Pirun Parnasso - pitikin ilmestyä!
Pahaan rakoon. "Paha paikka", sanoisivat kännykälliset. Kun on niin paljon muuta laadukasta luettavaa.
Niin pitikin tämän vitos-Parnasson tulla, sotkemaan tilannetta!
Yleensä viskaan, en heitä, nurkkaan tuoreen numeron odottamaan parempia aikoja, monesti tulemattomien, vähän niin kuin toisen kulttuurilehden ennen vanhaan: Juoksija, joka oli mahtava, ihan oikeesti hei, kulttuurilehti elämäntapajuoksija Tapio Pekolan eläessä ja päätoimittajana vaikuttaessa.
Juoksijassa oli silloin historiallista perspektiiviä, antiikkikin vahvasti mukana.
Sitten tuli kilpajuoksija, Ari Paunonen, päätoimittajaksi; siihen se sitten lässähtikin, sillä eihän oikean juoksijan ajatus urheilun ulkopuolelle hevin ylety. Arvontapääpalkintokin tilaajille muuttui Nykin- ja Berliinin-maratonmatkasta Peugeot-henkilöautoksi.
Auto juoksijan pääpalkintona - Ptyih!
Eip männy kaaliin.
Siihen päättyi yhteinen matka, so. tilaus ja tuttavuus. Ilmestynee lehti vielä? Samapa tuo, kun omat lenkitkin ovat kaukana maratonista. dddd
Mutta onhan meillä Parnasso korvaamassa yhden Juoksijan. Siitä iloitkaamme.
Uusin voimin kaksin kasvoin yrittävät nyt Pernaa & Hämäläinen. Näkemyksellistä persoona-Papinnimeä ei niin vain korvata janustelemalla. Toivottavasti ei käy kuin Juoksijan.
Että löytyisi muunkinlaisia virkkeitä kuin Tommi Melenderin sisäpiirin kaltaista kilpapaunosta, siis Melenderin Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari -kirja-arvostelusta Cityyn nappaamaani virkettä, jota olen viime päivät käännellyt, väännellyt ja vihannut - joskin myös salaa psst psst ihaillut:
"Ensyklopediselle narratiiville ovat ominaisia alluusiot ja laajat historiallis-filosofiset perspektiivit sekä pyrkimys luoda uudenlaisia kerronnan muotoja, joilla pureutua vallitsevan aikakauden psykopatologioihin."Onnekseni Dante, Rabelais, Cervantes, Melville ja Joyce, kaikki tuttuja kamuja minulle, ovat samaa sukua narratiivisuuden traditiossa kuin Pynchon.
Melenderin arvostelusta saatu tieto helpottaa tuskaani: ehkä toistaiseksi voin ohittaa Pynchonin, koska tunnen kaltaisensa, silmäillä vain samaan tapaan kuin Parnassoja ennen Papinniemeä ja Papinniemen jälkeen ja keskittyä lopullisesti pääasiassa suomalaisiin kirjoihin ja kirjailijoihin.
 |
| Siltala 2014 |
