MM-Seefeld

”Hyvä on hiih­tä­jän hiih­del­lä, kun han­ki on hoh­ta­va al­la, kun tai­vas kir­kas­na kaa­reu­tuu..."

Eino Leino 1900

Kaikkihan me tunnemme tuon ja tuohon yhdymme, mutta eipä kalpene J. H. Erkko tipanantippaa Leinon lurituksen rinnalla vuotta myöhemmin ilmestyneellä Hiihtäjän laulullaan, joka tässä kisojen kunniaksi kokonaisuudessaan kajahtakoon; toista viikkoa sentään kisatkin kestävät.
- Doupattuja ovat! kuuluu paheksuvaa kuiskintaa sieltä kotisohvilta.
Puolustukseksi todettakoon: - Niin olivat nuo kaksi runoilijaakin, monesti. 😁
 ✂✂ (ja ilmassa koko ajan autonomian ja sananvapauden menettämisen uhka)📎

Joten se siitä ja tässä tämä riemu:  

HIIHTÄJÄN LAULU

Suistele, suksi, notkojen pohjaa,

Vuorenkin päältä viiltele tie !

Tarmo se työntää, tarmo se ohjaa,

Vasta- kuin myötämatkoja vie.

Tuuletko meitä tuiskella sais?

Vuoretko matkan seisauttais?

Päätä ja niskaa

Kennistä - viskaa

Vauhdilla kulkuas maalihin päin ! -

Tieltäs vastukset vaihtuvat näin.

Ponnahda, suksi, joustele  jalka,

Rohkea rinta, ilmoja juo !

Mieli, kuin linnun lentävä sulka,

Liitele voiman lähtehen luo !

Suontesi aallot - kuule kuin soi !

Riemujen ruuhet soudella voi.

Rientomme riehu,

Rinnassa kiehu,

Hilpeä hiihto innoksi tee -

Aatos jo ilmoja leijalee.

 

Voima ja valppaus - oisko ne

unta?

Untansa nähköön talvinen maa ! -

Meissä on tulta, maassa on lunta,

Liekkimme maankin vapauttaa.

Karkaise luontos, vartoohan työ !

Hentous arka helposta myö !

Nyt sekä huomen

Sampoa Suomen

Vahvana rientäös valloittamaan -

Sen murut liittele onneksi maan !

                                                          26/2 1901



https://www.seefeld2019.com/en/program-sch

🏂 hiihdot 5 km / 488 km//€=  76 h

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Hannu Mäkelä villinä ja vapaana

Jopas on mielenkiintoista tarjottavaa Tammen tyrkyttimellä, ainakin meille jotka luemme paljon.

Muistan-sarjaan kuuluvaa neljättä osaa Otavan aika luen, työpaikalta, mistä näkyy koko suomalainen kirjallisuus likiliipaten.

Otava on konkurssia vaille kypsä pesä Hannu Mäkelän (s.1943) astuessa hihnalle vuonna 1967 kustannustoimittajaksi kakkosnelosena kansakouluopettajana, jota talon runoilija Pentti Saarikoski (s.-37) nimittelee silmiin katsoessaan, ohi kulkiessaan kohti Paavo Haavikon huonetta: - Pojanjolppi.
Oikeasti, sillä 'mitään ilkeyttä tai pahuutta ei miehessä löydy', sanat kuuluvat näin:

' "No mitä poika", hän sanoo minulle aina hitaasti ja lause toistuu aina kuolemaan saakka.'

Meri ja Salama ovat toista maata: 'eivät mielellään katso ihmisiä silmiin ja laskevat katseensa ja antavat sen kiertää pitkin kattojakin'.

Poikapa löytääkin sitten tuottavia kirjailijoita eikä mitään saarikoskeja, ja Otava pikkuhiljaa pääsee jaloilleen; suurin ansio on tietenkin Haavikon ja Anhavan, niin kuin Mäkelä  vaatimattomana miehenä antaa ymmärtää.

Mutta kuka on Mäkelä Hannu?
Lyhyesti:
Parisataa kirjaa kirjoittanut kirjailija, taiteen akateemikko, Herra Huun isä.

Kannatta tutustua, ehdottomasti. Ei mikään tylsä elämä takana: puolenkymmentä avioliittoa, myöhäsyntyisyys autonajokortin ja täysraittiuden suhteen ...
Vapaus-kirjassaan, Muistan-sarjan 5.osa, kirjailija vinoilee, ettei kirjailijalla oikeata sananvapautta ole, ei ainakaan niin kauan kuin vaimot elävät.

Viimeisin vaimo Sveta on jo kuollut - ja ai että miten kauniin rakkaustarinan Hannu kirjoittikaan nyt syksyllä heidän lyhyestä yhteisestä ajasta kirjassaan Valo, jonka valitsin Kirjavinkeissä vuoden parhaaksi ja sykähdyttävimmäksi teokseksi.
Tavallaan tuo aika jatkuu yhä silloin tällöin Vanha mies mutisee -blogissa.

Siis kahta kirjaa tässä samaan aikaan suosittelen, kolmeapas, kummatkin täyttä totta, vaikka välillä aivan uskomattoman kuuloiselta kuulostavaa. (kuten sekin kun runoilija Rossi lyö nyrkillä kirjailijakokouksessa Mäkelää köniin niin että veri lentää - ja entä kilpailevan kustantajan Södikan Ville Viksten samoin!)

🏂 hiihdot  9 km/ 195 km/ € = 30 h  

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös