Jänönen hyppeli estottomasti

Säätiedotus: klo 18 voimakkaita ukkospuuskia ja runsasta sadetta.
Teatteriesitys: klo 18 tympääntymistä kiivaaseen elämäntahtiin; naurunpurskahduksia.

Tiedotus säästä ja ulkoilmateatterista. Ilmatieteenlaitoksen ennuste vailla perää - myräkkä alkoi vasta näytelmän päätyttyä klo 20. Tiedekään ei aina tiedä.
Teatteriesitysodotus sen sijaan piti kutinsa. Arto Paasilinnan (1942, elää) linja pysyi, vaikka ohjaaja olikin lisää leikitellyt, modernisoinut muutamia kohtauksia nykyaikaan - Jäniksen vuoden (1975) ilmestymisestä sentään jo huitkotvanen. Mitäs siitä vaikkei Huovis-Veikko kovin korkealle Paasilinnoja arvostanut, kansaakos se haittaa, sillä: mikä naurattaa niin se naurattaa - minkäs sille.

Yhtä hyvän esityksen Riäkkyteatteri  oli koonnut uudenuutukaiselle estradille kuin viimeksi näkemämme näyttelijätyön koulutuksen 2016-17 teatteri Rajarikon mainio Jäniksen vuosi -lopputyö. Siellä sentään tarvittiin toteuttamaan Arton ajatuksia toistakymmentä näyttelijää, kuten kuvasta näkyy, kun taas täällä meijerin rannassa saman toteutti neljä henkilöä, jos pois lasketaan nuo näkymättömät ohjaajat, Kirsi Koskelo, sun muut puvustajat (Helena, moi! 👵).

• Insinööri Vatasena oli insinööri Harinen. Tyylikäs esitys Kallelta vähällä koulutuksella, tai vähemmällä kuin mitä insinöörikoulutus kestää.
• Lopuilla kolmella näyttelijällä piti sitten kiirettä kun piti roolitella sen kymmentä muuta. Anne Salin tuumikin pollarista sairaanhoitajaan siirtyessään jotta tämmöstä se resurssipula teetättää, mikä lisäsi, tarkoituksella, huvittavuutta esitykseen. Annen ääni on kaunis ja esiintyminen rauhallisen leppoisaa, jotenkin kotoisen oloista - hyvässä mielessä.
• Entä Mammu Koskelon habitus, onhan se nähty vähän siellä ja täällä: Voimallinen! Estoton. Sen sorttinen pärsoona jotta johan lähtee! Ja lähti ja irtosi! Empaattinen. Sympaattinen. Ja kaikki sopivat sivistyssanat tälle hyppelevälle elukalle. Ja yks suomalainen adj. päälle: Taitava. 
• Nuori Anna Antikainen selvitti tuhannet roolinsa sen kummemmin varjoon jäämättä noiden naiskonkareiden rinnalta: äänen vahvistuessa yhä paremmaksi tulee - perästä kuulemme vielä.

Mites Lea Laven lauloikaan että Se on kyllä nöu tänk juu! Tässä tapauksessa perätön sekin tiedote - pudottakaamme tuo nöu pois - plus lisäkiitokseksi liitämme vielä nämä luojan mahtavat kulissit:

Nuutis-Heikin fotosta osa

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös