Silkkaa nautintoa vuoden loppuun saakka 20. elokuuta 2024
Vuolen Vuolletta iltapuhteeksi 3. lokakuuta (sivulla 372 etenemässä)
Kolmas kirjoitus samasta kirjasta tänään 7. marraskuuta (sivu 662 menossa).
Edelleen mukana kaikella hiljaisella hartaudella ja ihastuksella: että nykykirjallisuudessakin jotain näin vanhahtavan vahvaa epiikkaa lautasella.
"Oikeistoradikalismin nousu kiristää savolaistilan tunnelmaa 1930-luvulla." Heidi Jaatinen: Vuolle. Gummerus 2024 |
Ja kun tämmöisen helmen on löytänyt, on parasta nauttia siitä, hiljokseen siivutella kaksi kolme sivua illan päätteeksi. Murheet mukana, ilot kätkettyinä kuin Volterin, sen Kilven, kirjoissa ikään. Yhä edelleen toistaen: mikä kieli!
"Marraskuu, kuolinkuu. Tuure meni lumipimeään, työnsi varpaat sohjoon.
Taivas yhtä tähteä, kas vain, vaikka jaloissa sohjo. Raahautua saunalle, jo sihahti kiuas. Humakat löylyt! Valeli ja viskoi, holvasi minkä ennätti, kylvetti niin että toppuuttivat. Vesi silmissä kiittelivät henget häntä, Kosken tunnettua isäntää, joten hyvillään Tuure hellitti kauhasta. Paljain päin luppasivat vainajat takaisin haudan lepoon. Kääntyi pyhäinpäiväksi." s. 627
Runoileva kieli, joka talttuu puhtaaksi realismin riemuksi Tuuren hautajaisissa parinkymmenen sivun päästä:
"Missä muistelot Ananias-sedän arkutuksesta, kuinka setä ei sovi ensimmäiseen arkkuun, kuinka aitasta on purettava ovenpielet." s. 646
Ei voi muuta kuin taas siunailla tuuriaan: jäljellä vielä huitkotva ennen kuin viimeinen sivu kuitattavana, sivu 887.
Eikä sen jälkeenkään liene isompata hätää: savolaisen suvun ja pitäjän historian on vängällä jatkuttava.
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kuulostaa tosiaan kiinnostavalta ajankuvalta. Lupposia lukuhetkiä loppusivujen pariin.
VastaaPoistaAino
PoistaHarmi etteivät tällaiset maalaiskuvaukset kosketa urbaanikkoja, eli nykyeläjiä - ohitetaan kylmänviileästi kaikissa suosituksissa, asiantuntijoidenkin suosituksissa!
Kun ei-i ole aikaa pysähtyä.