Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Pekka Puska purki syöntään

Aurinko jopa lämmitti ja ajoi ensimmäisen kerran ulos pihatöille. Hangen alta paljastunut rankakasa keskellä puutarhaa ei ole koristus, sen päälle viskatut kuusen oksat vielä vähemmän koristelevat kokonaisuutta: edes ne kassaralla pois, ulkosaunan eteen sytykkeiksi.

Koivuhalkopinot olivat talvehtineet hyvin, nyt lumesta kuoriuduttuaan tosin kieroutuneina ja notkollaan, kapuloita maahan pudottaneina. Eivät nekään iloina silmille. Eikä se lastujen, pikkupilkkeiden, sahajauhojen sekasotku mikä oli jäänyt syksyn kiireissä talven yllättäessä haravoimatta.
Haravalla, haravalla sipaisu sieltä täältä, ja johan näytti toiselta!

Kompostikin oli talven jälkeen herännyt täyteen tohinaan. Vesi virtasi puutarhan halki tulvien ruohottuneesta ojanteesta pitkin puutarhaa. Muutama lapion pisto,  ja vesi löysi paikkansa, jatkoi purosena metsän laitaan.
Sitruunaperhonen imi maasta siivet yhteenliitettyinä energiaa. Jokunen lintukin pyrähteli paikalla. Ja naapurin Reiska vaihtoi renkaita.
Kevättä alkoi olla.

Pekka Puskaa piti rientää kaupunkiin kuulemaan: 'yksittäiset tutkimukset näyttävät mitä näyttävät, netttiin älkää takertuko, yhden tutkimustuloksen painoarvo ei kovin luotettava voi olla, tutkikaa kokonaisuuksia, niitä pinoja joissa on paljon tohtoreiden papereita laajalti ympäri maailmaa - ne kyllä näyttävät oikean suunnan eikä jokin yksittäinen tutkimus eläinrasvojen terveellisyydestä, kun se niin ei kuitenkaan ole, vääjäämättömästi on toteen näytetty eläinrasvojen epäterveellisyys, samoin tupakoinnin, alkoholin, ja todettu liikunnan ennaltaehkäisevyys, karppaukset onneksi tulevat ja menevät rumentamasta hyvään suuntaan osoittavia tilastoja...'

Paljon hyvää on neljäkymmentä vuotta vanha Pohjois-Karjala projekti aikaan saanut. Nyt sitä tarvitaan maailmalla.

Vietettiin sydän iltapäivää yliopiston juhlasalissa, Carelicumissa, jonne oli kokoontunut Iivari Monosen symposiumiin puolentuhatta kuuntelijaa, suurimmalla osalla jonkilainen sydänvaiva tai pelko tulevasta. Puolet porukasta olisi jo haudattu ilman osaavaa hoitohenkilökuntaa ja nykytekniikkaa lääkkeineen leikkauksineen.

Kardiologian erikoislääkäri Juha Mustonen puhui sydämen värinöistä niin että sydämessä tuntui; ohimennen ennen tilaisuutta oli aamupäivällä ohitusleikannut tahi pallolaajentanut kolme potilasta, välillä piipahti tänne salille puhelemaan, ettei se nyt niin kummaista nykyään enää ole, jokapäiväistä puuhaa ohitella ja laajennella.

Juhahan se minutkin silloin aikoinaan sydämen 'ojitukseen', tykytyksen estoleikkaukseen järjesteli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti