Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste köyhyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste köyhyys. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. tammikuuta 2025

Timo K. Mukan elämäkerta

Sini SilveriMiltä männystä tuntuu olla mänty - Timo K. Mukan elämä 
270 s. Gummerus 2024

  • 17.12.1944 evakossa Ruotsi - 27.3.1973 sairaalassa Rovaniemi
  • kotipaikka Pellon Orajärvi
Isä Eemeli, Pello, äiti Lyyli, Vihti 
5 lasta, keskimmäinen 
Timo Kustaa, vaimo Tuula Pekkola
Lapset Tuuli ja Jussi (Johan)

Keräilin tuohon sukua etunimin, koska kirjan tekijän tarkoitus on tehdä kirjasta läheinen, olla liki Timoa ja Timon arkea ja asuinseutua Pellon Orajärvellä - päinvastoin kuin ne etelänmiehet, jotka ovat antaneet Timosta kummallisen kuvan lehtikirjoituksissaan. 
Kaukaa ei näe. 
Sini Silveri on tornionjokilaaksolaisia, siis lähtöisin samoilta seuduilta, joten Timon kielen ja mielen sisäänpääsy on verissä.

Näemme Timon tosin kuin diagnoosin tehnyt lääkäri ennen armeijaa: 
"Potilas on ilmeisesti holtiton luonnevikainen --- sotaväkiajatus on suorastaan loistava -- Kansaneläke tekisi ikuisiksi ajoiksi korvausneurootikon tästä muutenkin mitättömästä kansalaisesta."

Näemme toisenlaisen Timon: perhekeskeisen, hellän, paljaan ihmisen, jota elämä koettelee monin sairauksin, toimeentulohuolin, taiteellisin tuskin. Näemme hänet jopa hassuna leikkivänä koti-isänä, humoristinakin:
"Lapset muistavat, kuinka Timo kerran kotona lattialla maalatessaan laittoi jalan niskan taakse. Mutta jalkaa ei saatukaan pois niskan takaa, kun maalaus oli valmis, ja jalka puutui. Tämä tuotti lapsille suunnatonta hauskuutta ja tahatonta kauneutta."

Totta kai lehdissä on ollut myös totuutta takana, niin kuin myös Erno Paasilinnan kirjassa Legenda jo eläessään. Mutta suurin osa elämästä on toki liittynyt arkeen, perheeseen sekä oman taiteen tuottamiseen ja elämisen esteisiin.

Timo käy tiukkaa taistelua Kirjailijaliittoa vastaan, joka jakelee apurahoja muille kuin ammattikirjailijoille, niille jotka oman työnsä ohessa kirjailevat; Timo vaatii kirjailijavirkoja kuntiin ja kun taistelussaan pettyy, eroaa koko liitosta. Köyhyys, joka Timoa on koetellut lapsuudesta saakka, ei hellitä. Kirjoittipa miten tiiviiseen tahtiin tahansa ja kuinka luettuja kirjoja tahansa.

Timon teosten syntytaustojen yksityiskohtia Sini Silveri selvittelee niin mielenkiintoisesti, että se suorastaan yllyttää palaamaan uudelle lukukierrokselle Mukan tuotantoon, jota on yhdeksän kirjan verran alkaen teoksesta Maa on syntinen laulu, 1964, päättyen kahteen julkaisuun vuonna 1970 eli kirjoihin Lumen pelko sekä Kyyhky ja unikko, jota jo olen ahnaasti aloitellutkin.

On ne hienoja, brutaalin raakuudessaan, kirjoja kaikin, muutakin kuin sanhelinää, joksi kautta rantain määritteli aikoinaan Jouko Tyyri, kun kahden kesken istuimme arvottamassa Timo K. Mukan tuotantoa Joensuun jossakin 'kirjoittajaleirillä'.

Hieno ja tarpeellinen on myös Sini Silverin Mukkaa monessa suhteessa täsmentävä teos.

Kirjavinkeissä
Tänään
Soraya Lane: Italialainen tytär

maanantai 26. elokuuta 2024

Vilinää vilskettä

 menoa melskettä


Kesän 2024 kesäteatterit -sarja

10. perinnetarina / Tomi Kervinen: Robin Hood  / Teatteri Traktori / Sinkkola/J-suu

... ja veden pärskettä, näin

ja näin

Kastuivat kuotot:


Osamme saimme mekin, vaan eipä tuo meidänkään menoa haitannut.
Hauskaa!
Totta totisesti hauskaa oli, sääkin helteinen - vilpoisat vedenpärskeet tarpeeseen tulivat.

Nythän on näin, että tämä oli kymmenes kesäteatterinautinto tänä kesänä: 
Ammattilaiset asialla. Paras kaikista tietysti. Nappisuoritus. Osui kuin Robinin nuoli Muhosen omenaan.
 
Niin niin: Mu-ho-sen.
Englantilainen tarina sisälsi siis (monin paikoin) suomalaista verta, joka oli hiuskarvan päässä jottei purskahtanut jos vähänkin Robinin käsi olisi tärissyt.

Nyt ei pärskähtänyt niin kuin tuo altaan vesi, ja moneen kertaan, kun rikkaat ja rahattomat otalsivat keskenään. Tiedättehän tarinan perusjuonen, joka tämänkin näytelmän pohjana kulki.

Se on komia paikka tuo Joensuun kaupungin omistama Sinkkolan tila kaikkine sikoineen ja lampaineen, passaisi siellä näytellä vielä 21. kesänäkin, vaan mitenkäs käy, kun kaupunki meinaa, ettei käy: Sulkevat paikan tiluksineen - grynderit hierovat jo käsiään.

Me sivustakastujakatselijat puolestamme taputimme käsiämme - melkein vereslihalle mahtavan esityksen jälkeen näille nimeltä mainitsemattomille näyttelijöille:

Tiedote jossa ohjaaja Tomi Kervisen sana.

Kesän 2024 kesäteatterikäynnit -  
etäisyydet
1/10 Markku Pölönen (Roukalahti / Liperi - 30 km)
2/10 Tiina Brännare & Eppu Nuotio (Risti / Liperi - 60 km)
3/10 Maria Jotuni (Rääkkylä - 3 km)
4/10 Tiina Markkanen (Potoskavaara / Kitee - 50 km)
5/10  Agapetus (Tohmajärvi - 50 km)
6/10  Ella & Miika Eronen (Möhkö / Ilomantsi - 125 km)
7/10 Yrjö Kokko  (Oronmylly / Parikkala - 107 km)
8/10 Marita Kärkkäinen  (Värtsilä / Tohmajärvi - 76 km)
9/10 Minna Lindgren  (Mönni / Kontiolahti - 75 km)
10/10 perinnetarina / Tomi Kervinen  (Sinkkola / Joensuu - 55 km)

Kirjavinkeissä

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Vuoden nainen

lisbetti

Torstaisin se ilmestyy. Se jota aina eniten odotan. Muut sysään syrjään odottamaan.
Viikon päähenkilölle raivaan tilaa. Puhallan muruset pois pöydältä. Levitän eteeni:
LISBET. Ilman h:ta.

Takuuvarmaa tekstiä. Ei petä koskaan. Lipponenkin sanoo sen joka viikko lukevansa. Paavo siis, tämä valtakunnan syrjäytetty kaasuputkimies, entinen pääministeri sekä valtiomies.
Meillä sama maku.

Vaikka Lisbet kuinka vähättelisi itseään, morkkaisi itseään ja muita, ei auta. Viikko on aina pelastettu, viikonloppu aloitettu, kuin Nelos-tv, jo torstaina kun lehti ilmestyy.

Tämän viikkoisen marjat poimin pottuun Elämän arkea -pakinasta:
  • "Kun on toinen jalka hauvassa, ei jaksa haitata, onko maassa hallitus vaiko ei."
  • "Mummojen ja ukkojen pienet asiat kulkevat samaa latuaan kuin ennenkin."
  • "Elämän pienet asiat tuntuvat paljon tärkeämmiltä."
  • "Särkeekö minä yönä enemmän jalkoja kuin toisena?"
  • "Rutisevatko olkapäät ja kaularanka tänään kovemmin kuin männä viikolla?"
  • "Riittääkö kallis lääke tulevaan eläkepäivään, vai pitääkö ostaa velaksi?"
Äsh! Nyt tuli leikatuksi koko pakinan alku, vaikka piti vain pomppien. Mutta ei voi mitään - mukaansa tuo kerronta imaisee: Mitä realismia! - ja kyykytystä.

Enpä kerrokaan jatkoa, sietää mennä vaikka kirjastoon ja pyytää virkailijaa etsimään ja jos ei ole tilaamaan Viikko Pohjois-Karjala 11/2019 sivu 9.

Sen ajan soteista ja palvelupihoista eli ruotimummokaupoista ja loisista tärähtää tekstiä, raikuu suoraa sanaa, jotta tuntuu luissa ytimissä ja munaskuissa ja varsinkin sydämessä.



No olkoon en malta vielä yhtä loppupuolen filmaattista pätkää olla lainaamatta:
  • "Tänä päivänä tuo samainen mummo olisi varmasti valittu vuoden naiseksi, omaperäisellä tyylillään tuohenkäppyrä haivenissaan, ja russakkalauma helmoissaan, nokiset varpaat risoissa virsuissaan ---"
🏂 hiihdot 10 + 10 km / 680  km//€=104
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös