- Harmonikka, hanuri, haitari, kurttu. Mikä oikea nimitys? kysyttiin. Jämijärven poika Lasse vastaa: - On aivan sama. Tärkeintä että kuulija ymmärtää mistä soittimesta ääni lähtee.
Parisataa kappaletta Pihlajamaa itse sävelsi, joista Nuoruusmuistoja kuuluisin, Erkki Junkkarinen sen levytti, myös Vilho Vartiainen ja joku muukin.
Lasse syntyi kahdeksanlapsiseen pesueeseen, isä-Juho kuoli Lassen ollessa viiden. Isä oli uskonnollinen ja hyvin todennäköistä on ettei pojasta olisi haitaristia tullut jos isä olisi saanut elää.
Vili Vesterisen ja Eugen Malmsténin kanssa Pihlajamaa teki yhteistyötä. Eugen oli ok!, mutta Vilillä oli välillä diivan elkeitä ja kateutta.
Merja Ikkelä oli Lasse Pihlajamaa-opiston tuottamia lahjakkuuksia, Lassen lempilapsi. Merja oppi tuntemaan opettajansa hyvin, koska kierteli maassa ja maailmalla Pihlajamaan följyssä. 13-vuotias Merja oli mm. mukana maailmaympärysmatkalla Lassen ja tämän vaimon Maire Kyynäräisen kanssa.
"Lasse oli tulinen sielu, suuttui ja leppyi nopeasti, oli Leijona isolla ällällä."
Opetustyönsä ja esiintymisensä ohessa Pihlajamaa maahantoi haitareita Italiasta. Soittimet olivat lasten 'riepoteltaviksi' turhan kookkaita ja niinpä Pihlajamaa kehitteli nuorille käteensopivampia haitareita.
**********
Nyt enolle on kukkalaite hommattu, saaresta Lauri oli kotoisin ja syrjässä viljeli maata ikänsä ja aikaansai ison perheen. Tiukka teki, mutta huumori kantoi.
Muistovärssyksi kukkavihkoon lainasin säkeen Alex Fredenholmilta, joka oli kuunnellut Acharyaa, hyvin viisasta miestä:
Tämä maailma on silta, jonka ylitämme
Ilman loppupistettä pyysin sen kirjoitettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti