Kiskot itään, lento länteen

Tarkkoja jos ollaan niin näytelmän nimi oli Kiskot itää, Markku Pölösen ohjaus Joensuun kaupunginteatterissa. Laulut Kai Hyttisen käsialaa, kaikki ennen kuulumattomia.
Tekikö se että näytelmä oli kolmas katsomani neljän päivän sisällä, kun ei oikein iskenyt?

Silti: teatterissa istun mielelläni vaikka näytelmä ei pahemmin miellyttäisikään, koska niin paljon herkkää suoraa hetkeä näytelmä kuin näytelmä tarjoaa, tai siis näyttelijät tarjoavat.

Keskiviikkona on edessä sitten lento länteen taikka luoteeseen, se on valmistelussa.
Ei! ei! ei matkalaukkua pakkaamassa taikka matkavaatteita suunnittelemassa, vaan Laxnessia ja muuta saagaa ja Eddaa luennassa, Rämön pyöräkirjaa kääntelemässä, mukana tuulessa polkemassa, kylmästä kangistumassa.

*********
Lossille tulee 16, eestaas parin tunnin matka, etenkin kun tuulee niin kuin joka päivä oikein puhurina on tuullut, monenlaista mäkeä ja mutkaa matkassa, viimeinen vitonen varsin mäekästä. Vaan en minä valita, sanonpahan vaan, ei se silleen kyrsi. Lossiväylä oli levinnyt satoja metrejä kumpaankin suuntaan, oli jo jäänmurtaja käynyt syväväylän puhkaisemassa.

Metsäkauris pomppi tienlaidasta mäen päältä kuusikkoon. Ihan muutaman metrin päähän päästi, jarru vingahti niin lähti loikkimaan. On se siro ja nopea.
Kolme sitruunaperhosta matkalla yritti tuulessa lehahdella, lentelivät kuin petäjän kaarnaiset holtittomina.

Matsi soitteli yheksän korvissa Urheiluruudun aikoihin jotta vieläkö lähet 'lutikkalaatikkoa' mökille nostelemaan kunnostettavaksi. Ajeltiin ja tuotiin peräkärri kuusiaidan alle. Matsin isällä oli muuten aikoinaan kylän ensimmäinen peräkärrintörö; mitä ois ollu kuuskymmenluvun alkua. Vielä on kuulemma tallessa.
Täysjäässä oli järven selkä. Ei vielä umpipimeää puolikymmeneltä. Mutta kylymänkalseaa kyllä.

2h/10 h