Eläviä taiteilijoita ei kukkulalle haudata, mutta varaus on voitu tehdä jos ansiokkaan taitelijan aviopuoliso on kuollut ensin.
Lääketieteen lisensiaatti, neurologi Carl-Magnus Ramsay menehtyi jo vuonna 1994, mutta vasta 2006 hänen tuhkansa siirrettiin Taiteilijakukkulalle hänen puolisonsa Laila Pullisen (s.21.7.1933) anomuksesta, jonne anomuksen mukaan myös kuvanveistäjä itse on tarkoitus aikanaan haudata.
Näin on Taiteilijakukkulalla Sallisen, Gothónin ja Pullisen varauksen jälkeen enää yksi hautapaikka jäljellä - joka sekin on varattu.
******
http://yle.fi/uutiset/kuvanveistaja_laila_pullinen_on_kuollut/8432286
******
Ruumis kaipaa liikuntaa siinä missä ruokaakin ja niin kuin sielu taidetta, kauneutta ja filosofiaa.
Niinpä surullisena suksineuvot on hyljättävä ja etsittävä ruumiille muunlaista liikuntoa. Juokseminenhan se olisi ainut ja oikea, se on selvä.
Mutta.
Ikä.
Se on otettava huomioon ja jätettävä tuo jaloin urheilumuoto vähemmälle, ei toki kokonaan vielä hylätä niin kauan kuin nivelet kestävät ja sydän antaa myöten.
Jalgratas! Polkupyörä! No se. Ja tandem, kunhan kesäiset päivät koittavat.
Lossille saakka ylsi ensimmäinen matkamme: eestaas 32 km kelpo mäkineen.
Ruokosalmen sillalle näkyi miten kaksi uskaliasta pilkkijää paineli jäälle intohimoansa tyydyttämään.
Takamus nilellä ja reidet lukossa - puolitoistatuntinen poljentaa.
Aatella: joskus on juostu moista matkaa sen kummempaa kipua tuntematta!
Ikä tepposensa tekee, teppostaa.
1½ P/3½
1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-
47-
48-
49-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti