Yle Ykkösellä samana iltana ensin tutki Teemu Keskisarja Pimeä historia -sarjassa Mannerheimia ja sitten harjasi Jari Tervo Kekkonen-sarjassa Kekkostamme. Johan kävi selväksi merkkimiesten millaisuus, olisi pitänyt käydä jo aikanaan jotta olisimme osanneet suhtautua ja ymmärtää heidän hallintatapaansa.
Olisi pitänyt tietää, median kertoa, heidän yksityiselämänsä.
Molemmat tutkijat painottivat: - Hallitsijoiden yksityiselämä, intiimikin, on syytä tietää.
Pitääkö asiakkaan tietää, jotta ymmärtäisi tämän palvelutyylin, millaista yksityiselämää viettää:
- kaupankassa-Vuokko
- kirjastonhoitaja-Reijo
- pankkitoimihenkilö-Arja
- aura-autonkuljettaja-Urho
- abc-myyjätarjoilija-Eija?
ABC:stä hyppy toiseen abc-väkeen eli opettajiin ja sitä myöten otsikon Sultsiin.
Olisiko valaisevaa oppilaan tietää opettajan yksityiselämä, edes jotain siitä? Oppilashan on useita tunteja viikossa useamman vuoden ajan opettajansa hallinnan alainen.
Olisi ainakin Karl von Schoultzin tapauksessaan ollut: murkkuikäinen oppilas olisi saattanut paremmin ymmärtää, jopa suonut, opettajansa oikullisuuden ja ailahtelevaisuuden. Vaan eipä tuolloin lukenut, edes tiennyt kirjojen olemassaolosta.
"En suinkaan olisi suvun ensimmäinen Puola-kävijä. Jo Kustaa II Adolfin aikana sukumme omisti Puolassa kaksi linnaa, Ascheradenin ja Römershoffin, ja monet sukulaiset kaatuivat puolalaisilla taistelukentillä. Sukunimikin muovautui joksikin aikaa Schultetzkyksi."
Vaihteeksi Varsovassa -kirjasta käy ilmi ruotsinopemme vahva saksankielen taitaminen hänen kiertäessään 10 vuotta sodan päättymisestä lehtimiehenä Puolaa sukujuuriensa mailla.
On kaiken kaikkiaan arka paikka matkata sinne Karjalankannaksen ja Leningradin kautta vasta sodittuaan 'ryssän' kanssa, vastustajan joka oli vienyt bolsevikkien aikana hänen isältään ja äidiltään kartanon kostoksi mm. siitä, että nämä olivat myrkyttäneet sairaiksi ja kuoliaiksi köyhiä ja puutteenalaisia kartanon pihalla puurotarjoilullaan. Vaikka syyllinen tosiasiassa oli joku isäntäväkeen suuttunut varastelusta kiinnijäänyt renginretale.
Ja sen runonpätkänkin runokokoelmasta Linjojen laulu, jossa runoilija astuu vanhan rajan yli, olin tajunnut juuri päinvastoin eli väärin, vaan oikenipa tuo päästyäni Sultsin pään sisään tämän Varsova-kirjan avulla.
Ehkäpä sodan käynyt opettaja olisi sittenkin ollut ymmärrettävissä, jos intiimimpi puoli olisi ollut luettavissa, tiedossa sekin että hänellä oli ollut kotona Helsingissä piano ja vaimo ja lapsi ja ...
Ka, olipa tuon miten oli, niin joka tapauksessa meijjän seinällä epäaidon Eeron rinnalla roikkuvat aidot Sultsin sumutetaulut:
*** myös
