Liitän Juutakseni, jota olen tutkaillut jo pitemmän aikaa, Eevin rinnalle.
Juutas Käkriäinen on palaamassa matkalta, niin myös Eevi Puttonen, lottovoittaja.
Molempien matka päättyy mahalaskuun. Juutas palaa lähimatkaltaan kahdeksankymmenkiloista jauhosäkkiä kantaen tuskaa täynnä; Eeviäkään eivät enää juuri kiinnosta kaukomatkan ensimmäisen luokan edut, sängyiksi taittuvat penkit eikä free tarjoilu.
Juutas on nähnyt sahan omistajan hienoudet ja saanut pientä kunnioitustakin kansanparantajataidoistaan; Eevi elänyt omine uima-altaineen Thaimaassa palvelualttiin henkilökunnan huomissa.
Nyt on aika pudota arkeen.
Molempien kotiintulo on suurinpiirtein surkea katastrofi.
Juutaksen puoli-ilmainen hiellä kannettu jauhosäkki repeytyy; ketunpesille ovat häipyneet heinäntekijät. Vihoissaan Juutas tappaa kanan ja on haljeta raivosta.
Eeviä vastaan tulee ilkkuva naapuri: huumepoliisit ovat käyneet rauhoittamassa juhlivaa aviomiestä ja tämän remuavaa seuruetta, jonka jämiä vielä on jäljellä kotisohvalla. Ne saavat lentävän lähdön Eeviltä, mutta kukaan ei sentään kuole.
Että semmoista elämää: oletpa rikas tai köyhä.
Mailissa kysyn Vanhikselta, kumpi elämä parempi: köyhän vai rikkaan. Saan vastaukseksi hyvän analyysin kuten Vanhikselta aina:
Romaanihenkilöt ovat usein aika yksiulotteisia. Onko Konsta Pylkkänen onnellinen. Se on eri asia kuin se, että lukija ja romaanin muut henkilöt hänelle naureskelevat. Ehkä olen tosikko, mutta aika usein tuohon ”kansanmiehen” kuvaukseen liittyy jonkinlaista ivaa, mutta täytyyhän kirjan myydä.
seur.
http://hikkaj.blogspot.fi/2014/09/harkonen-on-paketissa.html
