Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

torstai 16. elokuuta 2018

Kuka nyt Karjala-lehteä lukisi!

- Istupa hetkoseksi potalle ja lue Karjala-lehteä vaan kiltisti eikä niin kuin piru raamattua!

Minuahan et pidättele!
Heti silpaisin ilokseni lehdestä (31/-18) itävastaisuuden mini-stubbina, ja mikä se oli se tyylipoika, se sivari joka puolustusministerinäkin oli ja josta tuli joku liikepomo, vasta viikolla nimittivät: Kalle Kalle Kalle - no Haglundin Carlina.
Eli tämmöisen kuvan tueksi löysin:

Nyt kun enimmät höyryt on päästetty ja Putin ärsytetty niin mennäänpä itse asiaan eli lehteen, joka Karjalan evakoille ja jälkeläisille on tärkeä linkki menneeseen, historiaan joka auttaa irrallisuuden tuntovaivoihin: Karjala-lehdet 31 sekä 32.

Jaakko Juteinin (1781-1855) hautakiven löysivät talkoolaiset Viipurin Ristimäen hautausmaalta. Juteinihan loi ensimmäisenä laajemman suomenkielisen kirjallisen tuotannon runoineen näytelmineen - uranuurtajia siis suomen kielellä.

Ruskeala.
Harlu.
Antrea.
Hiitola.
Kuolemajärvi.
Jaakkima.
Suojärvi.
Sakkola.
Äyräpää.

Tuolla ne siirtolaiset ovat olleet, asuneet kotikonnuillaan, maatansa viljelleet ja kuka mistäkin työstä leipänsä ottaneet. Esivanhemmat. Laatokan liepeillä.

Voi hyvinkin kuvitella jopa elää ne mielen ailahtelut, jotka lukijan valtaavat näitä lukiessaan. Muistan hyvin Kaurilan Impin, jonka kanssa kiipesimme muinoin Värtsilässä Kukkovaaralle nyrkkiä heiluttamaan rajan takana näkyvälle naulatehtaalle. Tämmöinen ei-evakon lapsikin, joka vihdoin viimein on tajunnut kuinka läheltä liippasi, ettei uusi raja tästä vähän lännempääkin olisi voinut kulkea ja jakaa kotikonnut toisin. Ämeriäkkylä olisi jämäksi jätetty kuten Värtsilä tuolloin. Silloin olisi soudettu tuon järven yli kilometrin päähän mökin rantaan salpalinjan taakse evakkoon.


Arpapeliähän tämä koko maailma nykyisinkin kun arpojina nuo arvaamattomat maailmannavat idässä ja lännessä pommisalkkuineen ja omine arvaamattomine tolkkuineen.

- No elähän nyt vaivu, oo jo. Pyyhi jo ja nouse pois potaltas. Potallat vaikka juoksuun, juokset ...

4 kommenttia:

  1. Arvoisa tikulla-silmään-neulanpistopoliitikko hikkaj

    Meikä-Voxin vanhemmat ja vanhempi sisko lähtivät Talvisotaa pakoon Perkjärven asemalta. Kiire oli ollut, kun oli samaan aikaan ilmahälytys. Mutta onnekkaasti juna matkasi luoteeseen.

    Perkjärven asemaa käytettiin elokuvan Jääkärin morsian lavastuksena 1938 esittämään Tuckumin asemaa.
    Koko elokuvahan oli sitten pitkään esityskiellossa, sen tautta kaiketi kun meikäperhe sen aseman kautta oli tullut tynkä-Suomeen.
    Tai eihän se vielä ees ollut tynkä silloin, kun ei se yks cocktail-mies ollut vielä rajaa krapulasormellaan kartalle vetänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      Joukko Rautu-Sakkola-alueelta lähtöisin olevia on ostanut lehen mukaan heinäkuussa muistomerkin ympäriltä 1200 neliömetrintontin, mikä nimenomaan Kannaksella on ensimmäinen kauppa jos naimakaupan kautta omistukseen tulleita ei oteta huomioon. 2,2 miljoonaa ruplaa pyysi myyjä, puolet sai. Monimutkainen kauppa, pitkä prosessi.

      Markku Paksu toshumormielessä kertoo:
      - Ennen holviin menoa miut kuvattiin ja papereita allekirjoitettiin, jot käs meinas puutua.
      - Notaaril mie kyl sanoin, jot Suomes tällasist kaupoist joutus syytteesee, ko tiä on niät se varastettuu tavaraa puuttumist, ko ostaa toiselt ryövättyy ommaisuutta.

      Poista
  2. Arvoisa laillisuusmies hikkaj

    Siksipä ei meikä-Vox jalallaan Kannakselle astu.
    Eikä myöskään rosmotukikohtaan, sinne Vennäälle.
    Kun ryöväri vaatii proopuskoja, vaikka omalla palstalla olisi tarkoitus käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      pyssyllä miestä ei saa, vaikk' konnut sai - mänisköhän se jotennii noin ...

      Poista