Sanitääri-Saimi Aunusta vapauttamassa

kolme kirjaa samasta

Kustannus Länsirannikko

Itsenäistymisen jälkeisenä vuonna sinne alettiin suunnata haukan katseita: lisäpalaa Suomelle Itä-Karjalasta, ensin Aunukseen Aunuksen Vapaaehtoisen Armeijan (AVA) väkivoimin. 

Mukana Aunusta valloittamassa on tämän kirjan nuori Saimi, jolle punikki ei ole ihminen, kunnes paikan päällä muutama tapahtuma toisin näyttää ja varsinkin tuntuu.

Luen Ritva-Elina Pylvään romaania Aunuksen Pääskyset. Monen modernimman, kerroksellisemman romaanin jälkeen on välillä helpottavaa lukea selvää ja selkeää proosaa, sellaista missä ei rakennelmilla eikä kielellä leikitä. Miten sen sanoisi: aitosuomalaista tekstiä, sellaista mitä nyt ahot, sillanpäät, joenpellot ja linnat ovat luettavaksemme arjen kulusta kirjoittaneet. Semmoista maanläheistä - tässä tapauksessa isänmaan läheistä.

Tykkää tykkää.

Siinä sotauho laantuu, kun paikan päällä näkee ja kokee ihmisen raadollisuuden: punikin pikkupojan vetämässä kelkkaa, jossa ammuttu äiti makaa polvet koukussa; synnyttävän punikkiäidin tuska hämärässä saunassa; sairaalan naapurisängyssä kääntyilevän tädin hätä palaneista jaloistaan ja tapetuista pojistaan. Ihmisiähän nämä! Siinäpä sanitääri Saimilla näkökentässä viilaamista. Onko oikeutettua sittenkään tämä AVA;n ryntäys, kun kerta Aunuksen asukkaat eivät näytä ottavan vapauttajia avosylin vastaan. 

Epävarmaksi vetää kun hento ensirakkauskin kolkuttelemassa sotimisen keskellä.

 

Aunuksen pääskyset on romaani, fiktio, jota innolla seurailen. 

Vaan täysin en uppoa, 

sillä rinnalla luen faktaa, tositarinoita noilta samoilta ajoilta ja myöhemmiltä Maria Lähteenmäen tutkimusdokumentista Punapakolaiset - Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa. Gaudeamus 2022.

"Tämä koko valtakunta on kuin hullujenhuone, jossa toinen raatelee toistaan, mutta maailma on pakotettu katsomaan niin rauhallisesti kuin voi. Miljoonat kärsivät päivästä toiseen uskomatonta hätää ja tuskaa!"

Vuonna 2022, sata vuotta myöhemmin, tässä viisaampana ja tietävämpänä kuin sanitääri-Saimi Aunuksessa vuonna 1919, on hyvin tiedossa, mitä sittemmin tapahtui tulevien vuosikymmenten aikana. 

Johan tuon loppulikvidoinnin 

Vieno Zlobina kirjassaan Heidän ihanteensa murskattiin

- Tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa 

niin konkreettisen hyytävästi kertoi.

 Kuten moni muukin on ajan myötä kertonut aina 

Aino Kuusisesta alkaen. 

Aavistelleeko Saimi näiden rajantakaisten ihmisten tulevan kohtalon bolsevikkihallinnon kynsissä, ja siksi on lähtenyt soitellen sotaan, on mukana estämässä tulevaa, niitä kauheuksia, joita Lähteenmäki kartoittaa: Stalinin vainoja tälläkin seudulla, kun ihmiset katoavat ja perheet tuhotaan, puolueuskollisetkin tapetaan samaan tylyyn malliin, millä jo nämä suomalaiset Aunuksen-valloittajat aloittivat: 

"Kolme punaista jäi vangeiksi. --- Sotilaat lähtivät kuljettamaan punaisia lähellä olevan riihen taakse. 

Paum. Paum. Paum. Paum.  

 ---

- Miksi ne ampuivat neljä kertaa? Kolme miestähän niitä vain oli.

- Joku jäi kitumaan. Vai olisikohan se ollut kunnialaukaus?"

Saahan sitä tässä Saiman kaltainen pieni ihminen kaikessa rauhassa sottailla, asetella lukemalla palasia paikoilleen ja tuumailla: - Kauheaa! Samaa kuin iltauutisten Ukrainassa. Samaa aina vain tuon Ison Vallan meininki - jos pienenkin. Ei miksikään muuttunut maailmanmeno.

