Ensimmäinen pätkä soudettu, nelimetrisellä tervaveneellä. Vuoronperään soutavat Antero (Aimo tämän fiktiivisen miehen oikea nimi siis on, mutta minusta Antero/Antsa on parempi ja röyhkeästi, omin lupineni, ja lupaa kysymättä, muutan romaanin henkilön nimen - no jo on aikoihin eletty!!!) ja Köpi, hiki ja ajatukset tirskuvat. Mikäs tässä kuunnellessa.
Jo maissa lähtiessä käsittelivät valaisevasti Kilven - Kirkolle-eepoksen, minusta vaikuttavimman voltereista, puntaroivat viimeisenä, ennen kuin siirtyvät soudellessa praattailemaan minulle tuntemattomasta August Aku Puölniitusta.
Vaan siinäpä on ollut - kansakoulu- ja rippikoulupohjalta - viisas mies, joka kirjoitti muistiinpanoja 70 vuoden ajan kuolinvuoteen 1974 saakka. Salakirjoituksella, jottei lähin suku olisi päässyt suutahtamaan: Imönöp väapo eli Elämän työni.
Varsinainen omapää koko ukko, joka suunnitteli, ajatuksen tasolla pikemminkin, niin kivenmurskaajaa, gyroskooppia kuin uivaa tykkiä, rattaan linjaalia ja napinnitojaa ynnä monta muuta tuiki tarpeellista tavaraa. Neoturpiini, ennen kaikkea ratkaisisi hyvän elämän edellytykset koko ihmiskunnalle!
Mottona ja motona, johtotähtenä Akulla oli jalo: - Teeskentelijä tekee työtä ainoastaan silloin, kun se tulee muiden tietoon. Sanoipa myös totuuden, johon Nyljettyjen ajatusten takapiru, Juha Hurme, mielellään on julkihaastatteluissa yhtynyt:
- On valittava joko ulkonaiset vaikeudet tai sisäinen rappeutuminen. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.Mukana ollaan veneessä, vankasti ja vahvasti.
Siis vaikka on juhla ja juhannusaatto vai mikä tuo nyt meillä ulkona akkunan takana vallitsee - joka tapauksessa kaukana Sillanpään suviyöstä, vähää vaille ettei pakkasen puolella pyörittele keskikesää juhlivaa ihmispopulaa.
No josko kokkotuli illemmalla lämmittäisi tai vaikka italiaano Balotellin suunsoitto ja kenties maali Brasilian MM-jaliksessa hetipian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti