kirjan kanssa*
 |
| Pamfletti, Into 2021 |
Ihan hävetti välillä - ne luonnehdinnat. Puolin ja toisin.
Mutta toisaalta - helpottikin kun enhän minä ainakaan aina noin.
Ei meillä pianoa, eikä arvomerkinmerkkiäkään myönnettynä. Eikähän niihen perrään kukkaan, hyi!
Porin jazzeissakaan ikinä käyny, Areenassa kekkulehtimassa. No, kuunteles: Pietarissa jazziloissa parit kerrat.
Hyvin sojottaa sormi kohteitaan, osuen. Häkkielämät ja kaikki yliturvat. Että entistä rattaa tavan pikkuporvarista parasta.
Vaan mitä ihmettä: jonninjoutavan ilotulituksen ymmärtää. Jotennii.
Ja olihan se siellä tv-biisilöissä sohvannurkalla kuuntelemassa iskelmällistä musiikkia. Jotta ei se ihan ...
Ennakkoluuloinen tässä lukemassa ja sorkkimassa sosiologikomukka Anna Kontulaa, s.1977. Aina näihen nuorempien kanssa ihmeissään. Tuonkii syntyissä jo opena!
Virkistymässä.
Karistelemassa luulojaan. Muka totinen torvensoittaja. Huumoriton. Hymytön. Vaan tässä teillemeille senkin kumous:
 |
| Anna Kontula kuva: Klaus Welp |
Kontulan määritelmä
👂 pikkuporvariudesta. 👂
Anna Kontula on sanavalmis kyllä. Pärjäsi kerrattain mielestäni oikein hyvin toisen laidan vaikuttajan Jari Ehnroothin kanssa ratiossa väitellessään.
VastaaPoistaMinä en ossaa kommunisteja karsastaa, niitä oli kaksittain ihan lapsuuden kotikylällä. En tuota tiedä, vakoilivatko Kremlille, mutta töissä kävivät ja torppiensa velkoja makselivat siinä missä muutkin. Eivätkä akiteeranneet jotta aseisiin ja vallankumoukselle.
äej
Poistatää on näitä meille urautuneille ja luutuneille virkistyslääkettä; nautittava varovasti aina sillon kun mikkään ei taho tuntua miltään.