Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

perjantai 1. elokuuta 2008

Elokuun 2008 Kauppalehti-blogit

jatk. Eero Avén ja Tapani Kansa


II OSA  ERO
Siis uutinen Ninan ja Tapanin erosta oli herättänyt PP:ssä suden, raatelunhalun tai ainakin tiirailuinnon. Siispä perjantaisaunan jälkeen oli pihapiirissä kajahtanut käsky: 'Hyppääs tyttö kyytiin!'

Uteliaisuus syrjäytti BB:n seuraamisen, piti nähdä Tapani Kansan kasvot ja olemus - habitus: matalako ja kyttyräinen syysyön sateessa.

Karelia-kapakan tanssilattialle oli valmiiksi sulloutunut porukka, joka kyynärpäätaktiikalla kiersi ja kaarsi, pyöri vastapäivään riihikuumassa tilassa. Oli täälläkin ilmeinen elorieha meneillään, elonkorjuun aika; miesten silmistä sen näki ja loppuillan sammaloituneesta kielestä. Varstoja etsiskeli PP tanssinhutkijoiden kourista ja lattialta tähkäpäitä.Turhaan etsiskeli, sillä ei tämä työtä ollut, tämä oli tanssinhytkettä, iloa ylimmillään - ei mitään teeskentelyä.

Tapani Kansa lauloi kapakan korokkeella nelimiehisen orkesterin säestämänä eikä ollut sen kummemmin eronneen näköinen kuin ennenkään. Vihaisena mulkaisi soittajaa, joka luritteli urkuja vaikka kappale oli jo laulettu loppuun.

Siisti puku päällä, uudet kengät jalassa, ylänapit auki hoilasi niin kuin aina, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan: "Kulta kultasein, nyt uuden reissun... ... tuoksuu havupuu... ... R-A-K-A-S." Ja kaikkea muuta Täysikuuta. Tapanin takana ikkunaruudussa katulyhtyjen kajossa heilui vielävihreä lehmuksenlatva syysmyrskyssä laulajan rytmiä seuraten.

Hämillinen, poissaoleva, kuten aina, oli laulaja, mutta ammattimies on ammattimies ja räväytti viimein sen rakkaimpansa, Lailansa, jonka kaihtimet olivat kätkeneet vieraan miehen syliin.
- Kiiii - toos! venytti kohteliaasti lopuksi ja pujahti aplodien saattelemana punasävyistä kierreportaikkoa ylös huoneisiin ja samassa PP pujahti vaimoineen, ilman aplodeja, alas autolle ja maantielle.
Autossa tuumaili PP vaimolle, kunnioitusta ja ihmetystä äänessään, kun hirviä varoen autonlämmössä ajelivat kotiin:
- Jotenkin näissä vanhoissa laulajissa kiehtoo tuo kokemus, vanheneminen ja pitkäntienpää. Miten ne jaksavat ne viidetsadat kilometrit suuntaansa ja keskiyön keikat viikonlopusta toiseen! Paljon, paljon saisivat meikäläiselle maksaa ennen kuin tässä iässä viitsisin vaivautua, tonnista tai kahdesta en hievahtaisi. - Kai se nytkin hotellihuoneessa yksin painaa telkkarin nappulaa ja vaihtaa levottomana kanavaa. Ei siinä ihailijoiden lämpö paljon lämmitä.
Noin sanoo PP - paraskin säälijä!

Pehkuihin päästyään plaraa vielä Danten Divinaa ja varmistelee, että olihan se jaettu kolmeen osaan: Helvetti, Kiirastuli ja Paratiisi.

Niin se oli jaettu, tämä eskatologian oppikirja. Oma juttu vain kahteen. Siis torso.
"On oikein, että tuskaa ääretöntä se saa, ken rakkaudesta ajalliseen tuon ikirakkauden yltään riisuu." Dante Alighieri (1265 - 1321): Jumalainen näytelmä 
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

Share

Eero Avén ja Tapani Kansa


I OSA  EERO 
Paikallisiin juoruihin kyllästyneenä käskytti PP vaimoaan: "Hyppää kyytiin! Otetaan selvää." Oli päästävä sisään maakunnallisiin ja valtakunnallisiin juoruihin.

Toissa viikon lauantaina julkaisi lehti moniväri-ilmoituksen: "ELORIEHA Martonvaaran lavalla. Esiintyy illanisäntä: Eero Avén. Valitaan Miss Elorieha"

Lossin yli ajettuaan oli ajettava vielä toisen lossin paikalle rakennetun pitkän sillan yli, ohitettava Urpo Leppäsen aikanaan omistaman huoltoaseman sivu, pomputeltava nyppyläteitä, ja sitten jo oltiin sadan ajokilometrin jälkeen korkealla vaaralla, jonka alla välkkyi Korpi/Koski-Jaakkojen Höytiäinen. Lava oli kätketty vaaran rinteeseen elämän tuulilta suojaan.

Täällä oli esiintyvä Eero Avén - ja vain tänä iltana täällä. Kahvit täytekaakun kera sisältyivät hintaan kun oli ensin maksanut sisäänpääsyt 2 x 12 € ja märkä leima lätkäisty kämmenselkään.

Hanuristi veteli jenkkaa ja polkkaa, hyväntahtoinen esilaulaja lauloi paremmin kuin hyvin. Mutta ei, hän ei ollut vielä Eero. Isäntä olisi ilmestyvä puolilta öin kahteen settiin kuulujen starojen malliin.

Siis uudet kahvit ja makkarat ja maisemakävely tummuvan vaaran laella. Sittenpä jo valkoisiin pukeutunut Eero aloitti osuutensa.

Vaan mitä kummaa: Hän istui keskelle koroketta kannetulla pöntöllä yhtä valkeana naamaltaan kuin asu joka oli yllä. Katseli syrjään lavan luukkuihin tapansa mukaan ja voipuneena veti Karjalan Marjaanaansa. Sai laulun loppumaan, ja matalat äänet toistavaan mikrofoniinsa puhella mumisi: "Nyt kaikki luulevat että Eero on humalassa. Ei. Ei Eero ole. Eero on sairas. Otti sukulaislapsen, yksivuotiaan, tarjoamaa syntymäpäiväjuomaa kaksi lasillista. Ja kohta oli kuralla. Terveydenhoitajatäti kielsi ehdottomasti keikalle lähdön, vaan ei Eero totellut. Eero livahti salaa töihin. Ei illan isäntä riehastaan pois voi olla..."

Kolmannen tai neljännen kappaleen kuulutettuaan, orkesterin alkulurituksen kuunneltuaan puotalti mies pöntöltään kulissien kätköihin. Seudulla liikkeellä ollut mahatauti pisti mieheen vauhtia ja valssi sai olla. Orkesteria ei vaivannut laulajan puute, se jatkoi.

Tuli Eero sitkeästi toiselle jaksolle harmaankalpeana ja aloitti jälleen. Sirpaleista ja Elämäntovereista.
- Nyt lähetään! sanoi PP vaimolleen. - On sairasta miestä sääli katsella.
Siitä Kolin suuntaan ja sateen pieksämää tietä kotiin. Hämmästyivät matkaajat Kolin portilla pysähdyttyään, kahvilla piipahdettuaan: täälläkin tanssittiin; huoltoasemalla yösydännä humppasivat paikalliset kiihkeästi.
- Kauan ne jaksavat ja viimeisin voimin nuo starat, rupattelivat poispäin ajellessaan. - Loppuun kaluttua Olavi Virtaa jäljittelimme aikoinaan Kasinolle veljen kanssa. Silloin ei Ola kyennyt lavalle ollenkaan. Lippuluukun päällä luki lapussa: "Sairauden takia ei Olavi Virta esiinny tänään." Vielä vuosi aikaisemmin oli Ola sähköpiuhojen katkettua sullonut mikrofonin tankoon ja kiskaissut kaiuttimitta Hopeisen kuun niin viiltävänkirkkaasti että yhä velipojan selkäpiitä karmii.
Se oli toisena lauantaina se, josta sitten pitkin viikkoa juoruiltiin aina lehtiä myöten. Tänä perjantaina läväytti iltalehdistä jompikumpi tai kumpikin:
Tapani Kansa ja Nina af Enehjelm: avoero!
mistä halukkaat voivat käydä Nina af Enehjelmin blogista lukaisemassa tarkemmin: http://www.ninaafenehjelm.com/?sivu=Blogi  Paikallinen lehti taas ilmitoi: Tapani Kansa täällä tänään ravintolakeikalla.

PP:ltä kävi käsky: Sinne! Sitä itseään katsomaan ja kurkkimaan, livenä. Mitä sitä turhia blogeja turkailemaan kun toinen selkä suorana paikalla.



 ;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
 

Share

... kerro edes yksi syy palata ...

Samana päivänä, samalla kaupunkireissulla:

Korjattu
  • polkupyörä      31 €   Jupiter, 35 v.
  • partakone       19 €   Panasonic, 35 v.
  • moottorisaha  66 €   Dolmar, 15 v.
Viety kierrätykseen
  • stereot
Kuljetettu kotiin säilöön
  • nojatuoli
  • mattoja
  • ruokakailuvälineistöä
  • kirjapaketteja
Tomerana - tomerana tapaamme työntouhussa PP:n. Eihän vain opettajamme ole tointumassa? Virkoamassa. Palaamassa työnlaitaan...

Siistiytyy ihmisten ilmoille, vanha kehno? Valmistautuu kulutusjuhliin: korjauttaa osan (häpeillen?), poistaa vanhan, ostaa tilalle uudet?

Ostaa ja hankkii. Sillä mitäpä sitä töille menisi syyttä suotta, jos ei pistäisi rahaa haisemaan! Kuukauteen kahteen rahaa ei ole tarvinnut mihinkään: perunatkin omasta takaa - ja liiteri puuta täynnä. Auto pysynyt tallissa katsastuksesta asti. Kesällä sähköttä näkee. Marjoja pensaat pullollaan. Pian kypsyvät luumut ja omenat - ja mene tiedä viinirypäleistäkin juotavaa kellarin hyllyt notkalleen.
- Siis töihinkö tästä? Paratiisista, pohdiskelee opettaja, - ja miksi? Ruumenia heittämään lapsille. Tappelemaan työnantajan kanssa kun väärällä tapaa koulua pidetään - jurakauden keinoin.

- EI HELVETISSÄ! karahtaa ja sadattelee niin että harakkaparvi säntää punaisen viinimarjapehkon kimpusta ruikkien lentoon.
Hiljenee, pälyilee, tarkastaa, ettei vain naapurin Kalle olisi säikähtänyt tai kuullut kun opettaja kiroaa.

Hakee hakee, etsii edes yhtä syytä lähteä työn perään. Istuutuu omenapuun alle penkille pohtimaan. Tuuli havisuttaa haavan lehtiä. Aurinko lämmittää. Siperian vatut kypsyvät pian. Syysleimut kukkivat muhkeimmillaan.
Anna minulle edes yksi syy miksi mennä! pyytää ja rukoilee sinitaivaan alla. "Jotta voit ostaa", kuulee äänen, joka vakuuttaen jatkaa: "Jotta voit ostaa warrantteja, osakkeita, plasmatelevision HDL FD, maasturin, mönkijän, mopon, stereot, kännykän N76, tallentavan digiboxin, vesiskootterin, perämoottorin ... laskettelemaan matkustaisit ..."

- PASKAT NOISTA! HILJAA! karjahtaa yltyvälle äänelle ja vilkuilee taas häpeissään naapurin tontille, ettei Kalle olisi kuullut ja sisälle karkuun potaltanut.
Tuuli leyhyttää kasvoja, viilentää miestä, rauhoittaa mieltä niin että kohta jo nöyränä anoo:
- Anna siis edes yksi kunnon syy, miksi tästä Eldo-onnelasta vielä kampeaisin työlle, minä velaton virkaheitto.
Hiljentyy kuuntelemaan, sytyttää saunapadan ja katselee tulenleimuja. Istuutuu omenapuun alle haistellen ilmassa leijailevaa savua ja odottaa kuin Newton omenaraakileen putoamista.
- Eikö löydy syytä palata? utelee melkeinpä vahingoniloisena.
Kimalainen pörrää jaloissa, täyttää vasunsa syysmaitikalla, myöhäisapilalla - niittyhumalaan lopettaa.
- Eikös minun vasuni ole täysi kukkuramitoin - riittävä loppuelämäksi? kysyy voitonriemuisena ja tutkii taivasta, josko vastausta kuuluisi. 
Japanin koneet vierekkäin savujuovansa hajoamaan heittävät, paljon ylemmäksi kuin saunapadan savut. Jostain kauempaa rinteestä kantautuu koulusta palaavien lasten innostuneita kiljahduksia: elämän riemu. Jarrun kirskahduksia. Siis vastaa kuin vastaakin taivas: - Lapsi.

Haraa vastaan penkillä istuja, pudistelee päätään, ei ota koppia omenasta, vastaan ämpyilee: - Vanha moraali on epäkelpoa tavaraa vanhanaikaista jaettavaa. Epäkuranttia. Siitä puuttuu säpinä. Ja uuden levitttäjäksi minusta ei ole.

Vaikka omena on pudonnut kuin pudonnutkin maahan hätistäen kimalaisen raskaaseen lentoon, jää istuja empimään, puhelee hiljaa: - En minä, en minä ... .... ainakaan vielä.
"Ystävä sä lapsien,
katso minuun pienehen.
Minne käynkin maailmassa,
sinä olet hoitamassa..."
  492

 ;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
Share

Intohimoasioita

Olipa kyseessä Kalle Päätalon tuotanto, Ilovaaran koulun säilyminen, osakesijoittaminen, warretus, olympialaisten seuraaminen, opettaminen tai mikä hyvänsä intohimoja liikutteleva asia, paneutuu PP:mme, tai millä tittelillä hän nyt kulkeekin, asiaan totaalisesti pohjamutia myöten kaikki kivet ja kannot kääntäen. Joko-Tai tai ei sitten ollenkaan!

Kevään koulusodan sekä kesän asemasodan jälkeen painoivat päälle Kiina, Peking ja olympialaiset. Ja eikös mitä: taas sitä mentiin! Miestä vietiin: vietettiin kaksiviikkoinen täydellä intensiteetillä, sisäisesti eläytyen, vähin unin. Nettiä seuraten, lehtiä selaten, kynä sauhuten teki  hän pohjatyötä, taustoitti kaiken mikä liittyi urheilijoiden lähtökohtiin ja mahdollisuuksiin. Ei, ei hän ulkoisesti riehaantunut, vaan säilytti aina tyynen ulkokuorensa. Sisäinen liekki roihusi sitäkin polttavammin.

Toisten voivotellessa surkeita kesäsäitä, sateita, puuttuvia poutapäiviä, elämän yksitoikkoisuutta, tylsyyttä, PP:llämme oli yllin kyllin mielenkiintoista puuhailtavaa ja etukäteispuntaroitavaa. Ei hänelle tullut yllätyksenä edes Thaimaan 4 x 100 m -viestijoukkueen aloittajan nimi: Apinan Sukaphai. Saati sitten painonnoston 53-kiloisten voittajanainen: Prapawadee Jaroenrattanatarakoon.

Vaan kurkistetaanpa hänen diarointejaan viimeiseltä kisaviikolta:
su  Sanna Stén ja Minna Nieminen parisoutivat hopeaa. Koko ajan sotken, kumpi on kumpi: Minna Nieminen näyttää enemmän Sanna Stén-nimiseltä.

ma  Evilän-reuhake poissa finaalista. Tommi on silti rautaa. Suomisen kimitys koskee korviin, ihan hartioissa viiltelee - ilmeinen Juha Jokisen sukulaissielu. Telkun ääni väännettävä minimiin.

ti  Päivämäärää en enää osaisi kirjoittaa. Aamuyöstä siirsin täkin olohuoneeseen. Sohvan pohja on vino, kramppaa ajoittain alaselästä kierossa katsominen. Ingbergin keppi ei lennä. Bolt hötkyttelee kakssatasen karsinnoissa lattarirentona. Tietysti epoilen dopingia, mistä Keskisalo pompahtaa mieleen ... vai tarttui tartaniin piikkarin piikki ... Jaakko Teppokos alkaa hoilata: "... talonmies ruutalla ruiskutti ..."  

Iltapäivällä Isanbajeva itkee vuolaammin kuin kukaan koskaan palkintokorokkeella: Seiväs I ME 505. Vaikuttaa, herkistää puolin ja toisin. Ihminen itkee ilosta ja surusta, mutta nauraa vain ilosta.

Pesisottelun jälkeen löydän vaimon nukkumassa parivuoteessa, en herätä, jotta jaksaa työmailleen lähteä.

ke  Varsinainen kumipantteri tuo Boltin Usain. Usalainen jos olisi, olisi leuhka. Jamaikalainen kun on, on iloinen velikulta. Elmojen Elmo. Tapio Suominen on tukehtua, ihan oikeasti, falsettiinsa. ME:hän se: 19,30. Suomalaiset sen kuin räpeltävät.

to  Vaan eivät räpellä enää. 4.10 herättää kello. Täällä sataa, Pekingissä sataa, kenttä lainehtii. Wirkkala heittää 79,79. Pitkämäen vasen nilkka muljahtaa, oikea reisi jysähtää mondolle. Työntää jääpaloja housunkauluksesta lahkeeseen. Järvenpää 82,34. Pitkämäen toinen 82,61. Kaikki lauantain loppukilpailuun. Turvallisin mielin pujahdan nukkumaan toisten mennessä töilleen. Kaksinkertaistaa nautinnon.

Öisin näyttää joku nätti naisenpuoli käyvän yhä kotona nukkumassa; päiväksi häviää auto tallista.

pe  Spotakovassa samaa sutjakkuutta ja lentoa kuin Lillakissa. Tänään oli tsekin vuoro vyöryä venäläisen yli - toisin oli päivälleen neljäkymmentä vuotta taaksepäin Prahassa. Kävelijät Kinnunen&Kempas: mahtava maalishow Bubin haastattelussa. Tuon euforisen kaikkensa antaneen valutuksen olen itse kokenut kolmetoista kertaa: ei voiman ripettäkään, kieltäkin krampaa.

la  Senkin Latvian Einari: Ainars kiilaa Andreaksen ja Terojen väliin. Emme ala!

su  2.20 soi kello parin tunnin unosen jälkeen. Maratonin kärsimys on koettava alusta loppuun: kärsimys ja ilo samassa paketissa, käsinkosketeltavina. 17.) Kirwa 2.14.22  19.) Janne 2.14.44

SS: Reilun kahden viikon Kiinan livematka - rähjääntynyt, näännyttänyt syväreissu; on siinä taas todellisuuteen palaamista. Jos varovasti aloittaisi huomenissa vaikka kauppareissulla tai verestämällä tuttavuutta siihen somaan naisenpuoleen joka on sitkeästi käynyt yöpymässä yksin parivuoteella; smoltolkkaisi vaikka kiinalaisittain murtaen: "Nut mina taas jouta rakasta Sinu..."
Tuossa olympiatokkurassaan ei raukkaparka muista eikä tajua, mihin myllyyn hän jo ylihuomenna keskiviikkona on itsensä ajava. Levätköön, palautelkoon, pyrkiköön takaisin arkeen. Vaikka työt eivät painakaan, niin pulassa, pulassa PP silti on: BB ja 24/7 painavat päälle.

Ja se on sitten menoa jouluun saakka! Onhan se Pertulle, Sarille ja Saulille seuraaja saatava, herranenaika!
"Idealismi ja metafysiikka ovat helpoimmat asiat maailmassa, koska ihmiset voivat puhua niin paljon pötyä kuin haluavat perustamatta sitä objektiiviseen todellisuuteen tai koettelematta sitä todellisuudessa. Materialismissa ja dialektiikassa taas tarvitaan ponnistelua. Niiden on perustuttava objektiiviseen todellisuuteen ja tultava koetelluksi sillä. Ellei ihminen ponnistele, hän luisuu helposti idealismiin ja metafysiikkaan." Mao Tse-Tung 1955


 ;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
Share

Häissä


Kuva 034.jpg 
"Morsiamen sukulaiset sekä ystävät istukoot kirkon vasemmalla puolella, sulhasen oikealla. Lattialla istumista vältettäköön." Hääpari oli lähettänyt kutsussa käyttäytymisohjeen, 4 §.  Me olimme asettautuneet siis vasemmalle, papin silmikosta katsoen oikealle puolelle. Sulhaspoika oli läppäissyt kättä jo kirkon kiviportailla, viimeisen päälle stailattuna, liipattuna, toista vuottaan käyvä kohtelias nuori mies - ja mikä valloittava hymy puhtaalla pyöreällä aurinkonaamalla!

Vakavana isä luovutti tyttärensä puolikäytävällä vävylle, joka talutti morsiamen turvallisesti alttarille. Vakavin ilmein myös sulhanen hoiteli saalistaan. Morsian oli uhkea, kuin enkeli taivaasta; jos jotain maallista muistutti niin muistutti olympialaisten Hanna-Maria Seppälää. Mummo oli onnellinen kun vielä kirkkoon asti pääsi raahautumaan, kirkonpenkissä valmiina veisaamaan häävirttä.
- Kyllä on korree, ihasteli mummo.
Valahti siinä kyynelpisara käytävän molemmin puolin kanttorin soittaessa Mendelsonia. Paria katsellessa leijui aisteissa mukaeltu Juice: Elokuu - ja sinä olet viljaa.
- Tämä avioliitto on kypsä ja tarkoin harkittu ja pysyvä: ovathan morsian ja sulhanen olleet yhtä jo kolmetoista vuotta.
Pappi puhui asiaa. Kaaso luki raamatullisia säkeitä, bestman piti huolta sormuksista. Timantti välähti ja salamat ikuistivat sormuksen pujotuksen, sitoutumisen ja suudelman.

Tahdonasia se on - ja yhä enemmän tästä eteenpäin. Polvistuttuaan aviomies ja aviovaimo  kääntyvät kohti käytävää ja kohti perällä odottavaa heiluriovea: kohti elämää.
  • Riisit
  • Rälinäpurkit Salli-Veken Volvon takana
  • Kulkue kylän halki siltojen yli monen mutkan kautta tuulisen niemen päähän
- Vain on tänne matkoo, siunailee mummo.
  • Sampanjaa
  • Onnentoivotuksia
  • Iloa ja riemua
  • Lahjoja
  • Kalaa, leikkeleitä, hirvipaistia, piirakoita, sultsinoita, viinejä pitopöydästä
Ajan päästä huokaa mummo: - Nyt on täys olo.
- Entäpä kun kohta kannetaan kaakku?

- No sitä pittää ottoo jos ei halakee. Ja kahvia.
Mummo piristyy eikä halua lähteä välillä pitkäkseen, vaikka kuinka tyrkytetetään.
- Entäs boolia kupponen?

- Suap jiähä välliin.
Tyynenä istuu vastanainut aviopari vieraittensa edessä valmiina vastaanottamaan kehut ja kujeet. Vaimo rahtusen vilkkaampana, mies jäyhänä viilipyttynä tapansa mukaan. Ei heillä hätää, aikuisilla, vaikka kirkon heilurioven takana meillä kaikilla kaikki edessä: ennustamaton epävarma tuleva. Luottavaisina katsovat suvut sukujaan: yhdessä on enemmän.

Joutuu ilta. Pisaroita. Yhä yltyy tuuli järveltä. Ulkomajalla pauhaa tuulen yli musiikki. Mummo laskeutuu jyrkkiä portaita kaidetta puristaen tyttö kupeella, istuutuu feresissään tuolille lattianlaitaan.

Häätanssi ei enää ole Suvivalssi, ei Akseli-Elinakaan, vaan jotain nykyisempää, jotain näitä joita mummo ei tunne: Yötä, Jania, Myrskylyhtyä tai Vinkkuja tai jotain. "... tahdon oikeesti olla sinun ... tahdon syliisi painaa pääni ... tahdon lämpöösi nukahtaa ... olla kanssasi oikeesti onnellinen ... sua oikeesti rakastaa ..." Morsian herkistyy kyyneliin.

Mummo oikein tärisee tunteesta ja vilusta, vaikka kuinka koettaa miniä anoppia takillaan tuulelta suojella, haluaa kuitenkin katsella hääparin tanssin loppuun.

Sitten mummo on valmis kyytiin ja hoppuaa niihen muatapanijoihen kohtatulosta. Autossa laskee lämmettyään:
- On näitä teitä  työnnetty joka paikkaan. Oli siellä kaikki kohillaan. Oli kommeet hiät. Ja kommee pari. Vieläppään näin. Eikä tullu näläkä. Vilu tul, kohan ei tauvin tekis ... nokkahan tuo jo vuotaa. Sama sukunimi niilä nyt ...
Kuva 025.jpg
"Lahjojen tuominen ei ole edellytys hääjuhlaan osallistumiselle. Mikäli juhlaväki kuitenkin tahtoo hääparia muistaa, hääparin ylin toive on, että omatoimisen lahjain hankinnan sijaan heitä muistettaisiin lahjashekillä tai kaivertamattomilla hopea-aterimilla, jotka on helpompi pantata häämatkan paluulippua varten" Hääkutsu 9 § 

 ;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )


Share

Peiliintuijottaja


- Onneks olokoon! mölyää Mats eteisessä, palvelijainpuolen. Ensin koputtaa ja astuu sitten keittiöön.

- Näistäkö uusista reinoista?

- Teidät on juuri työnantaja todennut kyvykkääksi, sittenkin, hoitamaan niitä virkoja ja vain niitä virkoja joita itse katsotte pystyvänne hoitamaan.

- Niin pitikin, mitäs tuosta mölyät. Sen verran ammatti-ihmistä on kunnioitettava. Ei ole paljon pyydetty.
Läppäämme kätöset vastakkain, juomme pannukahvit. Volare!

Pian puhumme jo Seppälän tytön mitaliuintimahiksista ja talon ränneistä.

Matshan tässä on se uhri, lammas, onneksi jaloillaan, kahdella jalalla yhä. Siitä emme puhu.

Show ohi on tältä erää, kertaalleen taas ohi, farssi loppu yhtä lopullisesti kuin keväinen Ilovaaran koulusota luuleman mukaan oli... Lähes sataprosenttisesti päättäjät ja virkamiehet ovat tyytyväisiä tai tyytyneitä demokraattiseen päätökseen, rehdisti hyväksyneet eteenpäinmenon ehdot. Joku urputtaja - katsoo peiliin kirjoittaja, ja pitkään - on enää jäljellä virkakoneistossa valmiina iskemään myrkkynuolensa tilaisuuden tullen; saalis on takuuvarma: rokotettavia pikkumokia sattuu päivät pääksytysten.
- Osaltani myrkyt on puristettu, tuubi rullattu - näitä painajaisunia en halua enää nähdä, en tekstitettynäkään, lupaa peiliintuijottaja kuvalleen.
OAJ:n lakimiehille tiedottaa: Vetäkää henkselit oikaisuvaatimuksen päälle - sinne hallinto-oikeuteen ei tarvitsekaan mennä. Katsokaas: "Esittelijän esitysten vastaisesti kunta päätti hyväksyä molemmat oikaisuvaatimukset, koulunkäyntiavustajan sekä luokanopettajan siirrot tehtäviin, joihin he eivät suostu..."

Yli 30-vuotinen ylväs ura luokanopettajana siis jatkuu vielä, nykien, ne kaksi vuotta eläkeikään saakka ilman että joku tulee yhdenäkin hupsuja huutelemaan: siun pittää vaihtoo ammattia!

- Tatsachenbestand. Wirklich? saksantaa peiliintuijottaja  asianlaidan Lutherin kielelle paremmin uskoakseen - ja nipistää itseään.
 
"... yritetään yhdessä vielä on huomenna päivä taas uus me virheitä tehty on molemmat mut jotain kai korjata voi. Sillä ilman sinua on elämä niin toisenlaista ..." Veikko Juntunen
 ;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
ps 1
ps 2




Share

Ensimmäinen kunnon työkyvyttömyyspäivä - njeuvostoliittolaisten pelko


 ;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

Herään puolelta.

Seitsemältä ampuu ilmapistoolilla Henri Häkkinen pronssia. Juon samalla lisäkahvia. Sehän on täältä päin!

Tyttö kokoaa Lempinsä ja tavaransa ja lähtee äidin kyydissä kaupunkiin. - Käytähän Lempiä näytillä!

Jään ensimmäiseen työkyvyttömyyspäivään. Minua ei tarvita kylillä, vaikka koulu nyt oikeasti alkanut. Kummallinen, mutta helpottunut olo. Kumpaakohan jalkaa laahaisi vai potisiko näkyvästi selkää, vai joko nyt olisi aika vetää tuota leikkiautoa perässä ja huutaa piipaata?

Päätalon Kallea nolotti alkupäivinä kun oli jättänyt rakennusmestarin työt ja keskittynyt kotimieheksi, mölläreiden luojaksi: ei ilennyt päivänvalossa pihalle.

Pistän ensimmäisen pesukoneellisen pyörimään, kirjavia, +55, 1/2. Kannan matot ja tilavaatteet ulos, tamppaan sitä mukaa. Sohvatyynyt, päälliset, kaikki irrotettavat hakkaan verannolla ja jätän sateelta suojaan.

Satu Mäkelä-Nummela aloittaa trap-kisansa viiden muun naisen kanssa. Kaksi tuhtia tyttöä joukossa, luusisi että noiden käsivarsilla ei haulikko tutaja - vaan mitä vielä! Amerikkalainen ampuu leveällä otteella pronssille. Ennen palkintojenjakoa soi Porilaisten marssi. Vetistää minuakin. Ja se pala kurkussa. Isänmaassa sittenkin vielä jotain?

Toiseen koneelliseen työnnän lakanat, +80, E.

Imurointi vie tunnin. Koivumäen judo-ottelut katson, vaikka olen täysin ulkona tatamilta: koka, kata, kake, juko, mate.  Ketteriä ovat kuin Lempi Makkonen: kiepsahtelevat, taipuvat kolminkerroin saunanutuissaan. Kolmanteen matsiin taittuu Ninan taival.

Posti tuo pankkikortin tunnusluvun: 558431. Piruuttani pistän sen tuohon näkyviin - osoittaakseni että muutakin valhetta täältä löytyy. Ei voi entinen? työnantajakaan paheksua, että miksi sinä sinne kirjoitat meistä. Voin sanoa, että te olette yhtä totta kuin tuo tunnusluku.

Kahden jälkeen laskeutuu poika vintiltä vedellessäni viimeisiä märkiä lattiaan. - Tulit sopivasti, nyt on Makkos-Lempin karvat pois pyyhitty. Allergiavaara ohi.

Sateessa ripustan pyykit leikkimökin taakse kuivumaan: yksi rentouttavimmista kotitöistä näpsäyttää pyykkipojalla vaate naruun. Pojalle paistan pyttipannun, itse syön marjapuuron lopuskan. Sulkapalloilija Lång pääsee pitkälle. Niemisellä tyssää, tennismaila saa kyytiä, polttaa päreensä - mitä kun ei pärjää niin ei pärjää!

Yleensä en vastaa puhelimeen, sillä heti joutuu retteloimaan, puolustuskannalle, ikäviä kuuntelemaan, varsinkin jos se on työnantaja. Nyt vastaan, koska kello on jo kuusi. Soittaja kertoo tulevansa käymään, on asiaa. Toimitamme asian. Tarjoan kahvit. Henkilö on tuohtunut: olisiko parempi hänenkin pysyä kotona laillani. En. En kerro hänen henkilöllisyyttään, ettei joudu vaikeuksiin, njeuvostoliittolaisten kynsiin. En edes sitä onko female vai male.

Vyörään tuulettuneet tavarat sisälle. Tuoksuu raikkaalta. Lämmitän päivittäisen ulkosaunan. Hämärtää jo. Jokin tuntematon auto ajaa sateen rapinassa pihaan, olen valmis juoksemaan karkuun, jos se on noita vähemmän ystävällisiä. Säkyilen pensaan takana, kunnes tunnistan tulijan: - Tule tänne saunalle! Sinua ei tarvitse säikkyä.

Puhumme pari tuntia mielenkiintoisia, välillä asiallista asiaakin. EN. En paljasta mitä. Teille en kerro edes sitä kuka kävi. Jokin salaisuus se olla pitää minullakin. Vaikka  eivät njeuvostoliittolaiset häntä pysty nujertamaan tai rankaisemaan.

Vaimon kanssa saunomme myöhään; nyt se kiukaan lasiluukku olisi poikaa.

Tuulettuneille tilavaatteille, puhtaille lakanoille köllähdän saunan jälkeen: olympialainen kultamitaliolo!

Ensimmäinen kunnon työkyvyttömyyspäivä on pulkassaan. Huomenna jo toinen. Josko kirjoittaisin: "Päivät kuluvat nopeasti." Olisikohan se tarinaa vai totta?
"On ilman muuta selvää, että Jorolla oli kairat repallaan. Eikä se enää ollut mitään kouhoutta tai maannousua, jota voi olla sukasensa kenessä tahansa. Se oli ilmeistä järjen pimennystä." Haanpää, 1947: Heta Rahko korkeassa iässä - Kivet

Share

Se on tullut - ja mennyt

 ;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
  • "Sminua, Sminua rakastan
  • Niin liikkuu pehmeä kätesni
  • Kuin vene varhain aamuisella joella..."
Hoilaa hän puolilta päivin herättyään ja uskoo Jopet-show'n raitapaitaymmärtäjää: "Lyöppä kuule kunnolla turpiin ja sano sille kuule ensteks suorat sanat elikkä sanopa sille jotta turpa kii..." 

Höpöttää hän ja hymyilee itsekseen itselleen, kellekäs sitä muille - kotona keskellä päivää. Lunssassa makaa, syö ibusania ja virittäytyy päivän askareisiin.

Avaa töllöttimen, jos vaikka Jope taas tulisi. Ei tule. Äijät potkivat toisiansa koiville ja repivät paidoista. Keltapaidat ovat heiveröisempiä ja kieriskelevät tuontuosta nurmella. Selostaja toivoo: "Voi kun Pelkia tekisi tähän alkuun maalin!" Ja perään pyytää anteeksi rassi-vaneilta.

Juututtuaan neljäksi tunniksi kuvan ääreen nauraa honottaa taas itsekseen: "En varmasti pelaa jalkapalloa. Juoksen mieluummin teitä pitkin: harvemmin siellä ohikulkijat kintuille potkivat tai paidasta repivät." Niin hän on puolustellut aina kyselijöille hölkkäharrastustaan.

Myöhään kun herää ja sitten tuijottaa eläytyen olympialaisia, niin piankos on jo ilta. Säikähtäneenä, kahvinliuottamin suin, katsahtaa autotalliin ja huojentuneena toteaa, ettei se vielä ole tullut, koska talli on tyhjä; sen kun pitää joka päivä töissä rahtautua kaupungissa asti.

Kävelee roskapussin kanssa pihan poikki saunalle, pumppaa kaivosta vettä saaviin ja pataan.

Piisistä kohoaa kitkerä savu, uhallaan polttaa öyhäyttelee muovit ja maitopurkit, jotta ikivanha kiuas palaisi puhki ja olisi lupa hankkia uusi - lasiluukullinen.

Naapuri yskii myrkyllistä savua, itse on jo niin kotkautunut että ihan hätkähtää, miten viettelevältä tuohi tuoksuu kun roskanpolton jälkeen polttaa kunnon koivua pesässä.

Miettii että juoksisi jos ei olisi sitä lampaansaparoa sydämessä eikä santapaperia kurkussa. Synnillistä, ylen synnillistä on kiivetä lauteille ilman kunnon rääkkiä. Makaa lauteella, nostaa jalat kattoon ja nauttii. Nauttii silti. Huvittuu: saa pyllistää haagilaisille samantein.

Tunnin jos toisenkin jälkeen palaa taloon ja näkee palatessaan auton tallissa.

Se on tullut.

Talo on tyhjä ja autio. Verannolle kurkistaessaan näkee: se on lähtenyt. Lenkille lähtenyt: rakastetun punaiset lenkkarit ovat hävinneet omien lenkkareiden vierestä.
"Se on mennyt ", päättelee ja tuumaa haikeana, " vitoselleen. On se toisilla lykky."
Kävelee keittiön hanalle, juo vettä ja rötkähtää sohvalle olympiaurheilun pariin: josko taas potkisivat toisiaan. 

      • "Sinua, Sinua rakastan
      • Yö painaa päälleni pimeän seppeleen
      • Jotta en sinua näkisi."

  • Kaj Chydenius

Share

Sairaslomalaisen ensimmäinen päivä - rippi


- Ei elämän tarvitse olla uljasta. Ei sen tarvitse mennä omien mielihalujen mukaan - siis oman elämänkään. On hyvä saada nokkiinsa aika-ajoin, vaikka se miten väärältä tuntuisikin. Antautumismieliala piristää: kaikki se voima, jonka on käyttänyt omien ihanteidensa ja päämääriensä toteuttamiseen, jää jäljelle - ja sen voiman voikin käyttää toisiin tarkoituksiin. Ei sitä sisällä olevaa voimaa ole kuluttanut loppuun, koska se ei ole loppuunkulutettavissa, vaan joka yö uusiutuvana luonnonvarana se pysyy vakiona sisällä. On aika, mahdollisuus, siirtää tuo pysyvä energia uusiin kohteisiin, ja joka päivä! Ja tuhansin mahdollisuuksin ... ... Käytätkö tuon uusiutuvan luonnonvaran sisällön tehtyjen epäonnistuneiden tekostesi päivittelyyn, suremiseen, katumiseen ...Tekojen estäneiden ihmisten parjaamiseen, mustamaalaamiseen, häpäisemiseen, mikä ei mennyttä muuksi muuta ... vai suuntaatko voimasi uuteen uljaaseen, mahdollisuuksia täynnä olevaan tähänpäivään? ... Joka aamu tulee valo ajallaan ... joka ilta hämärä ja yön pimeys. Mikä varmuus! Ja helposti ennustettavuus. Olet itsesi meteorologi ... Mitä sateesta, mitä helteestä, mitä myrskytuulesta, joita säätieteteilijät epätoivoisesti yrittävät muka olemistamme helpottaaksemme ennustaa! Aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen, jätä vuoteesi ja käy! Edessäsi on uskomattoman runsas pitopöytä: ELÄmä.
No, mutta. Mikäs meidän opettajaamme on mennyt? Ja menossa sentään vasta ensimmäinen, vai toinenko, sairaslomapäivä - ja noin freeshinä mieleltään! Tuossa se höpäjää itsekseen omatakeista metafysiikkaa, täynnä U:ta, T:tä ja R:ää. Toivottavasti ei kaiva esille Schoppenhaueria, johon nuorena Wertherinä oli niin mielistynyt.

Nyt kun hänellä aikaa on, toivottavasti, kuten vaikuttaakin, ohjautuu oikeille teille omillaan. Eikä lähde vanhojen filosofiketkujen kauhtananliepeissä matkaamaan enää uudelleen: puristuakseen heinäpaaliksi pellonreunaan.

Varoitetaan siitä: Tee kaikkea muuta, riennä kaikkialle muualle, vaan älä etsiydy takaisin korkeakirjallisuuden pariin. Unohda dostojevskit! Unohda tolstoit ja balzacit! Unohda waltarit! Unohda syväkirjallisuus, sillä sen ovat tuottaneet elämäntarkoituksen etsinnässä pettyneet turhautuneet taiteilijat. Muista: noiden onkalot johtavat lopulta umpiperään - aina! Jos nyt välttämättä kuitenkin tahdot kirjaan tarttua, niin seuraksesi enimpään nälkään palanen ukko-Gogolia suotakoon.

Tosin turha meidän on tässä miestä neuvoa, hän kyllä tietää tiensä ja tekee antoisat valinnat. Hänellä kun nyt on aikaa ja iloa katsella tätä maailmaa; tuskin hän enää syvällisiin sortuu.

Kuunnellaanpa vielä miestä tovi:
- Loebilta eivät poliisit korttia pois ottaneet Jyväskylässä. Paulus Roiha saattaa päästä Baxterin Pöllöihin. HEX-indeksi hädin tuskin 8000. Pääministeri Matti Vanhanen vie lapsensa Pekingiin, Sirkan jättää Suomeen. Idols-Johannan raiskaaja kiinni. Eva Mendes näytti nänninsä...
Mutta, opettaja, herranen aika: ÄLÄS NYT NOINKAAN! Ota sittenkin vaikka Rousseausi, keppisi ja - eikun  ketkuttelet takaisin luontoon.
 "Tunnen sydämeni ja tunnen ihmiset. En ole luonnostani samanlainen kuin yksikään ihminen, jonka olen nähnyt; uskallan luulla, etten ole samanlainen kuin yksikään toinen elävä ihminen. Jos en ole parempi, olen ainakin toisenlainen. Onko luonto tehnyt hyvin vai pahoin särkiessään muotin, johon se minut valoi, sen voi päättää vasta kun on lukenut, mitä tässä olen kirjoittanut.   - Rousseau Jean-Jaques, 1712-1778: Tunnustuksia 
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

Share

Sydän lääpällään tuplalomalle


 ;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
Kuin paraskin Slobodan vältti ex-SP:mme viime tingassa oman Ha-Hah-Haaginsa sotarikostuomioistuimen ensimmäisen istunnon; takanahan oli vakavia rikkomuksia ihmisyyttä ja ennen kaikkea lapsukaisia vastaan.

Sielu oli valmis astumaan sodanhävinneistä koostuvan konklaavin kuultavaksi, vaan ruumispa reagoi toisin.

Sydän särkyi, meni lääpälleen ja aloitti samanmoisen pomppimisen ja reutoamisen kuin Ladavitsi Sortavalan teillä. Lääkäri tutki tilanteen ja kertoi jonkin rutaleen, oliko se nyt litoris, lemmari, lamenko vai mikä, ylilyönneistä. Sanoi, että koitapa rauhoittua työn harmeista ja vietä viimeinkin se kesältä pitämättä jäänyt pitkä loma ja ota yhteyttä kardeologiisi, jos ei se vekotin taltu ja ala tasaantua. Pitkälle syyskuun puolelle kirjoitti lomanumeroita, lisänumeroita katsellaan sitten tarkkailujakson jälkeen. Niin se sanoi, ymmärtäväinen lääkäri.

Rasituksen välttämiseksi ex-SP lupasi vaihtaa vaahtopääkävelyt sibelius-kävelyksi.

Kesken numeroiden pyörityksen huomasi ex-SP kauhukseen, etteihän hän millään ilveellä ennätä ha-hah-haagiinsa ja pyysi soittamaan istuimenjohtajalle asiasta.

Ex-SP:lle töytyytettiin tutkimusvuoteelle valmiiksi yhdistetty puhelu, johon tutkittavamme puhui omasanaisesti ja henkilökohtaisesti:
- En nyt sattuneesta syystä ennätä istuntoonne joten voisitteko siirtää istunnon alk...
Juuri muuta ei hän ennättänyt sanoakaan, kun puhelin mykistyi ja alkoi piipata. Hätäännyksissään hän pyysi paikalle puhelimen tuoneen hoitajan ja kysyi:
- Minäkö katkaisin puhelun?

- Ei. Kyllä tämä täällä auki on. Soittavat varmaan kohta uudemman kerran.
Soittoa ei kuitenkaan kuulunut, joten lääkäri jatkoi tutkimustaan stetoskooppi vinkuen.

Tavan ihmisten työpäivän päättyessä ex-SP:mme keräsi saamansa kirjallisen materiaalin kirjekuoreen ja ajeli kotitanhuvilleen toimittaakseen seuravana työlomapäivänä paperit päättäviin elimiin rakkaalle työnantajalleen ja keskittyäkseen oman itsensä kuntouttamiseen sekä alkavien olympialaisten intensiiviseen seuraamiseen, toisten ponnisteluihin.

Hänellä olikin nyt ensimmäisen viikon ajan vietettävänä iso urakka, tuplaloma: kesäloma sekä sairasloma päällekkäin.

*

Se, miten tosi tämänkertainen mielikuvituksellinen tarina on, riippuu lukijaystävän omasta mielikuvituksesta. Tämän stooryn kirjoittaja ja muistiinmerkitsijä ei voi muuta todeta kuin: - Ou mai Peipi!


"Koska astiat edessämme olivat olleet jo kauan aikaa tyhjinä, meni sekatyömies N., tämän historian todellinen isä, etsimään kunnallista sopanjakelupaikkaa. Mutta minä, hänen kuuliainen kirjurinsa, teroitin lyijykynäni pöytäni ääressä." Haanpää, 1931: Noitaympyrä

Share

Lempin luona kylässä

Eilen menin kaupunkiin tytön luo ikävissäni. Enemmän kissan kuin tytön takia.

Kissanpentu oli yksin kotona, nukkui seljällään raajat oikosinaan lampaanvuodan päällä nautiskellen maailmanhuminasta. En tohtinut herättää, vaikka sormet olivat vängällä menossa kaaputtamaan pehmoista karvakerää.

Otin Helsingin lehden ja istahdin parveketuoliin lukemaan Karadzicista ja DNA:sta.

Vaan kohtakos hypähti Lempi, Makkonen, syliini ja vei Karadzicin paikan. Lempi katsoi suurilla pyöreillä silmillään, jotka täyttivät pään, suoraan syvälle silmiin. Se oli suloisennäköinen hassu, valkoiset viikset vaaksan pituiset.

Nyt oli lupa kaaputtaa. Ensin korvan takaa, sitten leuan alta, ja kun se kääntyi selälleen oli hipelöintipintaa koko mahanalus. Se antoi leikitellä töpötassuillaan, muokata mistä tahansa, miten hyvänsä kynsien pistoilla piristellen leikkiä.

Se nautti. Minäkin nautin. Kymmeniin vuosiin en ollut koskenut kissaa. Tunne oli oudon lämmin.

Ei meillä ole lemmikkieläintä ollut sitten Vilin, mustan sekarotuisen pikku-Vilin, joka kansakoulusta tultuani ilmestyi liiterin ovelle pää veressä. Lassin susikoira oli päälakeen iskenyt hampaansa ja porannut pyöreän punaisen reiän.

Lempi kääntyi mahalleen ja nuoli  itseään, sipaisi siinä sivussa sormea, ja hämmästelin sen santapaperikieltä. Siihen se jäi istumaan, heittäytyi maata köllöttämään, rellottelemaan. Ja hetken päästä oli jo unessa. Se kehräsi. Se kehräsi minun sylissäni!

Tuota ääntä en ollut kuullut kuin penskana. Kymmenien vuosien ajan olin kuunnellut vain moottorien ärinää, ihmisten polotusta, iskelmien kissankultaa. Ja nyt minulla oli aito luonnonääni  polvellani!

Oli meillä ollut joskus pikimusta Marri, joka oli tehnyt poikasensa piiloon ulkovinnin sahajauhoihin ja joka sisälle unohdettuna oli täyttänyt tarpeillaan isän aamutossun.  Kaupunkilais-Lempilläpä oli nurkassa vati tarpeita varten oikein kaupasta ostetttua kissanhiekkaa täynnä ja oli kuulemma penturaasu jo oppinut suuntaamaan suihkunsa oikeaan osoitteeseen.

Siinä sylissä makoili nyt Lempi suloisine käpälineen rauhallisesti hengittäen. Vieteskeli kadehdittavia kissanpäiviä. Kiireettömänä oleillen. Minulla jo mielessä työ ja tuska, menot sinne ja tänne.

Ei sitä raaskinut siirtää sylistä syrjemmälle, se hypnotisoi olemuksellaan, naulitsi katsomaan harmaaraitojen liikettä tasaiseen tahtiin. Siinä oli unelma: tuohon minä pyrin - oleiluun, oleilemaan. Jääköön työn tuska muille, puristus hirmuinen, hätä suur - maailma menoineen, Haagin sotasyyllisyystuomioistuimineen ... oma haagini edessä ... maanantaiksi määrättynä...

Ai niin, olihan meillä pentuna kilpikonna, Kolina, mutta se kuoli ennen aikojaan, kun joku oli sanonut että vaikka auto sen päältä ajaisi, se ei kuolisi. Heke potkaisi sen seinään kokeillakseen. Sen pää litskaantui, ja siihen se kuoli. "Paska puhetta!" totesi Heke eikä surrut; Hekestä tulikin isona oiva kunnanjohtaja...
- Se kiipes aamulla puunlatvaan eikä uskaltanut tulla alas. Lempi, sanoo tyttö ja seisoo parvekkeen ovella.
Siihen me Lempin kanssa havahdumme, heräämme todellisuuteen.
- Ilmankos se oli niin rätti.

"He vain olivat ja odottivat. Heidän herätyshuutonsa kuului: - Nousepas, kaverikin, olemaan!" Haanpää, 1945: Yhdeksän miehen saappaat

Share