Oma maa ja Onni

Joskus pitää näyttäytyä immeisten ilimoilla, jottei ihan mehtiytys.
Parraat piäle ja -

Kaupunkkiin, kaupunkkiin!

Kohta istuttiin parturin pallille kynittäväksi. 22 €. Oman kylän poika oli siirtynyt joskus Join-kaupunkiin käsityöläiseksi.
Siitä pukilta kiertelemään taidemuseo Onnia: vaan ei sieltä silmiin sattunut Simbergin etsauksia, vaikka siellä piti olla Turtiaisen keräämiä etsauksia. Vaan olihan rakennus tuttua tutumpi lyska: tuhannen pojan päivittäinen kurimuslaitos.

Ja kun ei Huukoa löytynyt niin torin poikki pääsi jo suorinta tietä hämärtyvässä päivänvalossa kaupunginteatteriin Rouva Stroganovan tykö, vaan ei onnannu sekään: joku päänäyttelijöistä oli sairastunut.
- Entäs nyt! Tähänkö päätty sivistyssuihkaus?

Käyttöön varanumero: Pölönen. klo 14:30. Oma maa luki Tapion seinässä.
Vinha oli etelätuuli, väkisin puhallutti sisälle. 2 x 9,5 €. Hintansa väärtiksi osoittautui kylmän tilan asuttaminen.
Mainio esitys oikeamurteelliselta Konsta Laaksolta: filmitähtiainesta jo ulkoiselta näöltään, kuin Katajisto tai joku muu näyttävä SF-tähti! Ja Oona Airola niin putipuhtoinen - vaikka kuinka lehmänlannassa naama. Ja Arto Heikkilä - mikä vaikuttavan vakuuttava evakko! Kiihtynyt eteläinen tuulikaan ei purrut niin lujaa kun Tapiosta kadulle palattiin, vaikka päällimmäisenä mielessä Veikon kamppailu jäätyneen veden alla ja Annin hätä. Sodan räiske ja talon lieskat olivat tuttua kauraa, mutta järnefeltiläinen kantojen poltto - siinä oli upeutta.
Kuva veti melkein vertoja Onnen maalle, jota tietenkään ei mikään voi voittaa - ikinä! 👀

Stop. Stop tykkänään! Jo riitti sivistys, kun kurnahti maha.
Palattiin markkinatalouteen, tuonpa Myyhyn ja Burger Kingiin: kaksi Crispy Chicken ateriaa. 8 €. Ja Cokista niin paljon kuin sielu sietää.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös