Näin sunnuntaiaamuna tarvitaan sunnuntaiaamuinen runo!
Tutustutaan nyt mun perus sunnuntaiaamuun,
ulkonäkö saattaa välil muistuttaa haamuu,
Ootko pölliny jotain, kysyy mult Siwan kassa -
joo, mul taitaa olla bissee hivakassa. E-E
'Paperi ja sanat paperilla olivat mahdottoman oloisia.' -2019 / vankilakundi E-E
Yhtenä sunnuntai-aamuna puhkesin katkeriin kyyneliin. Kävelin metsään ja itkin siellä yksin. Valittelin sirkkusille, puitten oksille puhelin. Oudot ihmiset eivät minusta välittäneet, kylminä vaan kohtelivat suruani. Taikka sitä enemmän väistivät minua mitä surullisemmalta näytin. Jumalastakaan ei tuntunut olevan apua. HP
'Miesparka oli jo kauan valittanut, ettei ollut nuorena oppinut niin sujuvasti kirjoittamaan, että voisi panna pitempiä kertomuksia paperille. --- Kuitenkin hän olisi tahtonut kuvata kirjavan elämänsä vaiheet oppaaksi jälkimaailmalle.' -1890 / rahvaanmies HP
Rahvaan mies on Holpan Paavo, Esanssi-Esa vankilakundi.
Aleksis Salusjärvi taluttaa eteeni Esan, J. H. Erkko Paavon. Aivan eri vuosisadoilta.
Esalla on oikeakin nimi: Kimmo Gustafsson.
Holpan Paavon oikeasta nimestä ei tietoa, hän kulkee tuolla nimellä Erkon romaanissa Uskovainen. On hän kuitenkin ollut.
Esanssi-Esan löydän sattumalta juuri sunnuntaiaamuna Nuori Voima-lehden takakannesta, hänen elämänsä ensimmäisestä kirjoittamastaan runosta Kristallilapsi.
Yllättäen tämä pyhäinen aamu ei sen jälkeen enää tunnukaan pyhäaamulta!
Holpan Paavo on tosi helpottunut kun runoilija lupaa toimia kirjurina, tylyys ja kylmyys väistyivät olemuksesta ja Paavo 'oli nyt sytyksissä ja hänen lähistössään tuli lämmin'. Elämän saisi sittenkin paperille!
Entä Esa?
'Ensimmäisen kirjeen kirjoittamiseen hänen nykyiselle vaimolleen kului viikkoja. Paperi ja sanat paperilla olivat mahdottoman oloisia.'
- Suurin piirtein kaikilla vangeilla on vastaava tilanne, selventää Salusjärvi. - He ovat pakahdukseen asti täynnä kokemuksia ja ajatuksia, mutta heiltä puuttuvat keinot tuottaa tekstejä, tehdä kirjallisuutta.
Paperille kirjoitettu, konkretisoituminen, asiasta tulee faktaa.
Kokemus siirtyy jälkipolville: opiksi, ojennukseksi, ohjeeksi ja ties miksi. Kertojan oma olo jäsentyy, helpottuu - muuttuu ripiksi, kenties.
Ajatelkaas nyt Paavoakin! Tai Esaa, jonka ensimmäistä runoa jo lainasinkin tuolla alussa; runo on syntynyt Sörkan kuuden miehen yhteissellissä ja esitetty vankikavereille.
Ja se jatkuu näin sunnuntaisena:
Poistun nauraen paikalt ku oisin räkättirastas,
painu vittuun mun eestä tai poltan sun rastat.
Sit pillejä karkuun, alko tukarikin parkuun,
parin mutkan jälkeen pääsee puistoon rauhottuun. - - -
🏂 hiihdot 10 km / 562 km//€= 87 h
KIRJA-ARVOSTELUT*** myös
Näin eläkeukolla kaikki aamut tuntuvat sunnuntaiaamuilta ja käy runo kuin runo. Tuo Esanssi-Esan on sitä tuoreimman tuntuista, mitä vastaan on tullut.
VastaaPoistaej
Poistaensin se säikäytti, sitten pyssäytti, ja sitten kohautti.
Erkon Uskovaista yhä luen, vankilassa se Holpan Paavokin käväsee, kapakat, juomat siemaisee ja välillä hihhuloi. Ja kuulepa tätä pätkää Holpan Paavon yhestä työpaikasta:
"Syksyllä muutin Kesälahdelle Kesusvaaran taloon. Isäntä, Paavo Malinen, oli ankara ja vakavan näköinen mies, oikea sen ajan körttiläinen. Jo pestatessa otti hän minulta lupauksen, etten pelaisi korttia, joisi enkä kävisi kylissä yöjalassa tai tanssissa. Sitä paitsi tehtiin eri sopimus siitä, että valjastaisin hevosen, kun isäntä mihin lähtee sekä riisuisin sen, kun hän mistä tulee."
Tunnistanetko paikan?
Hei, kiitos tekstistäsi - ja siitä edellisestäkin merkinnästä, jossa otit kulttuurilehtien tekijöiden sukupuolijakaumaa esille.
VastaaPoistaMutta pieni oikaisu: Esanssi-Esa ei ole Kimmo Gustafsson, vaikka Salusjärvi mainitseekin Gustafssonin johdantotekstissään. Esanssi-Esa on aivan toinen ihminen, jonka tosinimi pysyköön pimennossa.
Yst. Maaria Ylikangas, Nuori Voima
Maaria
PoistaHyvä kun oikaisit, niin kiitos ja kunnia menee oikeaan osoitteeseen.
Siis vaikkapa tuo EJ:n kommenttikehu E-E:n kirjoittaman runon tuoreudesta.
Heltiisköhän Nuoren Voiman Liitolta nyt mulle joku parempi prenikka. Oon ennestään kuparimerkkijäsen muistaakseni 50-luvulta.
Poistamaaria / ej
Poistatai stipendipä ois jo aiheellinen usseemman kirjan kirjailijalle: http://pkkirjailijat.jns.fi/show.cgi?id=309
(hoppeet ja kullat vievät norjalaiset?)