Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karjala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karjala. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin neljästoista kansi

      kirjailija / paikkakunta?

repetitio 2011


ei saa sotkea volteriin jos ei aatamiinkaan luomakunnan ensimmäistä naista

"Kuuntelen tarkkaavaisesti hänen askeleitaan portaissa ikään kuin se kuuluisi velvollisuuksiini, sitten siirryn ikkunaan ja katselen kuinka hän kiiltävä sadetakki läikkyen juoksee tihkusateen läpi katulampun luona odottavan auton luo ja kumartuu astuakseen sisään. Näen hänen jalkansa hetken vaaleina katukäytävällä, pienissä kengissä. Sitten hän vetää jalkansa sisään, paukauttaa oven kiinni ja auto lähtee liikkeelle, jättäen minut jälkeensä, kuin imperfektiin." 1972

Toinen sensuelli nainen Härkösen perään - jos näöltään niin myös kirjoituksiltaan. Toinen tajunnan räjäyttäjä tamaroineen ja vanhoine rakastelevaisine luunkalinoineen.

Talvet pääkaupunkiseudulla, kesän viettoa Saimaan rannoilla. Luonto parantelee kaupungin haavat.

Kyy saa olla ja tulla laiturille vaikka tuvan lattialle; metsä saa olla kaatamatta; ruoho niittämättä: karjalainen mielen kesä - melkein Hiitolan veroinen?

Mitäs jo onkaan ikää elettyä?  84v helmikuussa. Ja eilisellä vasta puolet siitä!

Kovia pehmeitä naisia - emansipatsiooniakin ripe liepeessä.

 KUKA evakkoeukko?
 XIV  

Kirjavinkeissä

sunnuntai 4. elokuuta 2024

Enempi taidetta kuin kesäteatteria

 Kesän 2024 kesäteatterit -sarja

7. Yrjö Kokko: Miglin joutsenet  / Oronmyllyn kesäteatteri /Parikkala

linkki

Kauneuden ylistys. Mahtavat luonnon kulissit ympärillä. Rinteen alla lammen rannalla. Tervaveneet ja joutsenet. Musiikin lumo. Mikäpä kietoutuessa lämpöiseen luonnon syleilyyn.

Sitten ne säröt. Ihmiset.

Kukapa muu luonnonrauhaa häiritsemässä! Niillä omat kotkotuksensa ja vouhotuksensa. 
Ei meillä katsojilla, vaan noilla näytelmän ihmisillä tuolla Karjalan rajamailla kultakäkösten kylässä, jonne saapuu venäläinen munkki omine kieroine valloitusbisneksineen. Rajan rauha rikkoontuu. Voiko ajankohtaisemmaksi viime sodan aikana entiajoista kirjoitettu näytelmä tulla!

Ammutaan joutsen, lyödään puukko selkään. Pirua ja Belsebubia ilmassa.

Se idyllistä.

Olipa ohjaaja onnistunut kaappaamaan koko lammen käyttöönsä ja näyttelijät haltuunsa. 
Ja vahvistuipa taas se käsitys, miten energisyys tarttuu vastanäyttelijästä toiseen. Munkki Sergeihän, Timo Lyijynen, tempaisi mukaan, puhalsi täyteen liekkiin myös 'nappikauppias' Perkin, Sami Kääriä.

Suloisia, suloisia olivat ne juontajatyttäret. Entä vaikuttavat, sydämensä toisilleen menettäneet Piata ja Luukka lauluineen: Roosa Honkanen ja Kalle Virtanen!  Eikä kenestäkään muusta poikkipuolista sanaa - päinvastoin. Lavastus, puvustus ja koreografia niin kohdallaan kuin olla saattaa. Ai että! Ja Piruhan, Petri Liski, se vasta pirunosansa viimeisen päälle kiskaisi. 😈👿👹

Tyytyväisinä kapusivat katselijat näytöksen jälkeen pitkänpitkät portaat ylös - jotakin kumman juhlavan jumalallista nähtyään.

Vaan ei siinä vielä kaikki. Edessä atria sekä kirkkosalissa Yrjö Kokon elämäntyön valaisu, Timo Huttula, ja ohjaajan sana, Arto Myllärinen.

tekijät

Kesän 2024 kesäteatterikäynnit -  
etäisyydet
1/10 Markku Pölönen (Roukalahti / Liperi - 30 km)
2/10 Tiina Brännare & Eppu Nuotio (Risti / Liperi - 60 km)
3/10 Maria Jotuni (Rääkkylä - 3 km)
4/10 Tiina Markkanen (Potoskavaara / Kitee - 50 km)
5/10  Agapetus (Tohmajärvi - 50 km)
6/10  Ella & Miika Eronen (Möhkö / Ilomantsi - 125 km)
7/10 Yrjö Kokko  (Oronmylly / Parikkala - 107 km)
8/10 Marita Kärkkäinen  (Värtsilä / Tohmajärvi - 76 km)
9/10 Minna Lindgren  (Mönni / Kontiolahti - 75 km)
10/10 perinnetarina / Tomi Kervinen  (Sinkkola / Joensuu - 55 km)
    
Kirjavinkeissä

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Työtä ja unelmia

Karjalassa

Atrain&Nord, 2024 

 

Nyt on käsissä nostalgiakirja, jonka myötä pääsee takaisin menneeseen Karjalaan:

E ei P-Karjalaan vaan Venäjän eli Neuvosto-Venäjän Karjalaan. Sinnehän palasteli puolenkymmentä tuhatta ihmistä 1920-30 -luvulla rakentamaan ideaalimaailmaa, sosialismia, jossa tasa-arvo kukoistaisi ja töitä piisaisi. Aina Amerikoista asti riitti tulijoita: 

"Karjalaan matkannut etujoukko toi mukanaan Fordson-traktorin sekä raamisahan ja joitakin välttämättömiä työkaluja. Näillä päästiin alkuun, Vuosina 1926 ja 1927 saapui Karjalaan lisää säteeläisiä Kanadasta. Hei toivat mukanaan lisää konekantaa, toisen Fordson-traktorin auroineen ja karheineen, puimakoneen, itsesitovan leikkuukoneen, myllyn ja erilaisia työkaluja." s.49

Äsh, tuo kaikkihan on tuttua ja moneen kertaan nieltyä, Stalin päätti toisin, ks. esim. Zlopina: Säde-kommuuna. 

Kuvat ovat tämän kirjan idea ja suola: Karjalan tasavallan Kansallisen museon kokoelmissa on 95 piirustusta ja akvarellia noilta ajoilta. Piirustukset ovat saksalaisen Heinrich Vogelerin (1872-1942) teoksia noilta ajoilta, jolloin sosialimin rakentaminen oli parhaassa vauhdissa, vielä puhtaana. Vogeler intoutui aatteesta niin että matkusteli pitkin Neuvostoliittoa ja Karjalan neljällä retkellään piirteli intoa täynnä nuo teoksensa. Ja kuten kuolinvuosiluvusta voi päätellä: vainon kohteeksi joutui hänkin.

Jotenkin on tuntu kuin Karjalan Sanomia lukisi, joka yhä ilmestyy Petroskoissa ja jonka irtonumeroita e-painoksina aina silloin tällöin Öisinajattelija syöttää mailiini; mielihalulla niitä lueskelen - pääsee käväisemään ikään kuin näkymättömänä Niiralan tullin ohi rutiköyhän nostalgisen kauniisti rempottavaan Karjalaan. Eikä tarvitse kiertää Viron kautta.

Museon johtaja Mihail Goldenberg kertoo esipuheessa olennaisen töistä ja tekijästä, sosialistisesta realismista: "Me näemme ripustettuja iskulauseita, huoneiden interiöörikuvauksia, huonekaluja, tekniikkaa, työkaluja ja muuta - kaikki ne ovat historiallisia, kulttuuritutkimuksellisia ja sosiaalisia lähteitä. erittäin arvokkaita ja syvällisiä." 

"Jokainen Voglerin teos on sivu kirjasta, jonka voisi nimetä "Haaveet ja todellisuus" tai "Haaveilijoiden elämä ja kohtalo. Monen tuohon aikaan eläneen elämästä tuli traagista. He joutuivat historian jauhinkivien jauhamiksi, niin myös Vogeler."


Kirjasta video:
Kirjavinkeissä

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Ihan pirruuttaan piti mennä töllistelemään

 

Kun Lehtipuun Suomalainen matkaopas Karjala ilmoittaa, ettei siellä ole mitään nähtävää turistille. Syntyi houkutus suur!
Ja kun
lupaa vielä antinähtävyyden eli hurjan tehdasaluenäkymän kaupungin pohjoispuolella:

"Korkeiden piippujen alla leviävät massiiviset tehdasrakennukset, ja niiden itäpuolella on vaikuttava avolouhosalue. Tehdas järkyttää massiivisuudellaan."

No hittolainen - ja 85 €:lla tuo kaikki! Vuorokaudessa. Hyvätasoisessa, tosin lämmittämättömässä, hotellissa.
Tämä Folke Easthän lähti oitis kohti Vartiusta ja Vienan tynkää.

Ja katso!
Kolmekymmentä matkailijaa palasi vuorokauden reissun jälkeen tyytyväisnä takaisin kotikonnuilleen todettuaan, koettuaan ja nähtyään tuon kaiken. Ja senkin että yhtä holotnaa linja-autosta laskeutuessa oli kotikaupungissa kuin rajan takana Kuhmon suunnalla Kostamuksessa.

- Vois tuone männä toisennii kerran, moni loihe.


Kombinaatin piiput ja töhröt tässä:



Ja Kekkonen ja Kosygin kaiken takana, kulttuuritalon edessä patsastelemassa tässä:



Siinäpä vellosparissa nähtävyyttä ja muisteltavaa kerrakseen!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Rautakaupassako

entisen rautaesiripun takana, ihan simona kuin Speden ko. kaupassa

Siellä nähtävästi opiskeltu ja omaksuttu mallikäyttäytyminen loistavasti. Siellä tullissa, meinaan.

Niiralan tullista sujahdat nopeasti ensimmäiselle vieraalle puomille, pysähdyt ja honailet, jotta entäs nyt. Jos ei jonoa ole, niin tähyilet, josko portinvartija viittilöisi jotta sopii tulla syyniin. Viisumin haluaa nähdä, ja kun näkee, saat mennä.
Luulet että olipas helppoa.

Harhaluulo.

Tiilirakennuksen taakse kurvaat ja: jonohan siinä.

Kymmeniä autoja aluksi kahdessa jonossa, jotka liikahtavat viiden tai kymmenen tai kahdenky... minuutin välein autonmitan, joskus jopa kahden. Sammutat moottorin tovin torukuttuasi ja kun olet sammuttanut, jono nytkähtää - sen autonmitan. Starttaat taas. Kolmas kaista on syytä pitää tyhjänä, jos et nuhtelua halua: sitä pitkin viuhahtelevat pitkin rekkarein varustetut hienot citymaasturiautot, eli se on varattu oman maan kansalaisille, heille on suotu etuajo-oikeus.

Puolen tunnin, ja monen startin, päästä, ihme kyllä, huomaat olevasi jo kärkikahinoissa: yhden jonon ensimmäisenä - mutta nyt noita jonoja on kolmetneljät. Katoksen alle tuulitunneliin ei vielä ole pääsyä; siellä näkyy autoja konepellit ylhäällä ja ovet auki selällään odottamassa jotain, ovat kuin linnut lentämään lähtemässä. Vaan eivät ne pääse, eivät eteenpäin, saati lentoon.
Niidenkin on odotettava, kaikkien on odotettava: ensin kuljettajat käyvät papereineen ensimmäisellä kopilla, aikansa jonottavat ja työntävät sitten passin, migraatiokortin (ohutpaperinen) ja rekisteriotteen lasiluukusta sisään - seuraa tietokonetutkimuksia ja kyräilyä lasin molemmin puolin - ja huokaisevat helpotuksesta kun saavat paperinsa takaisin, paitsi migraatiokortista vain puolet, toinen puoli on visusti tallennettava poistuloselvitystä varten, siirtyvät sitten taaimmaiselle kopille, jossa jonottavat ja saavat aikanaan pyöreän leiman pitkään paperiin, mosnaansa, loikkivat siitä itsekukin kuuliaisna autonsa tykö vartoomaan ajopelinsä syynäämistä.

Ajan oloon tunneliin, ihme kyllä, ilmestyy kuin tyhjästä mies, jolla remmin päässä koira, joka kiertää auton kerrallaan, nuuhkii sisätilat, nuuhkii tavaratilat.
Ja nyt kaikki valmista ylitykseen?

E, ei!

Odotuttaa taas, joskus tovin, joskus kaksi, yleensä kolme neljä. Kunnes jostain, taas kuin kuin tyhjästä, ilmestyy kaksi univormua, joiden sisällä ihminen, tai oikeastaan ilmestyy yksi, sillä toinen on kyllä koko ajan ollut valmiina, jos naisihminen vuorossa, kopeloimaan auton alustaa pitkän peilikepin avulla. Mutta kun sitä toista ei näy, sitä arvokkaampaa virkailijaa, sitä miehenpuolta, ei kuulu. Ei edistytä. Sillä toisella kun tuntuu olevan tärkeämpääkin tekemistä: rupattelua toisten tärkeiden virkailijoiden kanssa. Ilmoja katselevat, purukumiakin pitää jauhaa. Ja ennen kaikkea kävellä siihen omanmaalaisten autojen kaistalle päästämään nämä nopsaan kotimatkalle - jottei kotona tsaju jäähtyisi?

Vaan suomalainen odottaa. Ja se on ihan oikein: mitäs tulevat tänne vorkoilemaan halvan bensan toivossa, senkin veronkiertäjät!

Vaan mikäs meidän matkustajien on tuota näytelmää katsoessa sisätilan lämpimässä, meidän paperimme on tarkastettu silmänräpäyksessä, ja olemme siirtyneet jo ajatammon seuraamaan tuota rautakauppajäykelmää kattoon asti yltävien isojen ikkunoiden takaa. Ja jos alkaa kyllästyttää voi aikansa kuluksi opetella kyrillisiä kirjaimia, jotka aina tahtovat unohtua, vaikkapa omasta passista - хик к а ж - taikka, mikä parempi, paneutua opaskirjan tarjoamiin mahdollisuuksiin nähdä ja kokea sen tuhannet naapurimaan paikat, jotka on luettavissa tästä Markus Lehtipuun mainiosta liki vuosittain uusiutuvasta tietokirjasta:



Kyrsiihän se vähän, mutta kannattaa kyllä: voi ihan tosissaan nähdä ja kokea jotain vallan erilaista aikamatkailua.
Kunhan on päästy vielä yhden leimantarkastuspuomin 'paremmalle' puolelle.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


torstai 16. elokuuta 2018

Kuka nyt Karjala-lehteä lukisi!

- Istupa hetkoseksi potalle ja lue Karjala-lehteä vaan kiltisti eikä niin kuin piru raamattua!

Minuahan et pidättele!
Heti silpaisin ilokseni lehdestä (31/-18) itävastaisuuden mini-stubbina, ja mikä se oli se tyylipoika, se sivari joka puolustusministerinäkin oli ja josta tuli joku liikepomo, vasta viikolla nimittivät: Kalle Kalle Kalle - no Haglundin Carlina.
Eli tämmöisen kuvan tueksi löysin:

Nyt kun enimmät höyryt on päästetty ja Putin ärsytetty niin mennäänpä itse asiaan eli lehteen, joka Karjalan evakoille ja jälkeläisille on tärkeä linkki menneeseen, historiaan joka auttaa irrallisuuden tuntovaivoihin: Karjala-lehdet 31 sekä 32.

Jaakko Juteinin (1781-1855) hautakiven löysivät talkoolaiset Viipurin Ristimäen hautausmaalta. Juteinihan loi ensimmäisenä laajemman suomenkielisen kirjallisen tuotannon runoineen näytelmineen - uranuurtajia siis suomen kielellä.

Ruskeala.
Harlu.
Antrea.
Hiitola.
Kuolemajärvi.
Jaakkima.
Suojärvi.
Sakkola.
Äyräpää.

Tuolla ne siirtolaiset ovat olleet, asuneet kotikonnuillaan, maatansa viljelleet ja kuka mistäkin työstä leipänsä ottaneet. Esivanhemmat. Laatokan liepeillä.

Voi hyvinkin kuvitella jopa elää ne mielen ailahtelut, jotka lukijan valtaavat näitä lukiessaan. Muistan hyvin Kaurilan Impin, jonka kanssa kiipesimme muinoin Värtsilässä Kukkovaaralle nyrkkiä heiluttamaan rajan takana näkyvälle naulatehtaalle. Tämmöinen ei-evakon lapsikin, joka vihdoin viimein on tajunnut kuinka läheltä liippasi, ettei uusi raja tästä vähän lännempääkin olisi voinut kulkea ja jakaa kotikonnut toisin. Ämeriäkkylä olisi jämäksi jätetty kuten Värtsilä tuolloin. Silloin olisi soudettu tuon järven yli kilometrin päähän mökin rantaan salpalinjan taakse evakkoon.


Arpapeliähän tämä koko maailma nykyisinkin kun arpojina nuo arvaamattomat maailmannavat idässä ja lännessä pommisalkkuineen ja omine arvaamattomine tolkkuineen.

- No elähän nyt vaivu, oo jo. Pyyhi jo ja nouse pois potaltas. Potallat vaikka juoksuun, juokset ...