Päivä kuluu rattoisasti yöllisen soudun ja tynkäunien jälkeen hiekalla kävellen. On Armas Lönnbohmin päivä.
Eino Leinon ekarunostahan * oli tässä blogipotussa juttua keväämmällä jolloin kävimme Paltaniemessä, siellä kuvakirkossa ja Eino Leino -talossa, missä se osaava opas tiesi kaiken Einosta, varmaan muisti enemmän kuin Eikka olisi muistanut itsestään.
Antsa, siis se Aimo, on selvästi Eino Leino -fani, muttei niiden helisevien runojen, Greatest Hits -kokoelmien vuoksi, vaan, yllästysyllätys!, Leinon näytelmien takia. Eino keksi kuulemma Suomeen kesäteatterinkin, nuo rahvaalliset rypemispaikat, jotka nyt intelligentsian mielestä ovat riesana joka pitäjässä.
Einolla olivat omat näytelmät ojassa, ja Tukholman olympiakesänä 1912 hän puuhasi Seurasaareen 3000-paikkaisen Helkanäyttämön, jossa Leinon massiivinen Kalevala-sarja piti esitettämän.
Vaan ei, koska
'Oli kolakka alkukesä, satoi ja tuuli. Hyttysiö riitti. Ryhmä riiteli, budjetti kusi. Tleisö vieroksui lavasteiden puutetta --- Projekti meni nurin niin että paukahti!'.
Antsan mielestä, sanokoot muut mitä sanovat, Eino Leino on ennen kaikkea etevä teatterimies; taisivatpa käydä Volter Kilven kanssa kisaa Kansallisteatterin apulaisjohtajan paikastakin.
Naamiota, parinkymmenen näytelmän sarja, sisältää teatteritaiteen tuntemattomiksi jääneitä helmiä. Mitä siellä nyt onkaan: Pentti Pääkkönen, kaksinkertainen ryöstömurhaaja, kunnanjohtajaksi edennyt; erotiikkaa ja hulluutta tihkuvat Lyydian kuningas sekä Meiram; Lalli Naamiota II osassa, myös Tuomas-piispa.
Kehut saa Leinon ibseniläinen ote, analyyttinen draama, jossa ratkaisevat teot on tehty jo ennen näytelmän alkua. Siitähän minäkin näytelmissä tykkään: ei veri tulvi katsomoon rennymäisen elokuvamaisesti vaan sapattipuku säilyy puhtoisena, prässit terävinä!
Kun henkinen nälkä on ruokittu, Leino Yyterin biitsillä ruodittu, fyysiseen nälkään syödään pitsat. No justiinsa.
Sitten illan tullen hypätään paattiin, toinen airoihin ja toinen peräsimeen. Ohitetaan kohta sen toisen kuulun Eikan Reposaari, sen kyrmyniskatangolaulaja Eino Grönin. Laulua ei kuulu kuten aikanaan, kunhan Karvialle päästään.
Mutta nyt on soudut soudettu lyhyeen, saunotaan tynkäsoudun jälkeen Lynaskerissa tuntemattoman merimiehen tarjoamissa löylyissä ja heittäydytään makuulle, käydään henkisesti valmistautumaan Pohjanmaalle siirtymistä.
Öitä! Ja
* kauniita unia Eino Leinon, 9 v, ensimmäisen runon myötä
Epäilevä
Ainiaan lempeni
olet omaava
sä täytät syömmeni,
neito ihana.
En tiedä, saanenko
lempeäsi sun,
vai yksipuolinenko
lemp´ on raukan mun.
Kesäkuun alkupuolen tori-iltaa kolmisen viikkoa sitten täällä Pähkinäsaaren rajan länsipuolella sulostutti laulullansa toinen näistä Einoista. Toinenhan jo on vainaa ollut vuoskymmenet, joten ei tullut kyseeseen - no ehkä tekstejään olisi voitu tulkita, mutta ei ole Eikka Vesku, ja ihan hyvä niin, yhdessä on tarpeeksi, kiitos. Eikalla oli oma bändi mukana. Rintataskustansa kaivoi sen ja teippasi tai muuten kiinnitti mikin viereen ja sitten eikun antoi palaa. Hövelön Einolle olivat joskus jotkut tarjonneet lentomatkaa, mutta tämä sanomaan, jotta mieluummin pullo konjakkia, ja antaa aatoksen lentää.
VastaaPoistaRadiossa Avanti-orkesteri vetää paraikaa Mahlerin Kustaan neljättä sinfoniaa. Jorma Panula johtaa, ja sanoo, notta vähän lapsellista musiikkiahan se on. Kohta tartun airoihin ja soutelen pohjoiseen päin. Oli puhetta, että jos auton katolle vene, mutta kun ei ole kattotelinettä Nissa-Nissa. Rättisitikassa aikanaan oli, ja sillä käytiin Kuopiosta ostamassa inkkarimallinen kanootti. Niin että soudetaan vaan rauhassa ja annetaan edelläreuhtojien vanaveden tyventyä.
kavi
VastaaPoistaJoskus Eikka G aamutansseja laivalla veteli. Aika oudolta sisävesien matkustajasta tuntu että ois pitäny aamukymmeneltä tangon tahtiin taipua!
Tuo pys(t)yvämpi Eino törttöili aikoinaan Savonlinnan oopperajuhlilla ihtesä ihan kippeeks, Pekka Tarkka siitä Lehtosen elämäkerrassa mainihtee. Yön makas nurtsilla ja aamulla yritteli avauspuhetta vääntää. Väänsi. Vaan ei itekään jälkeenpäin tunnistanu, jotta tuommoisen tekstin ois ite tehny.
Alitajunta lie puheen kirjoittanut, tai sitten ne Katri Helenan henget.
Koitapa ponnistella: kahtelin tuossa jotta yks soutuosuus, pitkä, näkyy menevän mussiikin merkeissä, sillon meikäläisellä ei oo paljon siihen keskusteluun osallistumista, vaan jos sinä ossaisit hanttiin panna.
Siis: Höri oppia!