Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

1991 - 1995 kirjallisuusnobelistit

Katras kasvaa, yksin lukien heitä on tämän jälkeen koossa jo  93.

arvostelu paisuu luettavaksi arvostelua napsauttamalla


                   Gordimer (E-Afrikka) - Walcott (St Lucia) - Morrison - Oe - Heaney (Irlanti)

Yllä viisi seuraavaa opeteltavaa Nobel-lammasuniextremeläistä, mennään vuodet
  1991 -1995

Ja kuten huomaamme: Morrisoniin on tullut tutustuttua jo paljon ennen palkintovuotta kehujen kera - näkijän kykyä minussa? Ö-höm. 💋
Jotta mikäs päähän päntätessä loppuja, joita kaiken kaikkiaan pitäisi koota aitaukseen 116.

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV

🏂 hiihdot 13 km/227 km/ € = 37 h


KIRJA-ARVOSTELUT

tiistai 17. joulukuuta 2019

Embargo


Oli aika tuskallista muinoin teini-iässä kun tekstiä lukiessa putkahteli tuon tuostaan hienoja sivistyksellisiä sanoja, joihin ei tajunta yltänyt. Ei auttanut lopulta muu kuin kaivaa kirjahyllystä ikivanha kirja, jonka kannessa luki Jokamiehen Sivistyssanasto, WSOY (1948).



Nyt oli pölyistä puhallettava taas JSS-48, kun Ampparit oli lipasauttanut tuon EMBARGOnsa.

Selaamaan:
  • ekserpoida = tehdä poimintoja, poimia.
  • eksessi = liioittelu, vallattomuus, hurjastelu, ilkivaltaisuus, irstailu.
  • elogi = ylistyspuhe, ylistely, kiitokset.
  • EMBARGO =  laivan ja lastin takavarikko
Ei oikein natsannut.

Lehtikieltä? Siis sieltä suunnalta.
 tiennee STT

Ja avot!

'Embargo tarkoittaa asiakkaalle kerrottavaa jutun julkaisemisaikaa.
STT haluaa helpottaa embargollisten juttujen erottumista muusta uutisvirrasta ja välttää tilanteita, joissa embargolliset jutut julkaistaan erehdyksessä ennen kuin ne ovat julkivapaita. Siksi embargo merkitään sekä jutun saatekaavioon että jutun otsikkoon.'
Sattumaa tai ei: iltalukemalla luen, miten Mäkelä Pitelemättömässään kriitikon onnessaan ylistää embargoaan saatuaan käsiin vielä julkaisemattoman uutuuskirjan PDF:nä, kun kukaan ulkopuolinen ei ole vielä tekstiä lukenut: 
'voin sanoa siitä prikulleen, miltä se minusta tuntuu, vaikuttaa, saan sanoa sen. Tämä hetki, löytämisen hetki, riippumatta siitä onko se ilon ja riemun, murheen ja pettymyksen vai tavallisen kasi miinuksen hetki, on hienoin hetki kriitikon elämässä. Embargo, ajankohta, jolloin kirja-arvio on samanaikaisesti julkistettavissa, tekee sen mahdolliseksi.'
🏂 hiihdot 10 + 12 km/214 km/ € = 35 h
KIRJA-ARVOSTELUT


sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Pekka ja Pätkä vai Matti ja Teppo?

Meinas iskeä ähky.
Oli kulttuurissa valinnan varaa, sen seitentä sorttia.
Lopulta piti valita kahdesta hyvästä parempi, sen jälkeen kun oli nautittu jo yksi:

Pelastakaa edes lapset konsertti.

Narikassa takinantajat kyselemään keskenpoistujilta, että tuonneko tuli hoppu:


- E-ei Matti ja Teppo vaan Pekka ja Pätkä. Ja Kelekasta puonneet.
- Kyllä minä Mattiin ja Teppoon ennemmin menisin, yritti takinojentaja vielä ohjeistaa.
- Ne on jo nähty ja kuultu.
- No sitten.

Antoi takit, eikä kiireen hötäkässä enempiä ennätetty setvimään. Traktori-teatterin Iltamat painoi päälle, siellä missä ennen vanhaan Wartburgeja myytiin, semmoiset vanhan kansan, tämmöiset:


Semmoiset, joissa ensialkuun tervetuliaispuheenpitäjä joutui täyssalilliselta kyselemään: - Ootteko tietosia missä nyt ootte? Eli onko Iltamat sanana tuttu? Käs ylös jos ei.
Ja sitten:
- No, minäpä selevitän.

Lupsakkata meininkiä: Runoa ja laulantaa, puuroa ja torttua, taikuutta ja temppuja. Kaikenlaista menoa, niin kun iltamissa kuunaan. Joulubingot ja pelit. Lopuksi ei tansseja tosin, vaan Pekka Puupiän ja Pätkän ja Justiinan ja koko kaartin mussiikkipotkuri. Hyvin tuo luisti.

Kyllä tämä nyt yhen Matin ja Tepon väärti. Ja piletit halavat.

PS
tässähän alkaa pian hipoa jo Jetjukovaa, joka vuoden sisällä 'pakotettiin' katsomaan 224 näytelmää Virossa. 
🏂 hiihdot 9 + 8 km/192 km/ € = 32 h

KIRJA-ARVOSTELUT

perjantai 13. joulukuuta 2019

Vuoden kirjoja

Kirjavinkkeihin laadimme vuoden päätteeksi jollain tavoin säpsäyttäneitä arvostelemiamme kirjoja. Oman suosikkinsa ovat tähän mennessä julkaisseet Kirjavinkkien-vetäjä Mikko sekä Hannu, Titta ja Juha.

Oma lista valmistui juuri; olisi sinne voinut lisäillä muitakin läpilukemiani näistä.
Kuten vaikkapa Kristiina Sahan Minäpäivät, Katri Siskon 30 jälkeen 30, Anni Mäenpään Aurinkotuolin, Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsenesta puhumattakaan.

Vaan kun oli rajoitus - jokin tolkku sentään.

Ja kesken luennankin yhä yksi antoisimmista eli Matti Mäkelä -vainaan Pitelemätön, tilitys elämästä; Mäkelähän sai tietää syövästään kesken muistelmiensa rakentelun. Elokuussa sain kirjan, jota yhä vielä hiljaa hartaudella makustelen.
Ja miksei erikoisuutena tämäkin: karjalankielinen haikukokoelma Gul’aičen kylän juamal.

Kunnon luettavaa ja laatua piisaa myös pintajulkiskirjojen takana.



Nämä sinne toppiin lopulta seuloutuivat:

hikkaj

  • Sanna Nyqvist: Räjähdemiehen perintö – Tietoa, tuskallistakin, siitä mistä kaikki alkoi ja minkälaista porukkaa on Nobelin- kirjallisuuspalkinnon jakajissa ja saajissa. Omalta kohdaltanihan tämä johti melkoiseen muistileikkihaasteeseen.
  • Marjo Kuula (toim.): Sydämeen luettavaksi : J. H. Erkon elämäkerta – Miksei kerrankin voisi vuoden vakuuttavaksi kirjaksi valita kirjaa pelkän ulkokuoren perusteella! Kansien siis. Kyllä sisältökin tasokasta luettavaa on. Valtaa juhlamieli: ”Liikuttuneena painoin sen sydäntäni vastaan. Se saapui minulle kauniina päivänä.” Tämän kirjan.
  • Jonas Forsang: Northug : Minun tarinani – Onhan otettava selvää mistä ihmeestä tuo norjalaisten hiihtoylivoima johtuu. Kai sen nyt Johaugin ja Klæbon tasoinen hiihtotähti kertoo. Ei kerro, mutta repii itseään palasiksi ja kertoo intensiteetillä kiihkeistä elämänhetkistä. Tässä kirjaa myös urheilemattomille.
  • Niina Miettinen: Suopursu – Oman murrepohjan tuoksu taustalla, kotimaisemissa täällä jossain Pohjois-Karjalan perukoilla. Pieni on kaunista – jos myös vähemmän, kun taiteilevan Hannun tuska ei ota hellittääkseen. Ei voi olla pitämättä. ’Näin rousseaulaisena olin otettu Miettisen Suopursusta: hyvä että osui käsiin.’
  • Eeva Kilpi: Sininen muistikirja sekä Punainen muistikirja – Kirjoja ja viisaita sanoja niille joilla on ainainen kiire, hätä ja hoppu. Ja mitenkä voisinkaan ohittaa koko tämän Kirjavinkkauksen tunnuslauseeni: Kieli kaikki kaikessa – suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta – Volterin eikä Eevankaan.
                                                                                                        🏂 hiihdot 10 + 9 + 11 km / 175 km/€ = 29 h


tiistai 10. joulukuuta 2019

Nobel-palkintojen jakopäivä

Tänään pääsemme juhlallisuuksiin med:
(kirjallisuus: puolalainen Olga Tokarczuk, 2018, sekä itävaltalainen Peter Handke, 2019
palkinnon suuruus n. 800 000 € 
eli jalkapalloilija Messin kolmen (3) päivän palkka)

LIVE

Siinä ohessa oma nobelunilammasopetteluextreme jatkuu ja on kohthyvin voimissaan. Tallaamme vuosissa 1981 - 1990 ja huomaamme että:

I tumma lammas  nobelistilistassa - vuonna 1986

  •  Canetti - Marquez - Golding - Seifert (1984 naimisiin) - Simon  (1988 potra poika) - Soyinka - Brodsky - Mahfouz (1988 putin tyttö) -  Cela - Paz

 I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV

                                                                                                         🏂 hiihdot 7 + 10 km/ 145 km/€ = 24 h

KIRJA-ARVOSTELUT

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Öylisestä

Täytty tuo alempi katsomo tupaten.


Äitit, isät, mummot ja ukit ahtautuivat jakkaroille ihailemaan kun nuorempi sukupolovi pisti tanssiksi. Siinä oli sitä jotakin aitoaehtaa kankunheittoa paletista verkkaukseen: siinä liinat ja helemat heilahtel! Ja kuinka ollakaan näyttämöhän sijaitsee Mulossa tahi hienommin sanottuna Reijolassa, siellä Könösen ja Pakarisen Esan suattipaikkoloilla.

heilahtel - näyttämöllä jos kuvaajallakin
Revontulissa
Siitä sitten ammattilaisten pariin Joensuun kaupunginteatteriin.
Siellä taas yleisö oli väärä: kun aiempi esitys osui nappiin kohdeyleisölle, ammattilaisten Jeppe vähempi. Nuorisolle räminöineen oli tämä tehty, vaan eihän meitä siellä muita kuin vanhoja kaakkeja.
Esitys esityksenä oli sairaansiisti eli sikahyvä, ei siinä mitään: antaa palaa vaan!

Kotona sitten luinkin:
"Jkk on mukana valtakunnallisessa Taidetestaajat-hankkeessa, jossa 8-luokkalaiset testaavat taidetta ja tutustuvat lähialueensa ja valtakunnallisen kohteen tarjontaan. Hankkeen rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden, ja sitä koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto. Lisätiedot www.taidetestaajat.fi"

No ilimankos!
Olin osunut suunnilleen aatokseni.

Tuommoisesta esityksestä se intiimiys, jota teatteriesitys pyrkii tarjoamaan, puuttui tyystin.

Eniten minua häiritsi mikrofonien käyttö: kyllä ammattilaisten on pystyttävä mikeittä puhumaan.
Nyt ihailemani Minna Maaria Virtasen persoonallinen äänikin hukkui äänimölinäksi muiden mukana.

Olisi näille opiksi otettavaa Louhiteatterin amatööreiltä.

(pst
Jeppe vielä rajumpana Tampereella)
                                                                                                         🏂 hiihdot 6 km/ 128 km/€ = 22 h


perjantai 6. joulukuuta 2019

Myynnissä urut

seurakunta lopetetaan

Ostoesteenä: rahasta kapelo.

"Huutokauppa on pian, enkä ehdi hankkia käteistä mistään laillisin keinoin. Nyt olisi elämäni tilaisuus hankkia omat urut tai ainakin sen osia: vippa, vellalauta tai vinkkeli. Pillisarjasta en uskalla edes unelmoida."

Onpa helpotus ottaa käteen kesken Loirin kirjamurikan Tero Seppäsen Suruttomat urut: jokin tolkku sentään kirjan paksuudella. Ja Seppäsen muistan esikoisestaan Syöksyvirtauksia: ihan kelvollinen ja sopivasti elämää ja maailman nykymenoa kummasteleva kirja - kun ei saa olla entistä mieltä, ainakaan sanoa olevansa!

Loiri keskeytyy siihen paikkaan, missä Olli Ahvenlahti on juuri lopettanut kaksoiskanttoroinnin Herttoniemen seurakunnassa siirtyäkseen Pupeksi. Ja nyt siis Tero Seppänen kirjoittaa seurakunnan urkuhuutokauppailmoituksesta.
Mahtaa olla kuitenkin eri asia. 👅

Sopivasti vaan sattui huulille.

Seppäsestä jatkan, kulukoon siihen koko tämä itsenäisyyspäivä; Loiria riittää loputtomiin: yhä jäljelle jää enemmän kuin koko Seppäsen 150-sivuinen  kirja.

Ennen kuin Seppäsen johdannosta pääsen jatkamaan, juolahtaa mieleen muuan kanttori, joka on kirjoittanut kaksikin kirjaa eli Ari Stenman. Pohjustukseksi kaivan ne kirjat esille ja potusta jutun Kaksi kirjaa muiden edelle.

Siinäpä lähtökohdat ja taustat Seppäsen syönnille. Eiköhän urut ole hiljennetty ennen pressan tansseja. Kommentoinpa sitten sitä kun muut kommentoivat naisten juhlapuvuista, koruista sun muista hepeneistä.

Stresa 2019

                                                                                                        🏂 hiihdot 12 + 6 + 9 km/ 122 km/€ = 21 h

tiistai 3. joulukuuta 2019

Miłosz oli unohtunut kokonaan

nobelistin teos, jonka olin lukenut ja lukukokemuksen lehteen laittanut - arvostellut.

Kirjailija / kirja tulee tässä 1971 - 1980 kirjallisuuspalkinnon saajien joukossa: tämänkertaisen unilammasextremen X.


  • Neruda - Chile 1971  (armeijasta opekoulutukseen)
  • Böll - Saksa
  • White - Australia
  • Johnson + Martinson - Ruotsi x 2  1974  (opeksi)
  • Montale - Italia
  • Bellow - Kanada/Usa
  • Aleixandre - Espanja
  • Singer - Usa 1979 (huk+erityisopeksi)
  • Elytis - Kreikka

                                                 Czeslaw Miłosz - Liettua/Puola/Usa  1980


Issan laakso. Suom. Kirsri Siraste. WSOY 1981, a-sarja. 292 s.
Näin sen silloin näin:

"
Karjalainen 31.10.1980

Luettava, muttei kirjaa kummempi


Ei löytynyt oikeastaan minkäänmoista jännitettä, mikä välttämättä luetuttaisi kirjan loppuun saakka.  Jos kirja olisi pitänyt lukea tekijännimeä tietämättä, uskaltaisi sanoa: kummitustarunoilla ja kuolemanjälkeisillä asioilla höystetty eräkirja.

Mutta tekijän kun tietää, ei uskalla, ja kun vielä Dagens Nyheter sekä Hufvudstadsbladet kirjoittavat: "Tuskin voi kuvitella sopivampaa Nobel-palkinnon saajaa kuin Ruotsin tämänvuotinen valinta".

Yleensäkin sitä väkisinkin kunnioittaa ylhäältä maapallon hyörinää katselevan, ihmisiä sinne tänne siirtelevän, kaikkivoivan kertojan ääntä: mistä sen tiedät vaikka kirjailijalla olisikin hallussaan perimmäinen tieto. On syytä kunnioittaa tai olla ainakin varuillaan. Semminkin kun kirjailija on Nobel-kirjailija.

Czesław Miłosz on Nobel-kirjailija, Nobelin kirjallisuuspalkinto vuodelta 1980. Puolaksi kirjoittava, Puolan ja Ranskan kautta Yhdysvaltoihin siirtynyt kirjallisuuden professori on syntynyt vuonna 1911 Liettuassa. Todennäköisesti jälleen uusi nimi, hyvä lisä tuntemattomaksi jääneiden Nobelin palkinnon saaneiden rivistöön; Miłosz on ennen kaikkea lyyrikko, ja kuinka monta ulkomaalaista nobellyyrikkoa Suomessa luetaan, rakastetaan tai edes suomeksi käännetään?

Issan laaksossa kirjailija palaa lapsuutensa maisemiin Liettuaan. Tomaszin mukana kiertelemme Issan (Jieslan) laaksossa ja tutustumme laaksolaisten elämään. Eletään etuoikeuksien poistamisen ja maauudistuksen aikaa. Tomasz on maa-aatelia, ison tilan poika, joka kirjan lopussa on kolmentoista jättäessään maan ja paetessaan äitinsä matkassa Puolaan.

Miłosz esittelee rajua yhteiskunnallista muutosta vain sen verran minkä Tomasz koko prosessista ymmärtää: pätkiä sieltä täältä pojan metsästys-  ja miehistymisyritysten lomassa.

Muutama syvä elämän lävitse vetäisty viilto kirjassa on, mutta tuskin Issan laakson avulla nobel on lohjennut. Jos on, niin samoille, samalaiseen supisuomalaiseen järvimaisemaan Kotiseutumuseo-tarinansa asettanut Siegfried Lenz olisi ollut sopivampi palkittava. Nobelin kirjallisuuspalkinnon lienee saanut ennen kaikkea lyyrikko Czesław Miłosz lukuisista runokokoelmistaan, joita ei ole suomennettu."



X




I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV


🏂 hiihdot  3 km/ 95 km/€ = 16 h


maanantai 2. joulukuuta 2019

Nehän poikivat vaikka sun mitä

Ukrin kirjauutuusillat

Sieltä käteen jäi tämäkin:

Lauri Luukkozen kolmas ilmah piästetty tevos Gul’aičen kylän juamal
= muutamalla tankalla vahvistettu karjalankielinen haikukirja:

Josta näytteeksi
parit:

Vihankandajan
mudavuonnuot silmät ei
nähtä voikukkii.

Pidäygo sinun
huomenenjälles lähtie?
Muga terväzeh?

Ja vielä meille hiihtiniiloille säävaroitus:
Tulou järilleh
pakkaine, lundu panou
susiedukyläs.
Eikä noita haikuloi tahi tankuloi huoli pelätä, sillä tältä sivulta löytyy käännösapu:


+

🏂 hiihdot 9 + 3 km/ 92 km/€ = 16 h
KIRJA-ARVOSTELUT