Kysy kirjastonhoitajalta

Heikkisen nimilapsuksesta innostuneena, kun en googlaamallakaan löytänyt, lähetin tuohon mainioon Kysy kirjastonhoitajalta -palveluun kyselyn:

Ja vastaushan tulla tupsahti hetikohta: 

linkki

🠋

Hieno palvelu, jossa päivittäin kysyjiä riittää.

Nyt on hyvä alku, joten:

Jatketaas porukalla salapoliisityötä, etitääs Maurille ja Antille kömmähdyskavereita.

ps

(Mainioita laajennettuja kommentteja jo Kirjastonhoitaja-vastauksen alla = TÄSSÄ)

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Nimet sikin sokin

 hutasten tehty 

niin tämä tämänpäiväinen blogipottu kuin Heikkisen Antin kierrättämä tarina jakkarasta. (molemmat ? julukastu iliman oikolukua)😞

linkki

Baarijakkara-romaanin kulku on letkeetä menoa, kuten Antin kirjat kaikki, vaan sivun 190 kohalla teki tulupan, eikä ollu eteenpäin menemistä, ja vähemmän tyytyväisenä kansalaisena manailin, jotta tuossa Old Lady -luvussahan - alaotsikoltaan: Tässä luvussa tavataan tyytyväinen kansalainen - on parit erhekkeet:

1. (Rasvamahan nimi vilahtaa ennen aikojaan yhenäkin heti aluksi Santamäeksi, vaikka luvun viimesestä virkkeestähän tuon piti vasta paljastuman - postilaatikonkylestä. "Vesijärvi noitaisi ja vilkaisi lähtiessään postilaatikosta Rasvamahan oikean nimen  Se oli Santamäki.") Lapsus
2. Vaan entäs tämä pahempi missä Hillevi muuttuu Kaarinaksi kesken kaiken. Ensten näinikkään: "Aijjaa? Onko?" Hillevi kysyi kiinnostuneesti - ja kohta jo er nimelä: "Ja minkäs takia se tämä tokumentaristi se sinun matkassas kuleksii?" Kaarina ihmetteli. Lapsus Lapsus

Kohan ei ois hätäpaska koko rommaani, rahapulassaan viäntämä; Salamako vai Saarikoskiko, no  Ojaharju varsin se nuin rumalla nimellä välityökirjaansa kuhtu. Eikähän tuo nimenvaihtuminen sinällään mikkään ennenkuulumaton tappaus oo, ainakii Sariola kertaallen (Ampiaiskesä) jos ei kahisti kiinni jiäny, silläkkii kun niinku Antilla tahto olla semmonen votakka suoltoo uusia kirjoja ellääkseen - sitä voita leiväle.

😤

😭

Tämä vaan vertaukseksi kahden savolaiskirjailijan erityyppisyydestä, vrt. eilinen, kiuruvetisen Heidi Jaatisen viimeisen päälle hiottu Vuolle / tämä Nilsiän Antti Heikkisen Baarijakkara.

Ei miula nyt muuta, tämän kummempata. 😞

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä

Kaksi erilaista nuorta kirjailijaa

Kirja-lehti tuli. Lehden nimellä kulkee, vaikka enemmän kirjaa paksuudellaan muistuttaakin. Mielenkiintoista ilmaista luettavaa nokko. Ainakin puolet menee luettavaksi.

Nuo kääntäjät* poimin ja varsinkin nämä kaksi nuorta miestä, joilla jo kirjailijauraa takana ihan kohtuullisesti: Nilsiän-poejjalla Antti Heikkisellä (s. 1985) varsinkin, ja mikä ettei myös muutaman teoksen kirjoittaneella oululaisella Miki Liukkosella (s. 1989). 

Ulkonäöllisesti luokittelen, huvittunneena, energisen Heikkisen armeijakelpoiseksi ulkoilmaihmiseksi, Liukkonen tuskin jaksaisi asetta olalle viedä, ulos mennä. Samanlainen rimpula on kuin Antti Nylén (s. 1973), jota kalpeena kuin haamu haastatteli mukavasti rupattelemalla mielenkiintoisessa tv-ohjelmasarjassaan Miki Liukkonen, sivullinen. 

Heikkisen bravuureihin kuuluvat elämäkerrat viihdemiehistä Juice, Jaakko Teppo, Kari Tapio ynnä kirjailijoista Päätalo ja Turunen kera liikemies Vieremän Ponsse-Einari Vidgren; maalaistollukoita kaikki tyynni. Siihen kun päälle pannaan romaaneista Pihkatappi, niin on siinä siunailemista kirjapiireillä. 👊

No tuostahan seuraa tämä: Antti 'maalitetaan' maalaiskirjailijaksi ja Miki luokitellaan intelligentsiaan kuuluvaksi lahjakkuudeksi, mitä hän varmaan onkin ja on. 

Kiireistä Heikkistä haastatellaan, kännyköitse, lehdessä; on muuten autolla liikkeellä, autolla jota on koeajamassa ja kotiin päin kulkemassa. Liukkosella ei ole kiire minnekään, kertoo korona-ajan tuomasta uudenlaisesta olemisesta:

"Mutta jos vuosi 2020 jotain opetti, niin tietynlaisen ihoakiristävän tylsyyden voittamisen keskittymällä yksittäisten hetkien sisäisiin ulottuvuuksiin, olivat tapahtumat sitten kuinka mitättömiä tahansa. - - - Sitä ikään kuin kiinnittää huomiota asioihin, jotka ennen tuntuivat niin triviaaleilta. 

Astioiden tiskaaminen, istuminen, ikkunasta ulos toljottaminen."

---

* Ei kadonnut käännettäessä: 

italiantaja Helinä Kangas, englannintaja David Hackston sekä suomentaja Kristina Rikman, joka on kääntänyt jokaisen John Irvingin teoksen. "John velvoitti minut 'elämään kauemmin kuin hän', jotta varmasti kääntäisin hänen tuotantonsa loppuun asti. En luvannut mitään!"

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Kari Tapio ja olennainen kysymys

'välilukemisena yhen suonenjokelaisen mäkihyppääjälaulajan stoori, huom! ei Nykäsen'

tuohon jäätiin eilen, kesken kaiken Amerikan kaaoksen. 

Nyt otsikosta näkyy, kenestä puhe. 

Suuresti ihmettelen, ettei google hakuhoulla hikkaj kari tapio löytänyt juuri mitään. Siis en ole kirjoittanut Kari Tapiosta missään juuri mitään, vaikka yleisökokemuksia ja kohtaamisia monia, tansseista konsertteihin, kun turhemmistakin laalajista kirjoittanut useita: esim.

Arvostan ja pidän. 

On tässä kuljettu ja käyty jopa hänen muistomerkillään Suonenjoen torin laidalla kumartelemassa.

Nyt on käsissä sulamassa Antti Heikkisen sulavasti kirjoittama kirja Elämä Kari Tapio 1945 - 2010. WSOY 2020. Yhtä hyvin ja miltei paremmin kirjan nimeksi sopisi Sillanpään Taatan Miehen tie.

Monta mutkaa ja mäkeä, sekä ylä- että ala-, oli hyppyrissä 40 metriä leiskauttaneella Suonenjoen Vasaman Jalakasen-pojalla matkassa, ennen kuin taivas aukeni.

Palasina maailmalla Rautavaaran lailla se leipä, joka leveni ajan myötä.

 

Jos pötyä tuli pöytään, niin tuli juotavaakin.

Kuten yhtenä sunnuntaiaamuna, kun keikkalaulaja Kari Tapio oli yksin ajanut yönselässä lumipöllyssä Iinatista Vantaan Kaivokselaan 700 km ja astunut Ravintola Kultakaivokseen pyhänpitäjäin joukkoon siemaisemaan kahvit merimieskermalla.

Otetaanpa hömpsyt, koemaistajaiset kirjasta, ja kysytään olennainen kysymys:

"Laulaja joi mukinsa tyhjäksi, naksautti tupakan palamaan ja kertoi havahtuneensa kesken keikan pysäyttävään ajatukseen.

- Mitä tekee vantaalainen perheenisä lauantai-iltana Iinattijärvellä vetämässä bee-bob-a-lulaa?"

 hiihtämiset: 10 km/151 km/€= 23 h

KIRJA-ARVOSTELUT

Kaks kaapinpääläistä

Päätalo ja Kekkonen. 1919 ja 1900 syntyneitä. Samoille suunnille hahmotettuja, kainuulaisia, vaikka eikös Kekkonen Savosta Ruuskasen Antin Pielavein pitäjästä ja Päätalo Koillismaalta, Taivalkoskelta.

"Että minulle jäisi mahdollisimman vähä vihamiehiä maan päälle."

-Päätalo: Pölhökanto Iijoen törmässä 

Kummanko tavoite? Heh.
Taisi toisen tavoite olla päinvastainen.

Heitä parraillaan kaivelen esiin: Heikkisen kanssa toista Kallio-pojasta ja Seppo Keräsen kanssa toisen touhuilua kirjasta Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä.

UKK - Into 2019 

Jo nuorella Kekkosella vihattavista miehistä ei kapelo ole, yhtä piti oikein ranstakalla hutkia, jopa ampumakomentoja jaella:

"'Poskelle, laukaise', taisivat olla komentosanani."

-Seppo Keränen, 2019

Haminan valleilla tuo Kekkosen ollessa 18-vuotias sotilas.
Päiväkirjassa kuittaus: "25.-28.5.18. Yöllä ammuttiin 9 pääpunaista. Olin johtamassa ryhmää."

Voimakkailla mielipiteillä ja toiminnalla ei ihme jos vihamiesten joukko sankka.

Toisin oli toisen miehen, Päätalon laita, vaikka Iijoen parintuhannen nimeltä mainitun henkilön joukosta olisi luullut julukisen kamman lyöjiä löytyneen. Ei isommin löytynyt vaikka henkilökohtaisuuksiin mentiin; kai siksi kun Kalle itse avasi niin sielunsa kuin sepaluksensa appoammolleen.

Kovia poikia kumpikin kun jostain korpimailta ponnistivat ihmisten ilmoille etelään ja jo ennen kolmekymppisiä oli elämän perusasiat hoidettu: ammatti, aviopuoliso, koti.
Kallella vieläpä omin käsin rakennettu talo Kirvestiellä. Urholla vastaavasti kaksoispojat.
Toinen lakimiehenä Helsingissä, toinen rakennusmestarina Tampereella.

Kohtakos:
Toinen presidenttinä, toinen suosikkikirjailijana Suomessa.

Kohtasivat toisensa useinkin itsenäisyyspäivän vastaanotolla presidentin linnassa, kasvokkain tapaamisista ei kuitenkaan voinut puhua.
Niinpä 19 vuotta presidenttiä nuorempi kuusikymppinen Kalle pyysi Maarit Tyrkköä järjestämään kahdenkeskisen tapaamisen Urhon kanssa. Näin tapahtui tammikuussa 1980.

Audienssin jälkeen lähti tilaisuuden junailleelle Maarit Tyrkölle Kallelta kirje, jossa kiitti tätä

'elämänsä suurimman tilaisuuden järjestämisestä'.

-Antti Heikkinen: Kallio-poika 

Että tässä elämän varsitien ohjeviitoitusta kansakunnan kaapin päälle hamuaville - jotta näinkin kaukaa ja tyhjästä.

Syytä kuitenkin muistaa:
Kekkonen kuoli 31.8.1986.
Päätalo 20.11.2000.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

11.11.1919

"Helevetissäkö se laskentolumero piiloiloo?"
Isä-Herkko tutkailemassa Kallen kevättotistusta jatkoin: "Eihän se ihan anhiton oo kun on kaheksu."

Rupriikissa näkyvät lumerot ovat todistuksen syntymäaikanumeroita.
100 vuotta tänä päivänä.

Rakennusmestaritodistus oli paljon kansakoulutodistusta kehnompi, vaan teknilliseen pääsy ja tutkinnon läpäisykin jo ihme, jos peilailee pohjakoulutusta: jokunen vuosi kansakoulua yli-ikäisenä ja viisivuotinen sota, minkä jälkeen tämä vankka metsätyömies roikkui rakennuksilla Tampereella parit vuodet.

Mies silti rakennusmestarina jo ennen kolmikymppisiä! Omat akat jos vieraatkin siihen mennessä hoideltu ja omin käsin rakennettu talo Kirvestielle.
Melekosen uuras veikko! Ei meistä monesta.

11.11.1919 - 20.11.2000

Sitäpä se Heikkinenkin Kallio-poika uutuudessaan - 300-sivuiseksi venähtäneessä esseessään! - ihmettelee ja siunailee, varsinkin sittempää kirjailijauraa ja 26-osaista 17 000-sivuista Iijoki-sarjaa.  Ei koko maailmassa kummempaa.
Ei ihme jos samoja Hesarin Esa Liljakin ihaillen ihmettelee eilisessä Heikkistä lyhyemmässä esseessään Iijoki antaa aina vaan.

Sen sijaan edellispäivänä Vesa Karonen ei suopein silmin katsonut kahden nuoren kirjailijan, Antti Heikkisen ja Karoliina Timosen, minä-asennoitumisia.

Heikkisen kirja on minulla luennassa, ja mikäpä tuota on lukiessa kerran livenä ohimennen nähtyä nilsiäläistä, jolla on otsaa (kun kerta Antilla iso kumipääkin, veljensä mielestä) lyöttäytyä Kallen kelkan kyytiin yhtenä laskijana, ja ölähtelijänä tiukimmissa paikoissa.

Oonpa Kallen Iijoen seilannut myös minä, kahteenkin kertaan, joten on otsaa lähetellä parraita sanaherkkuja  ja suukakkaroita teillekin nautittaviksi, vaikkapa marjoja sarjan neljännestä osasta Täysi tuntiraha:

• sivakkalekko
• läyrytä
• kälämäys
• päkätissä
• näppeästi tojimaan
• hurrauspusero

Ja sanalisuketta lisää täältä: Iijoki-sarja.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös