💕 Toinen suhde - kesäheila

Confession

Rousseaun jäljillä?

Tunnustettava on: 

Vanhalla Miehellä Toinen, nuori Nelikymppinen! Suhde jatkunut jo vuosikymmeniä. 

Kesäheila vain.

Puun takaa

Ei. Ei suhde salainen ole ollut - vaikka kuvasta niinkin voisi ounastella.

Aivan vapaasti on saanut nousta sen päälle, ns. kiivetä pukille, ja toimittaa tehtävänsä toisen Toisen, sen ikioman nähden. 

Eikä se Toinen, tärkein ja ensimmäinen, loukkaantunut ole ollut, ollut moksiskaan, tuskin korviaan lotkauttanut. Mitä nyt viime vuosina on pelännyt kiipeilijän puolesta, on kuulunut huolta äänessä: 

- Olepa varovainen sen kanssa, voit langeta touhutessasi.

Kuusiaidan leikkuussa on tällä viikolla kimpassa nahuttu: Vanha Mies vielä vähän vanhemman kasikymppisen kuusiaidan kimpussa Nelikymppisensä päällä. Sieltä nuokin pohjustuskuvat napsittu, kuten myös tämä kolmen karahka:

Jok'ikinen kesä yhdessä on aikaa vietetty, milloin maalattu taloa, milloin aitan aurinkoseinää, milloin urkittu puiden oksia sahaten, milloin kerätty omenoita, poimittu kirsikoita, luumuja - joskus pistetty tanssiksikin (video)!

Piristävä suhde tämä kesäsuhde on ollut - vahvistanut vakituista kummasti! 💏

💑💥

Sanoja paperille

KOLLAASIointi

Näin sunnuntaiaamuna tarvitaan sunnuntaiaamuinen runo!

Tutustutaan nyt mun perus sunnuntaiaamuun,
ulkonäkö saattaa välil muistuttaa haamuu,
Ootko pölliny jotain, kysyy mult Siwan kassa -
joo, mul taitaa olla bissee hivakassa. E-E

'Paperi ja sanat paperilla olivat mahdottoman oloisia.' -2019 / vankilakundi E-E

Yhtenä sunnuntai-aamuna puhkesin katkeriin kyyneliin. Kävelin metsään ja itkin siellä yksin. Valittelin sirkkusille, puitten oksille puhelin. Oudot ihmiset eivät minusta välittäneet, kylminä vaan kohtelivat suruani. Taikka sitä enemmän väistivät minua mitä surullisemmalta näytin. Jumalastakaan ei tuntunut olevan apua. HP

'Miesparka oli jo kauan valittanut, ettei ollut nuorena oppinut niin sujuvasti kirjoittamaan, että voisi panna pitempiä kertomuksia paperille. --- Kuitenkin hän olisi tahtonut kuvata kirjavan elämänsä vaiheet oppaaksi jälkimaailmalle.' -1890 / rahvaanmies HP

 Rahvaan mies on Holpan Paavo, Esanssi-Esa vankilakundi.

Aleksis Salusjärvi taluttaa eteeni Esan, J. H. Erkko Paavon. Aivan eri vuosisadoilta.

Esalla on oikeakin nimi: Kimmo Gustafsson.
Holpan Paavon oikeasta nimestä ei tietoa, hän kulkee tuolla nimellä Erkon romaanissa Uskovainen. On hän kuitenkin ollut.

Esanssi-Esan löydän sattumalta juuri sunnuntaiaamuna Nuori Voima-lehden takakannesta, hänen elämänsä ensimmäisestä kirjoittamastaan runosta Kristallilapsi.
Yllättäen tämä pyhäinen aamu ei sen jälkeen enää tunnukaan pyhäaamulta!

Holpan Paavo on tosi helpottunut kun runoilija lupaa toimia kirjurina, tylyys ja kylmyys väistyivät olemuksesta ja Paavo 'oli nyt sytyksissä ja hänen lähistössään tuli lämmin'. Elämän saisi sittenkin paperille!

Entä Esa?
 'Ensimmäisen kirjeen kirjoittamiseen hänen nykyiselle vaimolleen kului viikkoja. Paperi ja sanat paperilla olivat mahdottoman oloisia.'

- Suurin piirtein kaikilla vangeilla on vastaava tilanne, selventää Salusjärvi. - He ovat pakahdukseen asti täynnä kokemuksia ja ajatuksia, mutta heiltä puuttuvat keinot tuottaa tekstejä, tehdä kirjallisuutta.

Paperille kirjoitettu, konkretisoituminen, asiasta tulee faktaa.
Kokemus siirtyy jälkipolville: opiksi, ojennukseksi, ohjeeksi ja ties miksi. Kertojan oma olo jäsentyy, helpottuu - muuttuu ripiksi, kenties.

Ajatelkaas nyt Paavoakin! Tai Esaa, jonka ensimmäistä runoa jo lainasinkin tuolla alussa; runo on syntynyt Sörkan kuuden miehen yhteissellissä ja esitetty vankikavereille.

Ja se jatkuu näin sunnuntaisena:

Poistun nauraen paikalt ku oisin räkättirastas,
painu vittuun mun eestä tai poltan sun rastat.
Sit pillejä karkuun, alko tukarikin parkuun,
parin mutkan jälkeen pääsee puistoon rauhottuun. - - -

(Huuto)

🏂 hiihdot 10 km / 562 km//€= 87 h 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös