Vuoden nainen

lisbetti

Torstaisin se ilmestyy. Se jota aina eniten odotan. Muut sysään syrjään odottamaan.
Viikon päähenkilölle raivaan tilaa. Puhallan muruset pois pöydältä. Levitän eteeni:
LISBET. Ilman h:ta.

Takuuvarmaa tekstiä. Ei petä koskaan. Lipponenkin sanoo sen joka viikko lukevansa. Paavo siis, tämä valtakunnan syrjäytetty kaasuputkimies, entinen pääministeri sekä valtiomies.
Meillä sama maku.

Vaikka Lisbet kuinka vähättelisi itseään, morkkaisi itseään ja muita, ei auta. Viikko on aina pelastettu, viikonloppu aloitettu, kuin Nelos-tv, jo torstaina kun lehti ilmestyy.

Tämän viikkoisen marjat poimin pottuun Elämän arkea -pakinasta:

• "Kun on toinen jalka hauvassa, ei jaksa haitata, onko maassa hallitus vaiko ei."
• "Mummojen ja ukkojen pienet asiat kulkevat samaa latuaan kuin ennenkin."
• "Elämän pienet asiat tuntuvat paljon tärkeämmiltä."
• "Särkeekö minä yönä enemmän jalkoja kuin toisena?"
• "Rutisevatko olkapäät ja kaularanka tänään kovemmin kuin männä viikolla?"
• "Riittääkö kallis lääke tulevaan eläkepäivään, vai pitääkö ostaa velaksi?"

Äsh! Nyt tuli leikatuksi koko pakinan alku, vaikka piti vain pomppien. Mutta ei voi mitään - mukaansa tuo kerronta imaisee: Mitä realismia! - ja kyykytystä.

Enpä kerrokaan jatkoa, sietää mennä vaikka kirjastoon ja pyytää virkailijaa etsimään ja jos ei ole tilaamaan Viikko Pohjois-Karjala 11/2019 sivu 9.

Sen ajan soteista ja palvelupihoista eli ruotimummokaupoista ja loisista tärähtää tekstiä, raikuu suoraa sanaa, jotta tuntuu luissa ytimissä ja munaskuissa ja varsinkin sydämessä.

No olkoon en malta vielä yhtä loppupuolen filmaattista pätkää olla lainaamatta:

• "Tänä päivänä tuo samainen mummo olisi varmasti valittu vuoden naiseksi, omaperäisellä tyylillään tuohenkäppyrä haivenissaan, ja russakkalauma helmoissaan, nokiset varpaat risoissa virsuissaan ---"

🏂 hiihdot 10 + 10 km / 680  km//€=104 h 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Maata(an) kuollakseen

Raotetaanpa joulukalenterin kahta luukkua kerralla tänään, voidaan huomennakin vielä näkemästä huokaista.
Käydään kahdessa paikassa, joissa kummassakaan ei mieli mettä keitä:
Pesiönvaaran kunnalliskodissa ja Auschwitzin keskitysleirillä.

"Siellä makaa sängyissään kaksi vanhusta. Kolmas sänky romottaa vuodevaatteita myöten tyhjänä. Toisen sängyn vanhus makaa kylkensä päällä ja peite pään yli vedettynä. Toinen vanha nainen on sängyssään selkäpiillään, kasvot peiton alta näkyvillä ja heti, kun tulemme Yrjön kanssa sisälle, hän huutaa täydellä kurkulla:

- Herrajumala kun minua paleloo!

^^

 - Minut tuotiin tänne ... Sanovat että ... olen hullu.

^^

- Jos joku väittää, että tämä on vielä huokuviin ihmisten asunto, niin tulukoon kahtomaan näitä lattijoita ja laipijoita. Vesitippu lahottanu niin isoja reikiä, että jos tippauttaa lakalta juurisaavin putovaa isommin kolahtelematta lattian alle. [voivottelee sosiaalilautakunnan jäsen, joka vasta oli menettänyt itsehillintänsä ja itkun ja vihan sekaisella äänellä ilmoille kirouksen:]

- Tästä ei tule ennää perkelettää!

^^

- Jos paekkovaisi kattoa ja riivovaesi isompia reikiä akkunakarmiin ympäriltä.

^^

Yli-Johanna on kaivanut pikanellirullan hameensa  lakkarista, hän kuorii sen päältä vapisevin sormin paperin, haukkaa hampaan tyngillään pötkön päästä ja sanoo möreähköllä äänellään:

- Ja jos kunnalta ei löyvy varoja korjauksen, niin pijetään satteilla astijoeta vuotokohtiin alla, Ettei lattia laho lissää ... "

                  - Päätalo: Muuttunut selkonen. Gummerus 1991

Sitten vuoden 1951 Taivalkoskelta kymmenen vuoden takaiseen Puolaan 1941, missä KL
(Konzentrationslager) kuin mylly, joka jauhoi ihmisistä tuhkaa tieten tahtoen, ja missä kylmyys kahta kauheampi:

"Me makasimme tiiviisti vierekkäin, vartalot huopien peitossa, selät ja kyljet vastakkain.

^^

Minun vieressäni makasi tajuttomana yksi vanhemman puoleinen vanki (vuoristoseudulta). Hänen kasvonsa olivat vain parinkymmenen sentin päässä minusta, enkä varmasti koskaan pysty unohtamaan sitä näkyä; niitä peitti liikkumaton kuori kaiken kokoisia syöpäläisiä, jotka olivat kaivautuneet hänen ihoonsa.

Vasemmalla puolella makasi toinen vanki (Narkun), joka oli kuollut.

^^

Sitä ennen alkoivat hänen huovallaan olevat syöpäläiset piristyä ja suunnata minua kohti."                            -  Witold Pilecki: Vapaaehtoisena Auschwitziin. Minerva 2016

Mikähän se tämmösiä luetuttaa, Kafkaakin kummempaa?

Jopa käytättänyt jälkijättöisenä noilla paikoilla nuuhkimassa ja toteamassa jotta totta mikä totta. Elokuvana en suostuisi Pileckin tarjoamaa vapaaehtoisesti katsomaan.

Mutta nyt on korkea aika tukkia luukut, nousta tästä vällyjen alta ja lipotella sytyttämään ulkokuuseen valot.

hiihdot 10+10+12/183 km=/€