Vaan nyt on aika nielaista Aunuksen pääskysistä loppuluvut.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

tänään:

Jari Korkki: K2 - Kyösti Kakkosen tie huipulle

Ennenkuulumatonta

Rajan takaa haetun bensan lisäksi tarttuu usein, eli aina jos on saatavilla, bensan hajun lisäksi käpälään Karjalan Sanomat, joka mielestäni on mielenkiintoinen lehti. Uskoo siihen eli ei. Suomeksi kerran viikossa Petroskoista ja rajantakaisesta Karjalasta.
Viis ajoittaisesta kielen kankeudesta!

Saa siitä erilaista näkökulmaa kuin Karjalaisesta tai Hesarista. Joskus ennenkuulumatonta, monesti ennen kuulematonta.
Niin kun tämäkin nyt tässä:

Vai olitteko kuulleet, että espanjalaisiakin vastassa sotatiellä?
Näin juttu jatkuu ingressillä:
Espanjalaiset vapaaehtoiset pidättivät yli kuukauden kohti Syväriä eteneviä suomalaisjoukkoja.
Säntämän nunnaluostari on tutkinut heidän kohtaloitaan ja koonnut aineistoa näyttelyyn.

Siis suomalaiset säntäämässä Äänislinnaa valloittamaan, mutta Espanjan pojat, 74 nuorta nostomiestä, Aunuksessa estämässä!
Tältä opettajalta - sentään melkein appro historiasta 😉 - luiskahtanut moinen tieto ohi korvien, nyt sitten jauhot suussa kyselemässä, jottako espanjalaisetkin meitä vastaan.

Tästä johtui:

 

Francosta.
Pääsivät Stalinin luo turvaan...



Rohkeita ja tehokkaita pojat olivatkin: " - Espanjalaiset osoittivat taisteluissa urhoollisuuttaan. He kävivät tiedusteluretkillä ja auttoivat tuhoamaan puissa istuvia vihollisen tarkka-ampujia, Petroskoin yliopiston historian professori Aleksandr Paškov kertoo."

Mutta lopulta: - Melkein kaikki espanjalaiset kaatuivat taistelussa. Ainakin kolme miestä joutui suomalaisten vangiksi ja kaksi heistä kuoli vankeudessa.

Petroskoin kaupungintalolla näyttely espanjalaisten elämänvaiheista
N-Liitossa ja Venäjällä vuodesta 1937 nykypäivään.

myös

sekä

Vieno Zlobina

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Vieno Zlobina - sinnikäs nainen

Rajantakaiselta bensanhakumatkalta tarttuu mukaan kylkiäisenä, nyt kun ei viinaa eikä tupakkaa saa köyhä pohjoiskarjalainen kansa trippimatkoilla tuoda ('Jos Hesa ois täällä, niin sais takkuulla!' väittävät täkäläiset), Karjalan Sanomat. Petroskoissa kerran viikossa ilmestyvä suomenkielinen lehti.

Ja vot mikä tarina!
97-vuotias Kanadassa syntynyt Vieno siinä puottelee sauvoin pitkin Pärnun katuja - uskomaton mimmi, sinnikäs selviytyjä.

Toukokuussa KS kertoi tästä yliopiston opettajasta, joka 5-vuotiaana vanhempiensa mukana muutti Kanadasta Karjalan kuumeen saaneiden vanhempiensa, Elis ja Emma Ahokkaan, mukana sosialistista ihannevaltakuntaa rakentamaan Aunukseen.

Koska Mobergin Maahanmuuttajat oli kiehtovaa sarjaluettavaa, niin totta kai päinvastainen muuttokirja oli tilattava ja luettava myös.

Hyvin sinne perustetulla Säde-kommuunalla menikin, kunnes alkoivat ne vainot, jotka pyyhkäisivät 'kansanviholliset' kuolemaan. Ja eloonjääneet karkotettiin kuka pohjoiseen, kuka Uralille, kuka Volgaa pitkin kauas pois. Vieno Kazakstaniin, Gurjeviin missä puuttomilla aroilla ulvoivat sudet ja matkat taitettiin kamelein. Sitten avautuivat Alma-Atan yliopiston ukset ...

Olipahan tarina! Ja tekijä vielä kaiken kovan kokeneena elossa, kuvassa yllä meno päällä!


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös