Tuli iso
jyntky*!
Naama on maski. Epäolennainen.
Kasvot ovat naamari.
Naama ennen näkemätön. Persoona tuttu. On piisannut.
Kieltämättä haluaisihan sitä nähdä myös ihmisen habituksen, mutta, kuten sanottu: epäolennaista mikä epäolennaista.
Siksikö missit ärsyttävät, kun niistä näkee vain ulkokuoren, epäolennaisen?
Johdanto käyty.
Asiaan:
Apu Terveys 5/2017. Lehden tärkein aihe:
Hilkan peukalopotti
Ainakin kantta katsellen siltä tuntuu.
No markkinavetovoimien takiahan
Hilkka Ahde kannessa, sillä kuka se nyt
Apu Terveys -lehteä lukisi jos kannessa olisi
KaVi!
Vaikka harmit ja taudit aivan eri luokkaa.
Tunnemme Hilkan AKT:n
Rädyn rääkkäämän, mutta ennen kaikkea
Matin puolisona. Olkoon kansikuvassa, kahteleehan tuota.
KaVin tunnen paljon paremmin, vaikken ole ikinä nähnyt, tavannut. Blogien kautta, täältä:
Mitä lie jo vuosikymmenen ajan. On siinä musiikkimiehen
persoona tutuksi tullut, leikki/kisailumieli ennen muuta. Sekä opastaminen käsitaiteen pariin: soitto/maalaus.
Nytpä tulla pätkähti soittoniekka näkyville naamallaan, niin että säikäytti
* - ja lukija taipuu tuumaan, jotta parempi Hilkan naama kannessa kuin KaVin.
Mutta itse asiaan ja juttuun
"Soittaessa murheet unohtuvat":
Eipä ole tautejaan, sairauksiaan valitellut, ei ruikutellut blogilukijoilleen leppävirtalainen kulttuurisihteeri
Kari Viinikainen, 69, vaan on purkanut mieltään enempi ilon ja raton ja kisailun kautta, mitä nyt kautta rantain paksusuolen ja eturauhasyövät on oiva tavalla muun kilvoittelun ja ilon ohella esille vilahduttanut.
Päälle diabetes ja vaimorakkaan omahoitajuus.
Lastia on ollut ja kestämistä enemmän kuin Hilkalla peukalossa.
Mutta ei mitään hätää, etteikö elämä kantaisi.
Ei kun lasketellen kohti uusia ...
maiselmia!
ps
harmi ettei se torkkupeitto ole käytettävissä!
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös