Aika nousta suksille

Saipa tuota taas kyllikseen odottaa. 

Helsingit ja kaikki varsinaiset suomet lunta tulvillaan, siellä missä ei juuri hiihtointoa liiemmälti ole. Tänne köyhälle itärajalle ei edes lunta suo säiden ja ilmojen säätäjä riittämiin; vähästä ilo irtoaisi ylimmilleen. 

Ihmeissäni kuuntelin alueilta nuoren kuopiolaisen - siis savolaisen! - kouluneitosen marmatusta köyhyydestään, kun ei ollut päässyt keilaamaan eikä hoploppaamaan eikä laskettelemaan. 

Vaan eipä mitä: jokaisella köyhyytensä. Minulla tämä lumenpuute.

Nyt kun toisen sentin taivas lumihiutaleitaan lennätteli, oli painuttava iltahämärissä, jottei kukaan näkisi, ulos ja heinikkoon; pitkin keskikaistaa metsäautotietä piti paarustettaman - piti eli luisti.

No, piti muttei luistanut, mutta väliäkös sillä, sillä sillä olevinaan hiihti, oli hiihtävinään: jaloissa sentään sukset ja käsissä porkat. Hiihtämistähän se, mitäs muuta. Katse maassa, muttei mieli. 😤

Neitsythiihdon tulos tässä, kellosta tarkastettuna: 

5 km / 51 min

Aika köyhääkö?

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Luen tätä nyt näin

Yhtä aikaa luen Lehtosta ja Härköstä, klassikkoa ja nykypölyä. Lehtonen riittäisi yksinkin luettavaksi, Härkönen jäisi ohueksi. Käkriäiset Puttosten kainalokeppinä on tarpeen. Jotta lukijana jotain Härkösestä kostuisin. Pelkkä moderni BB-elämä ei riitä mielenkiinnon ylläpitoon, sen verran vanhaa sukupolvea olen, ettei jaksa melskata Puttosten mukana tavaran perässä.

Liitän Juutakseni, jota olen tutkaillut jo pitemmän aikaa, Eevin rinnalle.

Juutas Käkriäinen on palaamassa matkalta, niin myös Eevi Puttonen, lottovoittaja.
Molempien matka päättyy mahalaskuun. Juutas palaa lähimatkaltaan kahdeksankymmenkiloista jauhosäkkiä kantaen tuskaa täynnä; Eeviäkään eivät enää juuri kiinnosta kaukomatkan ensimmäisen luokan edut, sängyiksi taittuvat penkit eikä free tarjoilu.
Juutas on nähnyt sahan omistajan hienoudet ja saanut pientä kunnioitustakin kansanparantajataidoistaan; Eevi elänyt omine uima-altaineen Thaimaassa palvelualttiin henkilökunnan huomissa.

Nyt on aika pudota arkeen.

Molempien kotiintulo on suurinpiirtein surkea katastrofi.
Juutaksen puoli-ilmainen hiellä kannettu jauhosäkki repeytyy; ketunpesille ovat häipyneet heinäntekijät. Vihoissaan Juutas tappaa kanan ja on haljeta raivosta.

Eeviä vastaan tulee ilkkuva naapuri: huumepoliisit ovat käyneet rauhoittamassa juhlivaa aviomiestä ja tämän remuavaa seuruetta, jonka jämiä vielä on jäljellä kotisohvalla. Ne saavat lentävän lähdön Eeviltä, mutta kukaan ei sentään kuole.

Että semmoista elämää: oletpa rikas tai köyhä.
Mailissa kysyn Vanhikselta, kumpi elämä parempi: köyhän vai rikkaan. Saan vastaukseksi hyvän analyysin kuten Vanhikselta aina:

Romaanihenkilöt ovat usein aika yksiulotteisia. Onko Konsta Pylkkänen onnellinen. Se on eri asia kuin se, että lukija ja romaanin muut henkilöt hänelle naureskelevat. Ehkä olen tosikko, mutta aika usein tuohon ”kansanmiehen” kuvaukseen liittyy jonkinlaista ivaa, mutta täytyyhän kirjan myydä.

seur.
http://hikkaj.blogspot.fi/2014/09/harkonen-on-paketissa.html