Pulassa jos líekeissäkin

 painiskellessani nykyrunojen kaa

Vähän kuin olisi uinut varta vasten - taas yhden kerran - löysään verkkoon ja sätkien sotkeutunut sen rypelikköön valitessani Hellaakosken sijasta Puukan.

Mitäs tartuit runokirjaan, joka ei jambeista piittaa taikka muistakaan entiaikaisista metrumeista!

Kansikin jo kuvaa paitsi runoilijan myös lukijan tuntoja hyvin:

Enostone 2022

Sotkussa olet tämän maailman kanssa. Ainakin runomaailman.

Niinpä annan suosiolla ohiviheltää Niille jotka nukkuvat öisin -runokirjan, jonka sisällön on tuottanut/kirjoittanut Turussa syntynyt Santtu Puukka (s.1972). Tuska tuntuu, sanaryöpystä päätellen, runoilijalla olevan, vaan enpä jaksa terapeutiksi paneutua; näissä paneutumishommissa näet huomaat pian itse olevasi samassa jamassa:

"solujeni vaatimus on kuolema ja kuoltuani

olen luututtu siivouskomero mistä ihmisyys

jättäytyy muistoiksi"

Turussa syntynyt', toistan - no, missäpäs muualla! 

Siellähän monet merkittävät runoilijat ovat palloilleet elämänsä jossain vaiheessa Jylhästä Koskenniemeen, Laineesta Intoon. 

Ja entä tuo iki-ihana Hanna Storm! - hänen luoksensahan taannoin Kutsuin itseni kylään! Tuolloin keskustelimme innolla mm. aiheesta Kanootin säilyttämisestä talven yli.

Siitä mainioita nämä modernimmat runot ja runoilijat, että jättävät tulkitsijalle enemmän mahkuja.

Eivätkä läheskään kaikki nykyrunot  ohi vihellä, minkä äsken Stormilla todistin kuin myös taannoin jonottaessani Tapani Kinnusen Oopperan grillillä.

Vaan minkäs mahdat, että yhä kotoisemmalta tuntuu, kun kajahtaa ilmoille Bergh-Kallio ja Oma maa;

"Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks';

 Kauniimpi, kalliimpi on mulla mun syntymä maa!"

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  -12°C hiihdot  8 km / 273 km / € = 48 h

Bergh Kallio

runoviikko sen kuin jatkub

"Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks';

 Kauniimpi, kalliimpi on mulla mun syntymä maa!"

 

Rytmin vuoksi 

tuohon Oma maa -pätkään ihastunut olen ja sitä vuosikausia korvamatona rallatellut.   

Samuli Kustavi Kallio Oulussa syntynyt 2/12 1803, tuli Kallio v. 1822 Turkuun ylioppilaaksi ja suoritti Helsingissä 1830 tuomaritutkinnon. Hänen toiveikas uransa katkaistiin silmätaudin kautta, joka pian teki hänet aivan sokeaksi; kuoli 1853. -Ks. The Project Gutenberg EBook of Väinölä  

IBU

Sitten astuu kuvaan 

kuvankaunis pyssyselkäinen alppientyttö Italiasta, 

Wierer, Dorothea, 

ampumahiihtäjä, 

ja lyttää Kontiolahden, maamme, maanrakoon: 

missään ei pimeämpää, hämärämpää, harmaampaa keliä ei maisemaa = masentavampaa. Jokin tuontapainen mölähdys pääsee meikatun naisen suusta.

- ARGH!

Vyöräisivät neidon 50 kilsaa pohjoiseen, Kolille, keskikesällä ja katsoisivat Pieliseen yöttömässä yössä juhannuksen seutuun. 

Kun ei sille kuitenkaan tällainen taiteellisen talvinen Koli kelpaisi:

KOLI /kuva T-A H/2016

KIRJA-ARVOSTELUT

Oma maa ja Onni

Joskus pitää näyttäytyä immeisten ilimoilla, jottei ihan mehtiytys.
Parraat piäle ja -

Kaupunkkiin, kaupunkkiin!

Kohta istuttiin parturin pallille kynittäväksi. 22 €. Oman kylän poika oli siirtynyt joskus Join-kaupunkiin käsityöläiseksi.
Siitä pukilta kiertelemään taidemuseo Onnia: vaan ei sieltä silmiin sattunut Simbergin etsauksia, vaikka siellä piti olla Turtiaisen keräämiä etsauksia. Vaan olihan rakennus tuttua tutumpi lyska: tuhannen pojan päivittäinen kurimuslaitos.

Ja kun ei Huukoa löytynyt niin torin poikki pääsi jo suorinta tietä hämärtyvässä päivänvalossa kaupunginteatteriin Rouva Stroganovan tykö, vaan ei onnannu sekään: joku päänäyttelijöistä oli sairastunut.
- Entäs nyt! Tähänkö päätty sivistyssuihkaus?

Käyttöön varanumero: Pölönen. klo 14:30. Oma maa luki Tapion seinässä.
Vinha oli etelätuuli, väkisin puhallutti sisälle. 2 x 9,5 €. Hintansa väärtiksi osoittautui kylmän tilan asuttaminen.
Mainio esitys oikeamurteelliselta Konsta Laaksolta: filmitähtiainesta jo ulkoiselta näöltään, kuin Katajisto tai joku muu näyttävä SF-tähti! Ja Oona Airola niin putipuhtoinen - vaikka kuinka lehmänlannassa naama. Ja Arto Heikkilä - mikä vaikuttavan vakuuttava evakko! Kiihtynyt eteläinen tuulikaan ei purrut niin lujaa kun Tapiosta kadulle palattiin, vaikka päällimmäisenä mielessä Veikon kamppailu jäätyneen veden alla ja Annin hätä. Sodan räiske ja talon lieskat olivat tuttua kauraa, mutta järnefeltiläinen kantojen poltto - siinä oli upeutta.
Kuva veti melkein vertoja Onnen maalle, jota tietenkään ei mikään voi voittaa - ikinä! 👀

Stop. Stop tykkänään! Jo riitti sivistys, kun kurnahti maha.
Palattiin markkinatalouteen, tuonpa Myyhyn ja Burger Kingiin: kaksi Crispy Chicken ateriaa. 8 €. Ja Cokista niin paljon kuin sielu sietää.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös