20 mielettömän energistä nuorta näyttämötaiteen opiskelijaa oli talven aikana puurtanut näyttämölle Tsehovin Kolme sisarta. Että oli napakka patsku!
Ihan pyörällä päästään oltiin tovi.
Se just tuo näyttämötaiteen pakottama mielikuvituksen moninaisuus tuli taas esille: kun kurssilla parinkymmenen naisen seassa palloilee ainoastaan kaksi miestä ja kaikille pitää saada lopputyöhön osa, niin monistetaan, näytetään sisaret Olga, Masha ja Irina kolminkertaisina ja lavastetaan milloin petivaate liehuvaksi lipuksi milloin ... no jaa, loputtomiin muotoja riittää.
Eikä katselijan koko aikana tarvitse pelätä, että kohta se kurkku katkaistaan ja veri oikeasti lentää, niin kuin elokuvissa.
Saa nauttia mukana olemisesta kaikessa rauhassa, ilman fyysistä tuskaa, kylpeä sielun virvoittavissa vesissä!
Nuoruuden into oli mieletön, ja huuto sanoinkuvaamaton. Niin sitä pitää!
Nauratti niin kun muistelin omia oppilaita omassa luokassa: tuommoista hulvatonta oli meno monesti, ennen kuin sotahuuto, huuto hirmuinen, palautti väliaikaisesti rauhan maahan. Hiljainen luokka tuntui invalidiltä, epäkuntoiselta kehnolta.
Nuoruuteen kuluu railakas, mutta lopulta kontrolloitu meno. Väkivahva esitys. Sitä oli Teatteri Väkivahvan esitys 5 x 3 sisarta Niittylahdessa 19.4.2013 klo 19-.
Pyöräilyä tuulessa ennen teatteria 2 h ja tänään kävelyä 1½ h. Tuulta riittää ja koleutta, mutta lumet sen kuin hupenevat, jäät kestävä kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti