässä kaikessa mahtaa olla kysymys.

2. "Silli menee kouluun"

Hugo-pojan, 6v, hellittelynimi tuo on. Ei kovin suloinen, vaikka kaveri suloinen onkin. Yhden päivän 'romaani' tämä on siinä missä Putkinotko tai Alastalon salissa tai Kirkolle; tai tarkemmin: Alastalon salissa oli vain kuudentunnin rupeama, Kirkolle kolmen. Sillin seurassa saamme olla vuorokauden = aamusta seuraavaan aamuun. 

Pienoisaakkosin kirjoitettu helppolukuinen vartissa luettu kirja meille kaikille 6+ ylittäneille. Lisää turvallisuuden tunnetta, mikä jodiakin tarpeellisempi lääke näinä pauhun aikoina.

3. "Pahikset"

No nythän vasta myrkyn lykkäsi. Punahilkka-satumainen pelottelukirja. Toimii aikeissaan. Peikko, Noita ja Haamu pelottelevat mahan kuralle, pahemmin kuralle kuin syksyn keskenkypsyiset luumut.

Ilmiselvästi Putin joukkoineen tunkeutunut jo lastenkirjoihin. Kyberhybridivaikuttamista 

- ettenkö sanoisi.

Vaan tongipa tuosta kaikesta ylläolevasta selvä - saati tarkoitus! 😋

omat, myös älykkäämmät,

 KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Ukkostaa jouluviikolla

Uneen iltaisin yleensä vaivun siinä vaiheessa kun olen mantrannut Päätalon  Iijoki-sarjan nimiä ensimmäisestä alkaen: Huonemiehen poika, Tammettu virta, Kunnan jauhot ... ja päässyt Miinoitettuun rauhaan, Ukkosen ääni tainnuttaa jo unten maille... krooh.

Sallittakoon moinen mielleyhtymä tämän päivän pakkaspostiin, jossa

Ukrin jouluinen Ukkonen paukahti luettavaksi.

Pohjois-Karjala täynnä kirjan kuluvana vuonna kirjoittaneita ukrilaisia: Pirjo Ahlbergista Jutta Tynkkyseen, välissä Turusta, Tolaa, Tiaista, Rönkää, Kettusta, Lehtolaista... puolensataa, aivan kuten vuosi sitten, ja omakustanteet päälle.

Joulunumerossa on nimettömämpien tekijöiden kelvollisia kirjoituksia, joista Elena Kolarin Kehtolaulu jäi soimaan pisimpään, kun kaikki oli luettu.

"Välillä lapsi otti äidin käden ja laittoi sen omalle otsalle, äiti silittäen hitaasti lapsen päätä ja pyyhkien pois hien tämän otsalta, alkoi piirtää etusormella lapsen otsakarvoja, siirtyen vähitellen silmiin ja supatti nuku silmä, nuku toinen. Sitten sormi siirtyi pienelle nykerönenälle ja lopetti sitten punaisiin huuliin, aivankuin taiteilija teki viimeisen vedon." Sortavala 1972

Ajattelen olosuhteita, paikka ja aika ripottelevat kertomukselle oman makunsa.

Että kyllä meillä täällä maan perukoilla määrän lisäksi on laatua. Viime vuonnahan mieleeni porautui ukrilainen Irja Pulkkinen: Hilja Haahti ja hänen äitinsä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään:

Isomettän poika - Jari Isometsän koko tarina

Kaks kaapinpääläistä

Päätalo ja Kekkonen. 1919 ja 1900 syntyneitä. Samoille suunnille hahmotettuja, kainuulaisia, vaikka eikös Kekkonen Savosta Ruuskasen Antin Pielavein pitäjästä ja Päätalo Koillismaalta, Taivalkoskelta.

"Että minulle jäisi mahdollisimman vähä vihamiehiä maan päälle."

-Päätalo: Pölhökanto Iijoen törmässä 

Kummanko tavoite? Heh.
Taisi toisen tavoite olla päinvastainen.

Heitä parraillaan kaivelen esiin: Heikkisen kanssa toista Kallio-pojasta ja Seppo Keräsen kanssa toisen touhuilua kirjasta Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä.

UKK - Into 2019 

Jo nuorella Kekkosella vihattavista miehistä ei kapelo ole, yhtä piti oikein ranstakalla hutkia, jopa ampumakomentoja jaella:

"'Poskelle, laukaise', taisivat olla komentosanani."

-Seppo Keränen, 2019

Haminan valleilla tuo Kekkosen ollessa 18-vuotias sotilas.
Päiväkirjassa kuittaus: "25.-28.5.18. Yöllä ammuttiin 9 pääpunaista. Olin johtamassa ryhmää."

Voimakkailla mielipiteillä ja toiminnalla ei ihme jos vihamiesten joukko sankka.

Toisin oli toisen miehen, Päätalon laita, vaikka Iijoen parintuhannen nimeltä mainitun henkilön joukosta olisi luullut julukisen kamman lyöjiä löytyneen. Ei isommin löytynyt vaikka henkilökohtaisuuksiin mentiin; kai siksi kun Kalle itse avasi niin sielunsa kuin sepaluksensa appoammolleen.

Kovia poikia kumpikin kun jostain korpimailta ponnistivat ihmisten ilmoille etelään ja jo ennen kolmekymppisiä oli elämän perusasiat hoidettu: ammatti, aviopuoliso, koti.
Kallella vieläpä omin käsin rakennettu talo Kirvestiellä. Urholla vastaavasti kaksoispojat.
Toinen lakimiehenä Helsingissä, toinen rakennusmestarina Tampereella.

Kohtakos:
Toinen presidenttinä, toinen suosikkikirjailijana Suomessa.

Kohtasivat toisensa useinkin itsenäisyyspäivän vastaanotolla presidentin linnassa, kasvokkain tapaamisista ei kuitenkaan voinut puhua.
Niinpä 19 vuotta presidenttiä nuorempi kuusikymppinen Kalle pyysi Maarit Tyrkköä järjestämään kahdenkeskisen tapaamisen Urhon kanssa. Näin tapahtui tammikuussa 1980.

Audienssin jälkeen lähti tilaisuuden junailleelle Maarit Tyrkölle Kallelta kirje, jossa kiitti tätä

'elämänsä suurimman tilaisuuden järjestämisestä'.

-Antti Heikkinen: Kallio-poika 

Että tässä elämän varsitien ohjeviitoitusta kansakunnan kaapin päälle hamuaville - jotta näinkin kaukaa ja tyhjästä.

Syytä kuitenkin muistaa:
Kekkonen kuoli 31.8.1986.
Päätalo 20.11.2000.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kolme vaikuttavinta kirjaa ja kirjailijaa

• Jack London: Martin Eden
• Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi?
• Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Myös Olavi Siippaisen novellikokoelma Nuoruus sumussa oli järisyttänyt miehen mieltä.
Kirjailijaesikuvina oli hengenheimolainen Toivo Pekkanen, toisena idolina Pentti Haanpää, joiden koulunkäynti oli jäänyt vähiin.

Kalle Päätalon pohjia ja perusteita olen tässä tonkimassa - enkä ensimmäistä kertaa!
Enkä viimeistä.

Waltarihan sieltä löytyy jo nuoruudesta, kun 15-vuotias Kalle tilasi Aiotko kirjailijaksi? -kirjan salaa vanhemmiltaan ja yhtenä pakkaspäivänä mieli hehkuen ja sormet täristen avasi hätäisesti aarretta paketista Taivalkosken Osuuskaupan huussissa talonmiehen rynkyttäessä ovea niin että säppi oli irti laukeamassa. Ensitutustuminen loppui lyhyeen: olisi ollut häpeän huippu miesten silmissä jäädä kiinni noin lapsellisesta puuhasta.
Lopulta Kalle oppi kirjan ulkoa, vaikkei sitten noudattanutkaan kirjan ohjeita, ei ainakaan säädyttömyyksien välttämisessä kirjoituksissa.

Londonin Martin Edenin, jota hän oli himoinnut kauan, hän lainasi Tampereelle Messukylään muutettuaan, sotareissulta siipirikkona palattuaan:

"Hän luki sen ahmimalla kahteen kertaan. Lukukokemus oli järisyttävä. Kallesta tuntui kuin London olisi kirjoittanut kirjan juuri hänelle, häntä varten. Hän tunsi olevansa prikulleen samassa tilanteessa kuin Jack London silloin kun tämä ryhtyi kirjoittamaan Martin Edeniä. Itseluottamus nollapisteessä, josta ponnistaa sisulla ja hammasta purren päämäärään, kirjoittajaksi." -Ritva Ylönen: Kalle Päätalo - kirjailijan elämä, SKS 2017 

Dostojevskin Rikos ja rangaistus oli kuitenkin kaikista lukukokemuksista voimakkain:

"Dostojevskin Rikos ja rangaistus oli minulle järkyttävä lukukokemus, voimakkain mitä olen kokenut." -Matti Vehviläisen Kalle Päätalo, Gummerus 1978.

Äiti-Riitun ääneen lukemista ja isä-Hermannin tuomitsemista 'riettaallisista ja maallisista' Nyyrikki ja Sirpale -lehdistä alkanut lukuinnostus oli kummasti jalostunut ja oli pian jalostuva Ihmisiä telineellä -esikoisromaaniksi vuonna 1958.

hiihdot 9+9/88 km = 12 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös