Väkivalta, voima ja kunniattomuus

Luin hyvän ja konstailemattoman kirjan alta pois ja sitten otin kuvakkaan Hitler-kirjan selailuun. Mengeleä hain, kun tästä ihmisestä tuli yhtenä iltana piileskelyohjelma telkusta.

- olenhan seisonut hänen labransa raunioilla -

Mengelen 'työpajan' jäänteet Birkenaun tuhoamisleirillä.

Ei mainintaa koko tohtorista kirjassa - mikä se semmoinen Hitler-kirja on! Lopetan takaapäin aloitetun selailun tähän kohtaan:

"Kun katsot kauas pimeyteen, katselee myös pimeys sinuun." - Nietzche

Perään avaan toisen kirjan, runokirjan koulukiusaamisesta - ja luen alusta, hätkähdän:

"Kun katsot kauas pimeyteen, katselee myös pimeys sinuun." - Nietzche

Vertaiskamaa!

Michael Kerrigan: Hitler - Tie diktaattoriksi. Minerva 2018.

Tarita Ikonen: Kylmyyden monologi. Kirjokansi 2018.

Toinen on dokumentti - ja toinenkin mitä verisintä totta.
Puistattavia totuuden ääniä.

Käyn peremmälle runoihin:

"kun minä nuolin kiusaajien kenkiä puhtaaksi ison ihmisringin suojissa
opettajat tarkistivat teidän kiitettäviä kokeita luokassa"

"kaivan lelusotilaan laatikosta, sen nimi on Pekka-Eric,
kun leikki loppuu, sen nimi on Seung-Hui Cho"

Jatkan tästä myöhemmin, kunhan tohdin ja tokenen.

Kovaa kamaa!
Vähän samanlaista kuin kuin, kuin oottakaas kun etsin. Tämä! Pärttyli Rinne: Viimeinen sana

Arvatkaas, kenen maalaus!

Tarita Ikonen Kirjavinkeissä

 hiihdot 10 /572 km = 87 h

KIRJA-ARVOSTELUT 

*** myös



Päät pipinä

Juhannusta se tietää jos näin aaton jälkeen ei suu makealle maistu. Jos päätäkin jomottaa.

Pientä kaikki, suuremman pääkivun rinnalla.

'Hyviä lukuhetkiä

rankasta aiheesta

huolimatta!'

Emilia on tarrannut lappusen Viimeisen sanan (Noxboox 2014) kanteen.

Pärttyli Rinne, filosofi-dramaturgi Skotlannista, on pyöräyttänyt esikoisensa, joka on pommi.
Jo ensimmäinen luku antaa ymmärtää, että tästä ei hyvä seuraa. Lukiopojat kantavat asetta: Kolehmainen räplää ylpeänä ysimillistä Glockia, Franz filosofista kirjaansa.
Kohta kotona ruokapöydässä Franz tiuskaisee äidilleen: - Ime munaa huora.
Myöhemmin on ovella seisovan isän vuoro: - Ja nyt. Ole hyvä ja painu vittuun!

Kaikki, tai mikään, ei ole kohdallaan.
Nuoruuden kiihko ei kuuntele vanhojen pierujen ajatusmalleja, Nietzsche yli-ihmisineen, Übermensch, nyt käy vähän siihen suuntaan uudessa uljaassa filosofiassa, Franzin Tosiajattelussa. Hitler ja Stalinkin kelpuuttivat enemmän populaa jäljellä jätettäväksi: Franzin luonnonlaissa vain harva on viisauden huipulla - keskinkertaisuudetkin joutivat eliminoitaviksi.

Fanzin pää on kipeä. Täytyy olla. Ja Kolehmaisen. Kipeämpi kuin juhannusjuhlijoiden.

Franz on breivikläinen tieten tai tietämättään. Odotettavissa on verilöyly, lopussa utøyat.

Eipä turhaan tarrannut Emilia lappuaan kirjan kanteen.
Pahinta tässä kaikessa on Pärttylin mukaansa nielevä kirjoitustapa.

En suosittele kenellekään, en ainakaan keskenkasvuisille.

Lukekaa mieluummin Jean Gionon Mies joka istutti puita, tai muita Rydmanin Karin suosittelemia kirjoja. Ne kantavat. Niiden kaltaisia me vanhat parrat, elämää nähneet  ja  elämää punninneet, tykönämme rakastamme.

Hyvää jussia kaikille!

Lisää Rinteestä

+

Kirjavinkkaus