Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 14. toukokuuta 2018

Luonnotonta

Olisi luonnotonta näinä helteisinä kevätkesän päivinä istua sisällä nyhjöttämässä ja liikutella sormiaan näppäimistöllä, kun voi liikutella itseään luonnossa.



Kääntää lapiolla maata, tehdä vakoa kymmenelle siemenperunalle.
Puistella siitä Veken tekemästä vihreästä vekekatiskasta veneen pohjalle ahvensaalis.
Puristella voimasakseilla viinimarjapensaan ikääntyneimmät oksat pois tuoreempien tieltä.
Vaellella hautausmaalla kuunnellen käen intoa.

Niinpä.
Latistaako se jotenkin kun ääneen sanoo Toiselleen:
- Nauti nyt näistä päivistä ja helteistä. Eivät nämä enää meidän elinikänä toistu.

Miten niin? kysyy hämääntyneellä katseellaan Toinen.
- No niinhän se Joonas siellä uutisissa sanoi jottei tämmöisiä lämpöpoikkeavuuksia kolmeen- neljäänkymmeneen vuoteen esiinny.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

4 kommenttia:

  1. HJ

    "No onneksi on harrasteena kalastus tuo mulla
    muuten maha tyhjäks menis kertapierasulla" sano yks "työtön" joka taisi ahnehtia keikkaa ja muuta liikaa.
    On sitä vaan tässäkin ärjänteessä rapellettava, nyhjättävä, keksittävä, ratkaistava, laskettava ja otettava selvää otsans hies, jotta oisi "aamulehti" tahi seiska valmiiksi härskeine juttuinen jollai nenän alle tuotuna.
    No on kuitenkin linnunlaulu luonnollista tässäi hommassa, kuuluu se koneihen hurinan yli. Aina sillon tällön vilikasu kasvaviin koivunlehtiin lieventää elämästä kiinnisaamisen ahistusta, kuten myös oravan kanssa aamukinastelu; eikö jo pähkinän syönti riitä pahalainen, joka vastaa jotta ole hiljaa sinä luonnoton, räpellä vaan tai puskeuvun siälle ja sotken paikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. j

      Kannustanpa:
      aikansa kun ponnistaa ja kurapäiviäkin kestää, niin lopulta lopussa kiitos seisoo ja orava häntäänsä tahikka peräti kiihtelysnippua heiluttaa.

      Poista
  2. Niinpä, kesästä kannattaa nauttia silloin, kun se on.
    Voi olla meille kaikille viimeinen kesä, ainakin tänä kesänä, jos vanhalla mallilla mennään. Viime vuonna ei toukokuun jälkeen paljon aurinkoa näkynyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ks

      vaihanpa toisen sanasi toiseksi mattinykäsmäisesti: kesän paikalle elämä. Pitäs aina muistaa. :)

      Poista