Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Aulis Sallinen - kukkulan kuninkaaksi 47-50


46 taiteilijaa Hietaniemen Taiteiljakukkulalla jo lepää ja 50 haudassa eli kaikissa haudoissa on jo joku haudattuna. Siis neljälle vielä elossa olevalle taiteilijalle on paikka varattuna kuoleman jälkeen: puolisot jo odottavat.

Aulis Sallinen on Salmin pitäjässä 1935 syntynyt musiikkimies, jonka oopperat Punainen viiva, Kullervo, Kuningas lähtee Ranskaan ovat maailmalla tunnettuja. Savonlinnan oopperajuhliin 1975 valmistunut Ratsumies on myös Sallisen säveltämä, libreton Ratsumieheen kirjoitti Paavo Haavikko.

Sen, monesko Taiteilijamäelle haudattava Sallinen on, jätämme Luojan käsiin, ensimmäinen vaimo  Pirkko jo odottaa. Aulis Sallisen toinen vaimo on oopperalaulaja Maija Lokka.

ks. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1428458866497

**********
Valokuvaaminen rikkoo ainutkertaisen tunnelman, jo ammattivalokuvaajan paikallaolo, koska silloin tietää että tilaisuudesta jää muukin muisti kuin oma. Oma muisti seuloisi ajanoloon tapahtumasta vaikuttavimmat, mieleenjäävimmät, tarpeellisimmat, muovaisi niitä mielenmukaisiksi.
Nyt valokuva, joka silmiin on otettavissa koska tahansa, kuvaruudulta tai kädestä, albumista, palauttaa tilanteen karummaksi, realistisemmaksi. Voi se silti vaikuttava ja kaunis olla, mutta kultaraamit jäävät uupumaan.
Jos omassa kädessä on kamera elämän käännekohdissa, menettää täysinäisestä kokemisesta tärkeitä palasia, muutaman herkimmän hetken kun ajatus harhailee kuvakulmissa ja teknisissä asetuksissa ... Kai.

Mutta onhan kuolemassa, kasteessa, vihkimisessä koettavaa kuvan kanssa tai ilman!

Illalla kävelimme kylän ympäri, öljysora oli sulaa, hanget kevättalven märät, littaan painuneet, jopa multakokkareita oli sumuhämärissä erotetetavissa, vaikka kyllä lumi vielä voitolla on.
Masa oli nostanut perjantaina verkkonsa jään alta pois, sanoi ettei tänään oikein millään välineellä olisi kulku jäällä enää onnistunut, ei jään ohuuden vaan jään pinnan vesisohjon vuoksi.

Kirjoitin nimen sydänyhdistyksen kokouspöytäkirjaan: edes yksi yhteiskunnallinen tehtävä. Ei aina oma napa. (Tähän laittaisin hymiön, mutta tämä alusta ei hymiöitä jakele.)
1h
1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-
47-
48-
49-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti