Romaani vai tietokirja?

fiktio vai fakta?

"...jos vasemmisto onnistuu suurten teollisuuslaitosten sosialisoinnissa, kehitys johtaa siihen, että kymmenen vuoden päästä maamies on orjana omalla pellollaan viuhuvan piiskan viuhuessa pään yläpuolella."  Kainuun Paltamossa tupaillassa 1947, Kekkonen

"Vastuu voi olla taakka, mutta puolustan kunnioittavasti vallankumousta sen nöyränä viranomaisena. Tiedätkö mitä se merkitsee, että keittiöpiian tytär nousee tälle tasolle? Yksi sana minulta voi lähettää kuulusteluihin lääkärit ja lakimiehet ja ne, jotka kerran olivat rikkaiden lapsia." Kuuban Havannassa 2003 puolustuskomitean jäsen Olga pojalleen Carlitosille.

Näinhän se nykyään menee: rinnan dokumentin luen romaania. Pala kumpaakin päivittäin.

Seppo Keräsen Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä, Into 2019, lukeminen etenee verkalleen, vielä ei ole löytynyt iskua, joka sytyttäisi kirjaan push-kii!-käskyn. Jotenkin tuttua historiaa, johon Keränen kaivaa tarkennukset.

Cecilia Samartinin Naiset valkoisissa, Bazar 2019, lukeminen eteni hitaasti, kunnes sai vauhtia, kun sen moninainen suku nimineen ja vastakkainasetteluineen alkoi olla romaanitotta, so. selkiytynyttä todellisuutta romaanin sisällä. Puski tunteen, että tämä lukureissu on toinen pitempi käynti maassa ja tuollaista siellä oli jo silloin omalla reissulla, National-hotellikin torneineen tuttu ja Malecon ja ...
Silloin tosin ei poikkiteloista sanaa kuulunut Fidelistä eikä systeemistä, eivätkähän nuo naiset nytkään sanoin mieltään ilmaise, vaan hiljaisin marssein valkoisiin pukeutuneina.

Niin että mikä se ajaa mieluummin, tosin vanhemmiten yhä vähemmin, romaanin pariin dokumentin sijasta?

- Henkilöiden sisäinen ääni. Ja kirjailijan.

Ihon alle, ihon alle kunkin omiin ajatuksiin -pyrky. Samaistumaan?

Kuubalainen Samartinin perhe pakeni
60-luvun alussa Yhdysvaltoihin,
Cecilia vajaan vuoden ikäisenä.

PS
Totta kai sitä pyrkii kielennautintoihin:
romaani on kieltä, kielileikkiä, mitä (jota) dokumentti ei ole.
Siksi käännöskirjallisuus ei oikein sytytä: käännös on aina käännös, missä (jossa) kieli tulee ikään kuin dubattuna.

🏂 hiihdot 10 + 12 km/340 km/ € = 54 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kaks kaapinpääläistä

Päätalo ja Kekkonen. 1919 ja 1900 syntyneitä. Samoille suunnille hahmotettuja, kainuulaisia, vaikka eikös Kekkonen Savosta Ruuskasen Antin Pielavein pitäjästä ja Päätalo Koillismaalta, Taivalkoskelta.

"Että minulle jäisi mahdollisimman vähä vihamiehiä maan päälle."

-Päätalo: Pölhökanto Iijoen törmässä 

Kummanko tavoite? Heh.
Taisi toisen tavoite olla päinvastainen.

Heitä parraillaan kaivelen esiin: Heikkisen kanssa toista Kallio-pojasta ja Seppo Keräsen kanssa toisen touhuilua kirjasta Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä.

UKK - Into 2019 

Jo nuorella Kekkosella vihattavista miehistä ei kapelo ole, yhtä piti oikein ranstakalla hutkia, jopa ampumakomentoja jaella:

"'Poskelle, laukaise', taisivat olla komentosanani."

-Seppo Keränen, 2019

Haminan valleilla tuo Kekkosen ollessa 18-vuotias sotilas.
Päiväkirjassa kuittaus: "25.-28.5.18. Yöllä ammuttiin 9 pääpunaista. Olin johtamassa ryhmää."

Voimakkailla mielipiteillä ja toiminnalla ei ihme jos vihamiesten joukko sankka.

Toisin oli toisen miehen, Päätalon laita, vaikka Iijoen parintuhannen nimeltä mainitun henkilön joukosta olisi luullut julukisen kamman lyöjiä löytyneen. Ei isommin löytynyt vaikka henkilökohtaisuuksiin mentiin; kai siksi kun Kalle itse avasi niin sielunsa kuin sepaluksensa appoammolleen.

Kovia poikia kumpikin kun jostain korpimailta ponnistivat ihmisten ilmoille etelään ja jo ennen kolmekymppisiä oli elämän perusasiat hoidettu: ammatti, aviopuoliso, koti.
Kallella vieläpä omin käsin rakennettu talo Kirvestiellä. Urholla vastaavasti kaksoispojat.
Toinen lakimiehenä Helsingissä, toinen rakennusmestarina Tampereella.

Kohtakos:
Toinen presidenttinä, toinen suosikkikirjailijana Suomessa.

Kohtasivat toisensa useinkin itsenäisyyspäivän vastaanotolla presidentin linnassa, kasvokkain tapaamisista ei kuitenkaan voinut puhua.
Niinpä 19 vuotta presidenttiä nuorempi kuusikymppinen Kalle pyysi Maarit Tyrkköä järjestämään kahdenkeskisen tapaamisen Urhon kanssa. Näin tapahtui tammikuussa 1980.

Audienssin jälkeen lähti tilaisuuden junailleelle Maarit Tyrkölle Kallelta kirje, jossa kiitti tätä

'elämänsä suurimman tilaisuuden järjestämisestä'.

-Antti Heikkinen: Kallio-poika 

Että tässä elämän varsitien ohjeviitoitusta kansakunnan kaapin päälle hamuaville - jotta näinkin kaukaa ja tyhjästä.

Syytä kuitenkin muistaa:
Kekkonen kuoli 31.8.1986.
Päätalo 20.11.2000.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös