Tämä Mies menee aittaan

Tämä Mies ei kuitenkaan mene sinne siinä tarkoituksessa, missä nuorempana saattoi mennä tai missä kotimaisissa elokuvissa aittaan mentiin. Tämä Mies polvistuu sängyn laitaan aivan muinamiehinä ja muut mielessä sisälle päästyään. Hamuaa seslongin alta pitkän pahvilaatikon käsiinsä. Puhaltaa pölyt.

Ulkona vetää laatikosta pitkän pötkön. 

Karistelee laatikon pohjalta helisevät osat ja hiirenkakat, kunnes lopulta tipahtaa vähemmän uudennäköinen ohjekirja, vaikka uudesta koneestahan on kysymys. Varsinainen kysymys kyllä! 

 

Soipiko peli, lähteekö käyntiin?

Ja miksei lähtis jos kerran uusi?

No sikskun peli on ollut ostopaketissa kolmekymmentä vuotta - jemmassa vuodesta 1991.

Mitä se siellä?

No sitä kun aidanleikkuu on ollut somempaa käsisaksin. Luonnonrauhaa. Ei turhaa meteliä. Naksutusta vain, kuin linnun laulua.

No miksei enää saksin?

Voimat hupenevat, vähä kerrasssaan pehmenee. Muutenkin kuin aittavoimiltaan. 

Nuin vastailee TM jollekin kummalle kyselijälle, joka härrää korvissa kuin itikka.

Tämä Mies oikoo ohjekirjan, haisteleekin, josko läikkä hiirenpissille vielä haisisi. Kokoa sitten koneen kasaan.

Ja vot!

Eikun aitaan kii!

vaikka pyykkitelineen rautaan puris

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Hannu Mäkelä: Pilven reuna

tänään Kirjavinkeissä

Kirjahylly ja Konmari

 vai mikä se nainen oli joka kehotti turhan roinan siivoamiseen?

Mutta eihän kirjahyllyssä yhtään turhaa kirjaa ole, koska turhia kirjoja ei ole olemassakaan. Siis ei turhia kirjahyllyjäkään.

 

Enkä yhtään kirjaa vaihtaisi pois.

No nyt tuli päästettyä vale, samanmoinen kuin Rautavaaran päivääkään.

Josko sittenkin se Kommari olisi jäljillä.

Toisaalta mitä noita kuljettelemaan toisten riesoiksi, kun eivät kuitenkaan niitä lukisi. Rakentaa hyllyjä kylmään tilaan, siirtää köhnöimmät opukset vaikka aittaan, ikään kuin rangaistukseksi kelvottomuudestaan. Niinhän jo kesällä teinkin (ks. komea kuva), ja onhan vintillä vielä kirjahyllyissä tilaa kun oikein tiivistelee.

Hulluna kirjoihin(kinko?) on Annie Austenin kirjan nimi alaotsikoltaan Mitä kirjahyllysi sinusta kertovat? - Minerva 2020.

No tuon mitä pohjustukseksi kerroin.

Vaan mitä Austenin kirja kertoo muista, vaikkapa Marilyn Monroesta, josta olin luullut, että se on pelkkä bimbo ja dubiduu. E Ei! Hänen 15 suosikkikirjansa joukossa ovat mm. James Joycen Odysseus, Karl Marxin Pääoma  ja Dostojevskin Karamazovin veljekset.

 

Entä Napoleon? Lukumiehiä. Sotaretkillä piti aina seurata mukana 1000 numeroitua ja luetteloitua teosta Homeroksesta Ossianin lauluihin; sotaretket eivät saaneet häiritä lukuharrastusta.

USAn Obama se vasta lukumies onkin ei mikään yhden kirjan lukenut Teemu Selänne tahi Juha Mieto. Barackin kesälukemistoa alla:

Että ei tässä mitään hätää, lukijoita riittää, mikä taas takaa sivistyneen kansakunnan eikä noihin yksittäisiin sauvanheiluttelijoihin tarvitse juuri kiinnittää huomiota, varsinkin Suomessa, josta tänäkin aamuna teksti-tv kertoi ilosanoman:

hiihtämiset 7 km/295 km/€= 46h

Kirjavinkeissä  

KIRJA-ARVOSTELUT

Aitta maalattu!

Talkoomatkalla jossain Jyväskylän takana.

Ei se usko ennen kun ITE-taidepukki pettää ja valitus on viritetty - sitäkö?
Mitä vielä!



Mie ja miun kaveri ja miun kaverin luhtiaitta.
Ja miun kaveri pittää tikkaista kiinni jottemme luiskahtais.
Ja emme!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kapakassa

9.7. -77 (la)

Koulutus kansakoulussa ja koko vanhassa koulusysteemissä kasvatti PÄTKÄIHMISIÄ.
Koulun tieto oli pätkätietoa: pätkä sieltä, toinen täältä. Pätkä Suomesta, pätkä Itävallasta, pätkä niittyleinikistä, pätkä rhododendronista, vailla kokonaisuutta. Taraxacum officinale.
Tänään ensimmäisen kerran ymmärrän integroinnin tarpeellisuuden, mutta miksi hel/hitossa käytetään tuollaista termiä, tuollaista vierasta sanaa: integrointi!

Meidät on kasvatettu, minut on varustettu elämää varten kuin soutaja, joka tyrkätään yksin vesille varusteina vene ilman tappia, äyskärittä, airo vailla paria, mela ilman vartta, purkkieväät vailla syömäkaluja. Soudan kuin hullu, uskon selviytyväni, koska minulle niin on vakuutettu, ja takuulla jonkin matkaa rannasta uppoan.

(Saman päivän yönä aitassa)

Toissa iltana olin kaupungissa yötä. Menimme Peran kanssa kapakkaan heti luentojen jälkeen, klo 16. Istuimme punaisessa baarissa ja nautiskelimme kallista kaljaa sen kummemmin humaltumatta. Kahdeksan maissa Pera soitti vaimonsa mukaan. Juttelimme koripallosta mestaruussarjavalmentajan kanssa ja siirryimme uuteen kapakkaan, missä 7-henkinen neekeriyhtye soitti puolialastomina. Jossakin vaiheessa tipahdimme alas yökerhoon ja istuuduimme hämärään nurkkaukseen; jytä soi.

Olin tyytyväinen iltaan, oli rauhoittavaa. Istuin ja katselin, keskustelimme Peran vaimon kanssa kuolemasta, hänen isänsä oli kuollut kuukausi sitten. Tunsin asian, liikuin omalla alallani, vahvoilla. Pera sen kuin torkkui. Puoli kahden aikaan Pera lähti vaimoineen pois. Jäin istuskelemaan yksin pöytääni: olin tullut sitä varten, että saan olla loppuun saakka, kukaan ei ollut pois hätistelemässä.
Oli rauhoittavaa katsella jytääviä ihmisiä, onnettomia humalaisia ja kuvitella jokaisen yökerhoasiakkaan sisintä toivottomuutta. Koin voimakkaana, miellyttävänä asiana sen, ettei minun tarvinnut etsiä seuraa vakituista naisystävää, mahdollista tulevaa vaimoa, vaan sain keskittyä pelkkään olemiseen. Minullahan on jo sen sorttinen.
Yökerho oli täynnä. Viereisessä pöydässä istui mannekiinivartaloinen nainen täydessä jurrissa tyttökaverinsa kanssa. Mannekiini veti tupakkaa, ei vaan sikaria jatkuvasti. Joku kävi pyytämässä tanssimaan, muttei mannekiini suostunut. Sivukuva näytti pettyneen ihmisen kasvoja. Kysyi hän minulta kynää lainaksi, mutta mistäpä minä.

Vähän ennen valomerkkiä lähdin pois ja kävelin torille siltojen kautta. Puolessa välissä siltoja olevalla saarella sijaitsee korkeakoulun tutkimuslaitosrakennus - ja mitä hullua: puoli kolmen aikaan valoisana kesäyönä oli koko toinen kerros valaistuna ja avoimesta ikkunasta näkyi tutkijan?pää-ä, viisas nuppi! Onpas innostunut työstään.
Kävelin torille ja ostin sulkeutuvasta grillistä kuusi nakkia, jotka saksalaisella mit guten appetitilla psistelin psoskeeni, heh, lokkien seassa kalanmyyntipöydällä. Tori oli autio. Taksit odottelivat humalaisia kumaraisia hallin päässä. Joitakin hoipertelijoita pyöri kalapöytien ympärillä.

Maha täynnä istuuduin taksiin ja ajoin kesähotelliin nukkumaan.
Oikein kiva, tavallisuudesta, arkielämästä poikkeava ilta, terapeuttinen. Suosittelen tällaistakin hiljentymistä.

__________
KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

hiihdot 9/571 km=/€