Parhainta kylättelyä on lukeminen.
Itse saa valita kylättelykohteensa eikä tarvitse odottaa kutsuja, joita joka tapauksessa on rajallinen määrä.
Jos iltisten otsikoiden ja koirajuttujen! (ei voi olla totta!) lukeminen alkaa tympiä, on käytössä tuhansia muita mahiksia, missä 29 käytössä olevasta aakkoskirjaimesta muodostettuja erilaisia sanakombinaatioita on suomen kielellä tavattavissa.
Vaikeimmissa muodoissaan sanat tahtovat esiintyä runoissa. Tuolloin ne ovat herkullisimmillaan piilotellessaan sanomakokonaisuutta yhden lukukerran ulottumattomissa. Mikä nautinto käydä ilomielin Kilven - sen miespuolisen Volterin, no miksei Eevankin - kimppuun aina kun elämä on liian helppoa ja haluaa haastoja; muistattehan kuorimöyriäisen torkotukset sun muut luukuoren limit ... Myös päinvastaisessa tapauksessa, elämän tuntuessa ylipääsemättömän vaikealta, Volterin sanaemulgeeli auttaa: lukija kohtaa vielä vaikeamman vyyhdin kuin omansa, mikä tuo huojennuksen tunteen.
Alustus on pidetty - pohjustus on tarpeen, siltä ainakin tuntuu uuden kirjan alkulöylyissä.
Käsissäni on kutsuva runoteos, performanssitaitelija Hanna Stormin (s.1985) runoteos kutsun itseni kylään, Aviador 2018. Jo nimenä vastustamaton, koska aina olen ollut sitä mieltä että parhaat kontaktit saa aikaan kutsumattomuus joko sinne tai tänne 'vierailulle'. Kollega Matsbuulle olen aina sanonut: tule milloin tulet kutsumatta, niin minäkin teen. Silloin tietää että ainakin toinen tosiaan haluaa tavata toisen, tulla kylättelemään vailla velvollisuutta ja joutavia krumeluureja.
Veikkaan, kunhan puolenvälin ohitan, paljastuu että kirjan kiehtova nimi tarkoittaa myös ja ennen kaikkea kutsua itsensä sisään. Vaan sepä selviää sitten aikanaan Kirjavinkeistä, kunhan loppuraportin laadin. Tuskin maltatte odottaa, mikäli ette niin: eikun 'kuusenkuusenkuusen' hankintaan.
Niin, kirjan kiehtovuutta lisää myös tuhti oletettu tietävyys: kirjoittaja on tri, kirjallisuustieteen.
Maistiksi parit palaset kakusta lohkaiskaamme summamutikassa:
"rohkeus kasvaa sanottavan vähetessä"
"nuuhkin sormeani, se maistuu minulta"
"lähditkö jo?
en kuullut pyykkitelineen rämähdystä?"
*** myös
Tuli ensimmäinen tuumailukommentti mailitse: "Nykyisinkö nenällään maistellaan."
VastaaPoistaHuom! pisteen kanssa - ei kysymys?- eikä huuto!merkin.
Mök. akka, ent.opekollega, nyt paljon isompi kiho, jos luet tätä niin muistanet huivisi tarinan, joka kerrottakoon tässä:
Ekaluokkalainen tytönpirpana joukkueineen juoksi opehuoneeseen huivia heiluttaen ja riemuiten:
- Siun huivi! Siun huivi! Löyvvettiin tuolta liiterin takaa.
- Mistäs tiesitte että se on miun?
- Se haisoo siule.
Arvoisa hajurakokyläilyn tarkastuskonsulentti hikkaj
VastaaPoistaIhan ensimmäiseksi aattelin kommentoidun kirjan käsittelevän vuotta 2015 ( vrt. 1984 ! ).
Siis vuotta, joilloin väki kutsui itsensä kylään. Eurooppaan. Ja jopa meille Suomeen.
Paitsi että Juha Sipilä kutsu ne ite kotiinsa !
Tuo hajukysymys voipi herkästi mennä vihapuheen puolelle.
Kaikkipahan menee, jos viherhörhösuvakkivasemistolaisfemakolta kysyy :-)
Mutta hajurako on kuulemma ihan evoluutiobiologinen ilmiö, noin niinku kuvaannollisesti. Oma pieru kun haisee aina paremmalta kuin vieras !
Jopa hyönteiset tuppaavat torjumaan vääränhajuiset vieraat !
Nämä viattomat luontokappaleet !
Mutta kun väkeä on kylässä lopulta niin turkasen paljon, että hajut sekottuu, niin sopupa jälleen sijaa antaa ?!
Vähän niinku Intin tuvassa. Kuten tasa-arvoinen yleisväki tietää.
Siis tämä yleisen asevelvollisuuden läpikäynyt läpitte tasa-arvoinen miesväki.
Sielläpä ei intin tuvassa sormiaan haistele muut kun leuhkat iltalomaroomeot ...
Noh. Nyt taisi taas punanen lanka irrota hyppysistä.
Löytäisköhän vihikoira sen, jos antais sen vähän haistella sormia ...
Voksi, sir
Poistaeikös jokin joukkio kutsunut itsensä kylään myös vuonna 1968 Kekkoslovakiaa muistuttavaan maahan, muistelen.
Mitä hajuraosta niin toistapäinkin (=Halosen käyttämä sana) tuoksutaan pahalle:
Mustat kestävyysmatkanurheilijat karttavat vaaleampia kilpaveljiään koska näiden alkuverryttelyssä hankkima hiki haisee pahalle, erilaiselle ainakin kuin heidän. Niin ainakin väitti Juoksija-lehti Pekolan aikoina.
Iltalomaroomeot!
Onneksi saavat näpeilleen. :)
Arvoisa talo-elää-tavallaan-vieras-käypi-ajallaan -hikkaj
VastaaPoistaNe vuonna 1968 itsensä kylään kutsuneet tulivat sentään maitse moottoriajoneuvoilla.
Kumivenettä käyttivät ehkä vain Moldaun ylitykseen.
Eikä ollut Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön salakuljetuslaivaa odottelemassa jatkoyhteysmatkustajia Italiaan kuskattaviksi tuolloin.
Tuosta tuoksuaspektista on muinoinen moniosaaja Sigurd Wettenhovi-Aspa jo esittänyt kielitieteellisen selvityksensä:
Esim. neekeri on egyptiksi ne hahsi kush, mikä tietty tulee muinaissuomen loogisesta käännöksestä: Ne haisevat kuselle !
Voksi, sir
Poistasulla, paatuneella, muutama vastaanotto/hyvitysvuoro jo varauksessa tuolla Välimerellä? Lomamatka siinä samalla.
nimim.
'Kaikkihan me samassa veneessä ollaan'